Hei! Äitini luki muutama vuosi sitten jonkinlaista elämänkertaa, josta tosin muistan erittäin vähän, mutta haluisin tietää, että mikä sen nimi mahtoi olla.
En muista siitä muuta kuin, että oli ollut hautajaiset ja joku lapsi oli ilmeisesti kuullut siellä tarjolla olleita herkuista ja halusi sitten itsekin hautajaisiin saadakseen herkkuja. Hän keksi runon, jonka lausumisesta kuitenkin varmasti seurasi jokin rangaistus, koska se ei ollut "sopiva" ja josta äitini hieman huvittuneena kertoi minulle lukiessaan kirjaa. Se lausuttiin muistaakseni jollekin palvelijalle tai sukulaiselle. Se meni jotenkin näin:
"Kuole pois, kuole pois, että meillä suuri juhla ois. Saatais kakkuu, karamellii sokerikorpuista hyvää vellii. Kahviakin keitettäis, (henkilön nimi) mullalla peitettäis".
Eli runoon sisälyi toive henkilön kuolemasta, että hänet peitetään mullalla, että saadaan herkkuja ja keitettäisiin vielä kahviakin. Mitä se oli ehkä 1800-luvun loppua tai 1900-luvun alkua, jolloin nuo eivät olleet ehkä kovin yleisiä kuten nykyään. Siis vaikka kakku, karamellit, kahvi tai sokerikorpuista tehty velli, joka sekin viittaa minusta johonkin viime vuosisadan alkuun tai edellisen loppuun. Silloin korppupuuro tai korppuvelli oli ilmeisesti jonkinlainen juhlaruoka.
Vastaus
Voisikohan kyseessä olla mahdollisesti Frank McCourtin omaelämäkerrallinen teos Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo köyhän perheen elämästä Irlannissa? Kollega muisti, että siinä ainakin on samantyyppinen kohtaus, missä lapsi toivoo pääsevänsä hautajaisiin, jossa olisi tarjolla herkkuja, koska perhe kärsii nälkää.
Teoksen saatavuustiedot löydät Piki-verkkokirjastosta: PIKI-verkkokirjasto | piki.fi
Kommentoi vastausta