Helsingin sanomissa (HS 18.5.2020) sukupuolentutkija kuvasi sukupuolta jatkumona, jolla ei ole staattisia pisteitä. Tutkijan mukaan tämä on vallalla oleva biologinen käsitys sukupuolesta.
Koska omasta biologianopiskelustani on jo tovi, pyytäisin saada tietää seuraavat vastaukset.
Kuinka monta biologista sukupuolta on olemassa? Miksi biologiassa edelleen opetetaan sukupuolia, jos niitä ei kerran ole? Onko tutkimusnäyttö kääntynyt siihen, että sukupuolia voidaan uskottavasti kuvata jatkumona ja sukupuolta ei voida määrittää? Koskeeko ajatus sukupuolen jatkumosta myös muita nisäkkäitä?
Vastaus
Käsitteellä ”sukupuoli” on monia eri merkityksiä erityisesti arkikielessä; samalla käsitteellä voidaankin viitata niin biologiseen, juridiseen kuin koettuun sukupuoleen. Suomessa on juridisesti kaksi sukupuolta (mies ja nainen), mutta joissakin maissa on käytössä myös kolmas juridinen sukupuoli.
Ihminen lisääntyy suvullisesti. Näin ollen lisääntymisbiologisessa mielessä sukupuolia on kaksi, mies ja nainen. Miten biologinen sukupuoli sitten määritellään? Blackless et al. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11534012/) määrittelevät biologisen miehen seuraavalla tavalla:
We define the typical male as someone with an XY chromosomal composition, and testes located within the scrotal sac. The testes produce sperm which, via the vas deferens, may be transported to the urethra and ejaculated outside the body. Penis length at birth ranges from 2.5 to 4.5 cm; an idealized penis has a completely enclosed urethra which opens at the tip of the glans. During fetal development, the testes produce the Mullerian inhibiting factor, testosterone, and dihydrotestosterone, while juvenile testicular activity ensures a masculinizing puberty.”
Biologisen naisen he määrittelevät seuraavasti:
The typical female has two X chromosomes, functional ovaries which ensure a feminizing puberty, oviducts connecting to a uterus, cervix and vaginal canal, inner and outer vaginal lips, and a clitoris, which at birth ranges in size from 0.20 to 0.85 cm.
Blackless et al. kirjoittavat, että noin kaksi prosenttia ihmisistä ei sovi näihin miehen ja naisen määritelmiin. Tässä Helsingin Sanomien artikkelissa avataan tarkemmin asiaa:
Tiettyjen rakenteellisten poikkeavuuksien (esimerkiksi kloakaekstrofian) takia geneettisesti miespuolisille voidaan tehdä syntymän jälkeen naisen sukuelimet. Tällaisella toimenpiteellä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia ihmisen sukupuoli-identiteetille:
Yhtenä esimerkkinä biologisen sukupuolen määrittelyn ongelmallisuudesta voi mainita sukupuolitestauksen urheilussa. Testauksen tavoitteena on varmistaa, että naisten sarjoissa kilpailevat ovat sukupuoleltaan naisia eivätkä saa etua esimerkiksi korkeista mieshormonitasoista. Nykyisinkään ei ole täysin yksiselitteistä tapaa luokitella kilpailijoita. Vuosien 1968 ja 2000 välillä naisten sarjoissa kisaavat urheilijat joutuivat käymään geenitesteissä sukupuolen määrittämiseksi.
Espanjalainen aitajuoksija Maria José Martínez-Patiño sai 1980-luvulla kilpailukiellon, sillä paljastui, että hänellä on XY-kromosomit ja piilokivekset. Martínez-Patiñolla on androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma, joten hänen solunsa eivät reagoi mieshormoneihin. Näin ollen hänen oikeutensa kilpailla naisten sarjoissa lopulta palautettiin.
Martínez-Patiñon kirjoitus aiheesta on julkaistu Lancet-lehdessä:
Sukupuolitestauksen historiasta urheilussa voi lukea lisää täältä:
Professori Johanna Mappes ja professori Mikko Hurme kiteyttävät jäykän sukupuolidikotomian ongelmallisuuden kirjoituksessaan, joka käsittelee sukupuolen määrittelemisen vaikeutta:
Ihmisten jaottelu vain kahteen ryhmään, joissa kaikilla pitäisi olla samanlaiset ominaisuudet, voi aiheuttaa suurta ahdistusta niissä, jotka ovat synnynnäisesti hieman erilaisia. Näin ei pitäisi sivistyneessä yhteiskunnassa enää olla.
Lisätutkimuksia aiheesta löydät seuraavasta linkistä:
Kommentoi vastausta