Tällaista selvitystä emme valitettavasti löytäneet. Tutkimuksessanne voisi auttaa eteenpäin Päätalo-instituutti. Heiltä löytyy erikoistietämystä Kalle Päätalosta ja hänestä tehdystä tutkimuksesta sekä myös Kalle Päätalon arkisto.
Fono.fi:stä ei löytynyt yhtäkään, ja Violasta eli Suomen kansallisdiskografiasta, josta pitäisi löytyä kaikki tiedot, löytyi vain hänen esittämänsä kappale Pieni sana yksinkertainen.
Nimenomaan suomenruotsalaisia aikakauslehtiä ei oikein ole. Ruotsinkieliset lehdet, joita Suomen kotitaloudet, kirjastot tilaavat ja vähittäiskaupat myyvät, ovat peräisin Ruotsista, mutta niitä saa käsiinsä kyllä ja myös niiden avulla voi harjoitella ruotsin kieltä. Pikikirjastojen kautta saatavissa ovat mm. Året runt, Damernas värld, Sköna hem. Käänny lähkirjastosi puoleen tilataksesi lehtiä lainattaviksi.
Toivo Kärjen säveltämä ja Juha Vainion sanoittama "Balladi Imatra-immestä" sisältyy myös nuottiin "Vanhaa ja uutta" (Musiikki Fazer, 1978; FM06170-5). Nuotissa on kosketinsoitinsovitus, sointumerkit ja laulun sanat. Samuli Saarelan toimittamassa nuotissa "Kaksikymmentä laulua Imatrasta" (2015) on laulun melodianuotinnos, sointumerkit ja sanat. Laulu alkaa: "Kaunehin kai oli Karjalassa hän".
Voit tarkistaa nuottien saatavuuden Finna-hakupalvelusta:
https://finna.fi
Kappaleen nimi on Reippahasti käypi askelet (säv.. Emmy Köhler, alkup. san. Sigrid Sköldberg-Pettersson, käännös nimeämätön). Se löytyy useista nuottivihoista ja sanat löytyvät verkostakin. Nukesta vauvana puhuminen lienee runouden ja taiteen vapautta ja veikko laulussa on veli eikä erisnimi, se on pienellä alkukirjaimella kirjoitettu. Laulu löytyy esimerkiksi Lasten omat joululaulut -nuottivihosta.
Tuntemattoman sotilaan nimen keksi Linnan ystäväpiiriin kuulunut Veikko Pihlajamäki, joka kirjan käsikirjoitusta luettuaan oli tokaissut: "Tämähän on oikea tuntematon sotilas." Kustantajalle teksti oli lähtenyt Sotaromaanina, mutta kustannussopimusta palauttaessaan Linna kertoi tulleensa uusiin ajatuksiin romaanin nimestä: se olisi Tuntematon sotilas. Pihlajamäen saamaan tekijänkappaleeseen Linna kirjoitti omistuskirjoituksen "Veikolle 'kummisetää' kiittäen Väinö".
Lähde:
Yrjö Varpio, Väinö Linnan elämä
Kangasalan aseman lähellä sijaitseva muuntaja syttyi tuleen torstaina 6. syyskuuta 1984 noin kello 18.
Pikku Kakkosen visuaalista ilmettä uudistettiin syyskaudelle 1979, jolloin Pertti Nykäsen suunnittelema tunnus otettiin käyttöön. Syksyn ensimmäinen ohjelma esitettiin tiistaina 4. syyskuuta.
Lähteet:
Muuntajapalo pimensi Pirkanmaan. – Aamulehti 7.9.1984
Pikku Kakkosen tunnukset | Elävä arkisto | yle.fi
Katso 36/1979
Kelvenneelle 1960-luvun puolivälissä suunniteltu suurisuuntainen matkailukeskushanke jäi toteuttamatta, kun 1970-luvun alussa herättiin uhanalaisen Päijänteen suurjärvimaiseman suojelutarpeeseen ja Päijät-Hämeen seutukaavaliitto alkoi suunnitella 1971 alkaen Kelvenneen ympäristöön kansallispuistoa. Päijänteen kansallispuisto, jonka keskeinen osa Kelvenneen ainutlaatuinen harjusaari on, perustettiin 1993.
Lähteet:
Kantola, Arto (2023): Päijänne : koko tarina
Karvinen, Tea (2022): Kansallispuistot : Maamme luonnon helmet
Pasilan kirjastossa on luettavana Tekniikan maailman -lehdet vuodesta 1953 alkaen. Lehtiä ei voi lainata, mutta niitä voi lukea ja niistä voi kopioita. Kun menet kirjastoon, kysy lehdistä henkilökunnalta.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1109735?lang=fin
Matista ja Liisasta sanotaan Rautatien alussa, että "Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo olleet kauan". Jonkin verran heidän vanhuudestaan voi päätellä siitä, että Matti ja Liisa olivat aikoinaan tutustuneet pappilassa töissä ollessaan ja menneet yhteen. Tällöin oli pappilassa ollut, ei tämä eikä edellinen, vaan edellistä edeltävä rovasti. Nykyinen rovasti toteaa olevansa nuorempi mies kuin Matti, ja hänellä vaimoineen on 7 lasta, joten hänkään ei ole ihan nuori. Mitään voimattomia vanhuksia he eivät kuitenkaan vielä ole, työt hoituvat, Matti kantaa raskaita säkkejä ja he jaksavat kävellä pitkän matkan takaisin seikkailultaan.
Suomen perustuslain https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
31 § mukaan
"Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.
Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista."
Perustuslaissa on vahva suoja kansanedustajan työlle eikä kansanedustajaa voi estää saapumasta täysistuntoon. Em. pykälän mukaan on mahdollista että eduskunta...
Mahdollisesti kyseessä voisi olla Paula Danzigerin nuortenromaani Miksi aina minä (Otava, 1987) Alkuteoksen nimi on Can You Sue Your Parents for Malpractice? Helmet-kirjastoissa teos on vielä saatavilla Pasilan varastosta.
Parinkin verkkosivuston selostukset kirjan tapahtumista näyttäisivät melko hyvin sopivan muistikuviisi.
https://www.goodreads.com/book/show/131851.Can_You_Sue_Your_Parents_for…
https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Literature/CanYouSueYourParentsF…
Sotalapsista on kirjoitettu paljon. Tähän listaan on koottu sotalapsiin liittyvää kauno-, tieto- ja elämäkertakirjallisuutta. Voit etsiä lisää tietoa esimerkiksi piki-verkkokirjastosta tai hakupalvelusta finna.fi. Hakusanalla sotalapset pääset hyvin alkuun.
Kaunokirjallisuutta
Amnell, Anna: Tulva: sotalapsuus syrjäkylässä
Franck, Mia: Pommipuutarha
Kojo, Raimo O.: Pojan sota
Takanen, Anna: Sinä olet suruni: kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta
Elämäkerralliset teokset
Evakkolapset (toim. Anne Kuorsalo ja Iris Saloranta)
Hytönen, Elina: Perhe sodassa
Höök, Matti: Jotta edes lapset säästyisivät: sotalapsikokemuksia kirjeiden ja...
Vaihtoehtoja löytyy kyllä! Tässä muutamia:
Nelli Hietala: Vuokko Vehma : elämä ja teot
Sofie Sarenbrant: Mira ja Kuu
Anja Portin: Sumupuiden kirja
B.B. Alston: Amari ja yön veljet
Lucy Ivison: Unelmien muotitalo : Silkkiä ja salaisuuksia
L.K. Valmu: Osaston tähti
Erika Vik: Olivia online
Eli Brown: Kummat
Rick Riordan: Syvyyksien tytär
Tanya Stewner: Meren kutsu
Riikka-Maria Rosenberg: Saara ja naakka : aikamatka vuoteen 1779
Lemmikkieläimenä tunnettuun jyrsijään (Mesocricetus auratus) ja sen sukulaisiin viittaava hamsteri on lainaa ruotsin sanasta hamster, joka puolestaan lienee lainaa slaavilaiselta taholta. Hamstereilla on tapana kerätä ja kuljettaa suuret määrät ruokaa poskipusseissaan. Suomen kirjakielessä hamsteri on ollut käytössä 1800-luvun puolimaista lähtien. Ruotsin hamster-sanasta johdettu verbi hamstra ('kerätä varastoon, rohmuta') on lainattu suomeen asussa hamstrata.
Hamsteriksi kutsuttu on siis puhujan mielestä tavaraa tms. keräävä rohmuaja, "hamstraaja".
Oiva kaunokirjallinen esimerkki hamsterista on Veikko Huovisen Hamsterit-romaanin nimihenkilö.
Hamsterit | Kirjasampo
Iso on johdos ikivanhasta isä-sanasta. Kansanrunoudessa iso esiintyy isä-sanan deminutiivisena rinnakkaismuotona. Suomen kirjakielessä iso on esiintynyt Agricolasta alkaen.
– Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
