Valentin Vaalan elokuvassa Rikas tyttö (1937) sanotaan, että joku on lukenut "nurkkanovellia". Millaisesta tekstistä on kysymys?

Kirjaimellisesti nurkkanovellilla tarkoitettiin sanoma- tai aikakauslehdissä jatkokertomuksena julkaistua kaunokirjallista teosta (romaani, pienoisromaani tai novelli), joka oli ladottu kirjan tapaan lehden sivun molemmin puolin ja asemoitu keskeltä taitettaviksi "painoarkeiksi" sivun ala- tai ylänurkkaan siten, että se oli mahdollista leikata talteen. Talletetuista arkeista saattoi sitten halutessaan koota itselleen pikku kirjan. "Monessakin lehdessä on irtileikattava 'nurkkanovelli', joka joskus myöhemmin ilmestyy kirjana, mutta useimmiten ei. Sen vuoksi on syytä leikata romaani joka numerosta ja tallettaa se. Tunnen erään entisen kansakoulupojan, joka suoritti tämän työn hyvin huolellisesti ja siten keräsi itselleen huomattavan erikoislaatuisen kirjakokoelman." (E. J. Ellilä, Harrastaisinkohan kirjojenkeräilyä. – Sirkka : nuorten toveri, 12/1934)

Esimerkki nurkkanovellista: Länsi-Suomi-lehti alkoi vuoden 1916 alussa julkaista nurkkanovellina Lauri Sauramon historiallista romaania Kalervo (04.01.1916 Länsi-Suomi no 1 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto). Kirjan ensimmäinen ja neljäs sivu on painettu lehden sivulle 3, kääntöpuolella sivulla 4 on kirjan toinen ja kolmas sivu.

Nurkkanovelleina julkaistiin hyvin monentyyppistä kirjallisuutta. Siinä määrin tarjonnassa kuitenkin korostui kevyen ajanvietekirjallisuuden osuus, että pikku hiljaa sana sai painolastikseen vähättelevää vivahdetta ja joissain yhteyksissä sitä käytettiin selvästi arvostelevaan sävyyn vähän samaan tapaan kuin myöhemmin "kioskikirjallisuutta": "Entä tytöt, jotka ravitsevat sieluaan ensin tyhjänpäiväisillä, makeilla lastenkirjoilla ja sitten tyttökirjoilla – joita meilläkin jo alkaa olla yli tarpeen – onko luultavaa, että heistä koskaan tulee muuta kuin 'naisten romaanien' ja nurkkanovellien yleisöä?" (Tyyni Haapanen-Tallgren, Lastenkirjallisuuden suuntaviivoja. – Kirjastolehti 9–10/1920)