Etsin romaania, joka on ilmestynyt suomeksi 1990 luvulla.Yksi kirjan henkilöistä on kuuro ja kirjassa kuvataan tavattoman hyvin viittomakieltä ja sen käyttäjän kokemusta. Miten maailma hahmottuu viittomakielen käyttäjälle, kun "puhut" ja "kuulet" liikkeen kautta.
Vastaus
Olisikohan kyseessä ehkä ruotsalaisen Niklas Rådströmin Varjojen enkeli (WSOY, 1997)?
Tässä pari näytettä siitä, miten kirjassa kuvataan viittomakieltä ja sen käyttämistä:
"Hän yhdisteli viittomia niin että loppujen lopuksi hänen käsissään syntyi kokonaisia uusia maailmoja ja mantereita. Yhdellä eleellä ja yhdellä kädenliikkeellä hän kykeni valamaan elämää aivan uusiin eläinlajeihin, panemaan pilvet tanssimaan ja omenat laulamaan." (s. 119)
"Kaikki lapset puhuivat keskenään merkein ja elein. Heidän kätensä leikkivät ilmassa kuin hilpeät siivet kyyhkyslakassa. Joku istui ja luki, muut yrittivät keskeyttää toisensa uusilla mielijohteilla ja huudahduksilla, joku poika nauroi hurjasti ja äänettömästi vitsille, jonka hänen kaverinsa oli juuri kertonut. Bussissa oli pelkkiä kuuroja lapsia. Minä istuin ja katselin heidän käsiään, jotka lepattivat ilmassa kuin onnellisten lintujen siivet, jotka vihdoinkin saavat palata pesimäpaikoilleen pitkän erämaassa vietetyn talven jälkeen." (s. 324)
"Kaiket illat istuin hotellihuoneessa yrittäen tulkita CNN:n uutisia viittomakielelle. Se kävi katkonaisesti ja yksinkertaisesti, ja epäilen, ettei kukaan ulkopuolinen olisi ymmärtänyt eleistäni mitään. Mutta minusta tuntui kuin olisin uudestaan nostanut koko maailman oman kieleni universumiin. Etiopian riutuneet äidit rintojen ehtyneet nahkapussit lasten huulilla, poika murskaksi ammuttuine jalkoineen likaisella leikkauspöydällä Kabulissa, räikeästi meikatut pikkutytöt Bangkokin katubaareissa, kehitysvammaiset lapset kuin linnunpojat romanialaisessa lastenkodissa, kuusivuotias heroinistipoika Washingtonin slummeissa – nostin heidät kaikki siihen ihmeitten maailmaan, joka kasvoi kätteni liikkeistä, ja usein nukahdin vasta myöhään pikkutunneilla kyynelten suola yhä silmissä kirvellen." (s. 333)
Kommentoi vastausta