Onko Suomen lehdistö täysin vapaa, siis onko sana täysin vapaa Suomessa massa mediassa muutenkin kuin vain lehdistössä? Käydessäni Suomessa v. 2008 ymmärsin…

Kysytty
14.5.2010

Onko Suomen lehdistö täysin vapaa, siis onko sana täysin vapaa Suomessa massa mediassa muutenkin kuin vain lehdistössä?

Käydessäni Suomessa v. 2008 ymmärsin erästä Ylen ohjelmaa kuunnellessani että lehdistö ei ole täysin vapaa Suomessa, mutta minulle jäi epäselväksi mistä oli kysymys niin sanottaessa.

En muista ohjelman nimeä, kuuntelin vain radiota koska saatoin kuunnella Suomenkielistä Ylenkin ohjelmaa.

Itse koin Suomen julkisen median kaikin puolin tietorikkaaksi, globaalisesti ajankohtaiseksi ja myös henkilöittäin, tiedoittajat itsenäisiksikin mielipiteissään.

En kuitenkaan vieraillut Suomessa niin kauan että olisin voinut perehtyä mm. Suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan syvemmin, jäikö minulta jotain tiedostamatta viitaten yllä mainittuun radio ohjelmaan?

Vastaus

Vastattu
17.5.2010
Päivitetty
17.5.2010

Radio-ohjelmaa tarkemmin tuntematta on vaikea sanoa, mihin lehdistönvapauden puutteeseen siinä on viitattu. Yleisesti ottaen Suomessa tiedotusvälineet ovat vapaita uutisoimaan kaikenlaista, mutta toki lehdistönvapaudessakin on asioita, joita jotkut kokevat ongelmallisina.

Yksi Suomessa paljon pohdintaa herättäneistä lehdistönvapautta koskevista asioista on sanavapauden ja yksityisyydensuojan suhde. Hiljattain asiaa rajattiin oikeudessa, kun hovioikeus piti voimassa Yleisradion toimittajan kunnianloukkaustuomion tapauksessa, jossa Yle oli uutisoinut nimeltä mainiten yrittäjää koskevasta rikostutkinnasta. Yrittäjää vastaan nostetut syytteet hylättiin käräjäoikeudessa, joten hovioikeus katsoi yrittäjän kunniaa loukatun rikosuutisoinnilla. Tiedotusvälineiden näkökulmasta tapaus on ongelmallinen siinä mielessä, ettei jatkossa voida uutisoida enää keskeneräisistä rikostapauksista yhtä vapaasti kuin ennen. Aiheesta löytyy Ylen uutinen osoitteesta http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/04/lisitsyn-jutun_tuomio_pysyi_korva….

Suomessa on nähty myös ongelmana tiedotusvälineiden keskittyminen harvojen omistukseen. Esimerkiksi MTV3 kuuluu Alma Mediaan, joka omistaa myös lukuisia lehtiä, esimerkiksi ”Aamulehden”, ”Iltalehden” ja ”Kauppalehden”. Sanoma-konsernin suojissa puolestaan ovat tv-kanava Nelonen, ”Helsingin Sanomat”, ”Ilta-Sanomat” ja lukuisia muita lehtiä. Suomen Lehtiyhtymällä on puolestaan vahva asema paikallislehtimarkkinoilla. Media-alan yrityksissä siis muutamilla suurilla toimijoilla on aika suuri vaikutusvalta, ja vaikka omistaja ei voi suoraan määrätä, mitä tiedostusvälineessä kerrotaan, hän pystyy kuitenkin ohjaamaan lehden näkemyksiä esimerkiksi valitsemalla mieleisensä päätoimittajan.

Periaatteessa kuka tahansa voi perustaa Suomessa uuden sanomalehden, mutta käytännössä se vaatii kuitenkin paljon rahaa, eikä lehti saavuta varmasti hevillä yhtä suurta vaikutusvaltaa kuin vaikkapa ”Helsingin Sanomat.” Internetissäkin voi kuka tahansa esitellä omia näkemyksiään maailman menosta, mutta ilman laajaa tunnettavuutta ajatukset jäävät luultavasti aika pienen joukon piiriin. Kaupalliset tiedotusvälineet saattavat olla joutua myös taipumaan taloudelliseen painostukseen. Jos uutisointi voi johtaa laajaan tilausten perumiseen tai boikottiin, lehdessä saatetaan harkita tarkasti, uskalletaanko

Ei tarvitse mennä kuin joitakin kymmeniä vuosia taaksepäin historiassa, kun Suomessa sanomalehdet harjoittivat melko selvää itsesensuuria. Neuvostoliitolle aroista asioista kirjoittamista vältettiin, ja olipa rikoslaissakin erityinen pykälä halventavista lausumista, jotka voisivat vaarantaa suomen ja vieraan valtion – käytännössä Neuvostoliiton – välejä. Tuon itsesensuurin ajat ovat jo menneet, mutta on epäilty, että suomalainen sanomalehdistö harrastaisi vieläkin itsesensuuria joissakin aiheissa, kuten maahanmuuttajiin tai islamiin liittyvissä ongelmissa. Valtavirtaa vastustavia ajatuksia esittävät kriitikot eivät välttämättä pääse lainkaan ääneen vaikutusvaltaisissa tiedotusvälineissä.

Eipä silti, kyllä Suomi kuuluu lehdistönvapauden osalta maailman kärkimaihin. Osoitteesta http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/05/lehdistonvapaus_heikkeni_kaikkia… löytyvän uutisen mukaan Suomi oli sananvapauslistalla jaetulla toisella sijalla, vaikka lehdistön toimintaedellytykset yleisesti ottaen heikkenivät maailmalla.

Tässä siis joitakin huomioita lehdistönvapaudesta Suomessa. Aiheesta on kirjoitettu myös monia kirjoja. Päivi Tiilikka käsittelee teoksessaan ”Journalistin sananvapaus” (WSOYpro, 2008) sananvapauden ja yksityisyydensuojan suhdetta juridisesta näkökulmasta. Laajemmassa mielessä sananvapautta käsitellään ainakin Ilkka Armisen teoksessa ”Juhannustansseista Jumalan teatteriin: suomalainen julkisuus ja kulttuurisodat” (Tutkijaliitto, 1989) ja Jani Ruotsalaisen lisensiaatintyöhön perustuvassa teoksessa ”Mitä saa sanoa?: sananvapauden oikeudelliset rajat yksityistä ihmistä käsittelevissä joukkoviestimissä” (Lapin yliopisto, 2006).

3 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Kun vastaaja esittää näinkin selkeästi omia näkemyksiä ja arveluita esimerkiksi itsesensuurin määrästä tai aiheista lehdistössä, olisi varmaankin asiallista laittaa oma nimi tekstin alle.

Heikki Poroila

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.