Otsikko

Miten suomalaiset talonpojat selvisivät 1600-luvulla Tukholman valtiopäivillä?

Valtiopäiville matkustus oli todella aikaa vievää, kallista ja raskasta. Vaikeutena olivat pitkät välimatkat, huonot tiet, harva tieverkosto, sekä Suomea ja Ruotsia erottava Itämeri.

"Suomen 1700-luvun tieverkosto oli harva, tiet heikkoja ja matkustus kestikievarilaitoksen huonon kunnon takia erittäin hankalaa varsinkin lähimpinä isoavihaa seuranneina aikoina, kuten valitettiin esimerkiksi rahvaan yleisessä valituksensa v. 1723.1 Matkojen pituudesta ja teitten kehnoudesta joutuivat kärsimään varsinkin talonpojat veroviljoja viedessään ja kaupantekoja tehdessään niin suuresti, että liikenneolojen kehittymättömyyttä sellaisenaan on pidetty maan taloudellisen kohoamisen eräänä esteenä." Tämä asiantila haittasi myös tuntuvasti suomalaisten yaltiopäivätoimintaa, aiheuttaen suomalaisten myöhästymisiä valtiopäiviltä milloin vaaleja jouduttiin pitämään aivan valtiopäivien alkamisen kynnyksellä." Syrjäseuduilta edustajaksi valituilla oli siten, ei vain pitempi matka ja . vaikeammat kulkuyhteydet, vaan myös vähemmän aikaa kuin lähempää valtakunnan keskusta valituilla. Suurimmat: vaikeudet oli tässä suhteessa itäsuomalaisilla ja Keski-Suomen asukkailla. Ainakin aika ajoin hallitus näyttää kuitenkin pyrkineen helpottamaan edustajien matkustusvaikeuksia."

Matkoja koetettiin helpottaa yhteisillä matkajärjestelyillä.

"Ennen vv:n1742-43 valtiopäivien alkamista neuvosto päätti asettaa »entisen tavan mukaan» jonkin postijahdin hakemaan Suomen valtiopäivämiehiä. Kun sittemmin ilmeni, että tarkoitukseen sopivat postialukset oli luovutettu amiraliteetin käyttöön, päätettiin lähettää kaksi muuta alusta Turkuun edustajia noutamaan.10V. 1761 taas joululoman edellä annettiin maaherroille ohje järjestää kyytihevosia kahdeksan päivän aikana loman alkamisesta ja kahdeksan päivän aikana sen päättymisestä» Samanlaiset ohjeet annettiin valtiopäivien päättyessä. 1766ja1770.1'' Suomenkaan edustajien valtiopäivämatkat eivät siis ole olleet yksistään omakohtaisten järjestelyjen varassa. Ilmeistä myös on, että toimenpiteisiin matkustuksen helpottamiseksi on ryhdytty muulloinkin kuin niillä valtiopäivillä, joilta esitetyt tapaukset ovat. Ei ole aiheellista kysyä, olivatko keinot aina parhaat mahdolliset ja tehtiinkö kaikki tehtävissä oleva, sillä liikenneolosuhteet huomioon ottaen hallituksen mahdollisuudet olivat jokseenkin vähäiset."

Pitkien matkojen takia edustajat majoittuivat valtiopäivä-kaupungissa. Varsinkin Tukholmassa majoittuminen oli kallista säätyläisillekin.

"Vuoden 1723 vaitiopäiväjärjestys määräsi valtiopäivät pidettäväksi 'Tukholmassa tai jossakin muualla valtakunnassa. Kun oleskelu pääkaupungissa oli kallista ja kun siellä asuva virka-aateli, joka yleensä oli hattu puolueen varminta kannattajajoukkoa, sai maakuntien aatelia voimakkaammin äänensä kuuluville ja pihisi vaikuttamaan huomattavan suuresti asioiden kulkuun, vaalivat erikoisesti myssyt valtiopäivien siirtämishankkeita. Tukholmassa valtiopäivämiehiin ja heidän toimintaansa vaikuttivat myöskin ulkopuoliset voimat, kuten vieraiden valtojen lähetystöt raha-avustuksineen ja lahjuksineen, ja tästäkin syystä vaadittiin useaan otteeseen valtio. päivien muualla pitämistä.' Valtiopäiville osallistumisen kalleuden vuoksi Kuninkartanon sekä Uudenmaan ja Hämeen läänien aateliset anoivat valituksessaan v. 1726 oikeutta pitää eräänlaisia maakuntakokouksia, joissa voitaisiinko neuvotella valtiopäiville esitettävistä asioista. Samoin Uudenmaan ja 1-Nimeen läänin aateli ehdotti erityisiä Suomen säätyjen kokouksia kuninkaan luottamusmiehen läsnä ollessa. Anomuksessa viitattiin siihen, että Suomessa oli ennenkin pidetty vastaavanlaisia ja että Suomen kaukaisuus Tukholmasta aiheutti suuria kustannuksia valtiopäville osallistuville. Kumpaisenkin anomuksen tekijät valittivat sini, että maaherra Stierncrantz oli kieltänyt aateliskokouksen, jonka hän ensin heidän pyynnöstään oli kuuluttanut kokoonttimaan. Valitukset raukesivat jo säädyn omassa istunnossa."

Kieliongelmatkin vaivasivat talonpoikaissäädyn suomalaisedustajia. Tosin edustajia varmaan koitettiin valita myös kielitaidon mukaan.

"Suomalaisten talonpoikaisedustajien vaikeutena ei ollut yksin taloudellisesti tukala asema. Vain suomea taitavilla edustajilla oli tämän lisäksi kielitaidottomuudestaan johtuvat vaikeutensa. Kun säädyn ja valiokuntien kielenä oli ruotsi, ei osa suomalaisista voinut tietää, mistä keskusteltiin ja mitä ehdotettiin, eivätkä he voineet myöskään osallistua päätöksen tekoon muuten kuin tulkinnan avulla. Vain suomea osaava edustaja oli siten täysin vailla toimintaedellytyksiä ilman tulkintaa, vaikka hän muuten olisi ollutkin työteliäs ja arvostelukykyinen edustajantoimeen. Tulkkikysymyksen järjestymisestä muodostui siten monen suomalaisen kohdalla valtio1)päivätyöskentelyn avain. Muutamat valtaneuvoston pöytäkirjoissa esiintyvät maininnat osoittavat, että suomalaisten edustajien kielivaikeudet tuotiin esille jo 1600-luvun valtiopäivillä. Lokakuussa 1635 valtaneuvos Klas Tlerning kertoo muutamien suomalaisten talonpoikien valittaneen, etteivät he kielitaidottomina tiedä tehdyistä ehdotuksista. Valtaneuvosto päätti tämän johdosta toimittaa talonpoikaissäätyyn »jonkun suomalaisen kirjurin tulkitsemaan ehdotusten sisältöä». Noin kolme viikkoa myöhemmin sama neuvos ilmoittaa, että suomalaiset, »erikoisesti talonpojat», jälleen valittavat, tällä kertaa sitä, etteivät he tiedä tehtyjen päätösten sisältöä. Kuitenkin todettiin, että erästä kirjuria oli käsketty kääntämään asioita suomeksi. Muihin toimenpiteisiin ei katsottu enää olevan aihetta.75Merkille pantavaa on, että muutkin kuin talonpojat siis olivat vaikeuksissa, ja nämä muut ovat arvattavasti olleet suomalaisia porvareita. Ilmeisen varmaa on, että 1600-luvun monilla muillakin valtiopäivillä asia on tuottanut vaikeuksia, vaikkakaan näistä ei ole jäänyt merkintöjä.

Eräs ero kuitenkin vallitsi 1600-luvun tuikki kysymykseen nähden verrattaessa sitä asian käsittelyyn seuraavalla vuosisadalla. 1600- luvun valtiopäivät olivat ensinnäkin lyhyitä kokouksia ja niillä  käsiteltiin vain hallituksen esitykset valitusten esittämistä lukuun ottamatta. Lisäksi talonpoikaissääty tällöin oli kuninkaan ja hallituksen ankaran valvonnan alaisena. Näin ollen ei säädyssä käytetty vieras kieli ratkaisevasti voinut muodostua häiritseväksi tekijäksi suomalaisille tuottamiensa käytännöllisten vaikeuksien johdosta. 1700-luvun valtiopäivät sen sijaan olivat kestoltaan pitkiä, ja kun talonpoikaissääty, vaikka ei ollutkaan saanut tasavertaista osaa eduskunnallisen vallan jaossa, ei toisaalta kuitenkaan enää ollut holhottavissa ja kun jokaisella edustajalla oli aloiteoikeus ja esittelyt aiheuttivat säädyssä keskusteluja, toisinaan perusteellisiakin, muodostui käytetyn kielen vieraudesta vaikea käytännöllinen pulmansa. Lisäksi tällä vuosisadalla puhtaasti käytännöllisten vaikeuksien aiheuttamaa ärtymystä oli lisäämässä ideologinen tekijä, jota ei ollut edellisellä vuosisadalla: työskentelyn perusajatuksena oli säätyjen vapaus, joka ilmeni esimerkiksi juuri yksityisenkin edustajan oikeudessa tehdä aloite ja lausua vapaasti mielipiteensä kaikesta säädyssä käsiteltävästä; mutta tällä vapaudella ei voinut olla suurta merkitystä, kun sen käyttöä oli estämässä kieli, jota eräs ryhmä edustajista ei lainkaan taitanut." Linkki Toivo J. Paloposken tutkimukseen SUOMEN TALONPOIKAI SSÄÄDYN VALTIOPÄIVÄEDUSTUS VAPAUDEN AJALLA (1961)

Lisätietoa esim. Cuning:selle Maj:tille alammaisudesa edestuotu puhe, : talonpojan säädyn puolesta sen puhemieheldä Joseph Hannuxen pojalda waldacunnan salisa Stockholmisa herrain päiwiä aljettaisa sinä 25. p. kesä-cuusa 1771. Linkki Finna hkutulos

Postitiet Suomessa 1600-luvulla : Postimestari ja talonpojat viestiketjuna, Suomalaisen historiantutkimuksen käsitykset feodalismista ja talonpoikien vapaudesta Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla tai  Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiesvaalista Suomessa 1700-luvulla : (esitelmäselostus). Linkki Finna hakutuos