Väinö Linna oli itse alusta asti mukana Rauni Mollbergin Tuntematon-projektissa, joten oletettavasti hän oli lopputulokseen suhteellisen tyytyväinen. Ainakin se oli hänen mielestään uskollisempi alkuperäiselle romaanille kuin Laineen versio.
Edvin Laineen mielipidettä Mollbergin ohjauksesta en onnistunut löytämään.
Lähteet:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/07/07/tapahtui-1985-uusi-tuntematon-…
https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/kommentti-tuntemattoman-oh…
Barokin puutarhoista on tietoa mm. näissä teoksissa:
Sinisalo, Antero: Puutarhataiteen historian perusteet (1997)
Ruoff, Eeva: Vanhoja suomalaisia puutarhoja (2001)
Barokki (2014) - sisältää artikkelin Barockträdgården i Sverige
Ranck, Chr.: Puutarhataiteen historia (1922)
Tässä lisäksi pari nettisivua:
https://blogs.aalto.fi/markhistoria15/2016/01/13/barokkipuutarhan-lumo-…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muotopuutarha
"Es ist ein Ros' entsprungen" on Euroopan laajimmalle levinneitä joululauluja. Teksti on keskiaikaisesta Conraduksen rukouskirjasta ja perustuu Jesajan kirjan 11. luvun ensimmäiseen säkeeseen. Säveltäjä Michael Praetorius muokkasi itse tekstiä kuoroteokseensa.
Laulun suomentajaksi on tavattu nimetä jyväskyläläinen uskonnonlehtori Nestor Järvinen. Käännöksiä on kuitenkin useita eri versioita, ja aihetta tutkinut tohtori Liisa Enwald-Aho on sitä mieltä, että kaikkein varhaisimmat suomennokset ovat muiden kuin Järvisen tekemiä. Hänen mukaansa Järvinen on kynäillyt version, joka alkaa "On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan puhjennut", jota myöhemmin on modernisoinut Anna-Maija Raittinen.
Varhaisimpien versioiden kääntäjiä ei valitettavasti...
Lentokoneiden tai lennonjohdon tutkat eivät pysty havaitsemaan ilmakehään putoavia avaruusromun kappaleita. Matkustajakoneissa on käytössä ilmankosteutta seuraava säätutka, ja lentoliikenteen valvontaan eli ilmakehän alaosien tarkkailuun tarkoitetuista maassa olevista laitteista ei tässä asiassa ole hyötyä. Maahan syöksyvien kappaleiden nopeus on niin suuri, että viime hetken havainto ei niiden välttämisessä enää auttaisi. Toisaalta koneen riski joutua sellaisen tielle on häviävän pieni.
Mahdollisen varoitusjärjestelmän luomista pohtivassa artikkelissaan William Ailor ja Paul Wilde päätyvät siihen, että kappaleet pitäisi havaita jo ennen kuin ne ilmanvastuksen aiheuttaman kuumentumisen vuoksi hajoavat pienempiin osiin noin 80 kilometrin...
Johan Ludvig Runebergin runot Svartsjukans nätter on viiden runoelman sarja. Mustasukkaisuuden yöt -sarjasta on olemassa sekä Otto Mannisen suomennos vuodelta 1948 että Tarmo Maneliuksen suomennos vuodelta 1987.
Mannisen suomennos löytyy teoksesta Johan Ludvig Runeberg: Runoteokset 1 (WSOY, useita painoksia).
Maneliuksen suomennos sisältyy teokseen Johan Ludvig Runeberg: Runoja. 1 (Sahlgren, 1987).
https://finna.fi
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Elo-sana on johdos verbistä elää. Mm. elämää ja viljaa merkitsevällä elo-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä (mm. karjalan ’elo’ ja viron ’elu’) saamessa (eallu). Elää sana, josta on johdettu niin ’elävä’ kuin ’elämäkin’ sekä lukuisia muita elä-alkuisia sanoja, on vanha uralainen sana. Verbivartalon alkuperäinen asu on ollut todennäköisesti elä-. Sukukielissä elää-verbi on helposti tunnistettavissa (esim. unkarin ’él’, viron ’elada’, vatjan ’elää’).
Elokuva-sana on uudissana, joka on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1927. Aikaisemmin puhuttiin elävistä kuvista (tai biografikuvista tai kinematografikuvista).
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Voit rauhassa varata kirjan. Emme voi tietää, milloin varaamasi kirja palautetaan, etuajassa, eräpäivänä, myöhässä, joten odota vain, milloin saat noutoilmoituksen. Siinä sinulle annetaan viimeinen päivä noutaa varaus, hakuaikaa on 5 päivää.
Työvuoroa, vuoroa, kertaa, jaksoa tai lukukautta merkitsevä sana löysi - tai myös muodoissa löysä, löysinki tai löösi - on tullut ruotsista. Nykyruotsissa on sana avlösning, joka tarkoittaa vuorottelua tai työvuoron vaihtumista. Sana löysä on tullut ruotsin sanasta 'lös'. Samaa juurta on esimerkiksi saksan lose.
Suomen sanojen alkuperä. SKS, 1995.
Kirjaa ei valitettavasti löydy Kirkkonummen kirjastosta. Voimme kaukolainata kirjan Itä-Suomen yliopiston kirjastosta. Kaukolainamaksu on 4 €. Kirjaa ei löydy myöskään pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista.
Kirjasto 10:n Kaupunkiverstaan multimediakoneilla on CD/DVD –asemat. Koneita voi varata osoitteesta https://varaus.lib.hel.fi/
Valitse sieltä Kaupunkiverstas, koneet 1-3 ovat PC ja kone 4 Mac.
Myös erillinen USB-Romppuasema löytyy kaupunkiverstaalta.
Kirjastojen verkkokirjastoista voi hakea teoksia suomenruotsalaisesta kansanmusiikista tai kyseistä musiikkia hakusanoilla "suomenruotsalaiset", "kansanmusiikki" ja valita aineistolajiksi esim. "teksti" tai "cd". Vaski-kirjastojen kokoelmista löytyy näillä hakusanoilla esimerkiksi Finlands svenska folkinstitutin julkaisuja eri aiheista. Teoksessa Paimensoittimista kisällilauluun (1976) käsitellään myös hieman suomenruotsalaista kansanmusiikkia Ann-Mari Häggmanin artikkelissa Ruotsalaisseutujen pelimannit ja soittimet.
Suomenruotsalaista kansanmusiikkia cd-muodossa löytyy esimerkiksi Svenska Litteratursällskapet i Finlandin sarjasta Finlandssvensk Folkumusic (tai Finlandssvensk folkmusik). Artisteista ja pelimanniyhtyeistä mainittakoon...
Lainaushistoria pitää itse ottaa käyttöön. Se ei siis automaattisesti tallenna tietoja lainaamastanne aineistosta, vaan siihen tallentuvat tiedot lainoistanne siitä lähtien kun olette ottanut lainaushistorian käyttöön. Se tapahtuu klikkaamalla omien tietojen sivulla vasemmassa laidassa näkyvää painiketta "lainaushistoria" ja sen jälkeen painiketta "tallenna lainaushistoria".
Sana ”nimi” on vanhaa uralilaista perua. Nimi-sanan kantauralilainen alkumuoto on todennäköisesti ollut ”nime”. Sanalla on vastineita sukulaiskielissä, esimerkiksi virossa (nimi) ja unkarissa (név). Sana on todennäköisesti lainautunut indoeurooppalaisesta kantakielestä kantauraliin. Indoeurooppalaisissa kielissä nimi-sanalla onkin vastaavuuksia, esimerkiksi muinaisintian ”naman”, gootin ”namo”, saksan ”Name”, ruotsin ”namn” ja latinan ”nomen”.
Suomen kirjakielessä sana nimi on esiintynyt jo Agricolan ajalta.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Kysymyksen Haavikko-sitaatti ei ole peräisin runosta, vaan proosateoksesta Rauta-aika, sen viimeisestä luvusta. Näillä sanoilla alkaa Ilmarin viimeinen repliikki:
- Kuolema. Että pelkäänkö minä sitä. Mitä minä sitä pelkäisin. Eikö se työnsä osanne. Ei kai se tätä asiaansa matkalla unohda. Ei unohda! Ei tämä huono elämä ollut. On nähty huonompiakin. Ei tämä huono ollut. On se kaiken ottanut minkä se on antanutkin. Tasan se meni. Ei se huono ollut. Tuli vain kaikki tehdyksi. Tehköön se työnsä nyt, kuolema. Minä tahdon nukkua, hyvin, pitkään. Hyvin pitkään. Väsyttää.
Kiitos palautteesta.
Ongelma on tiedossa ja siihen on kirjastojärjestelmän yhdysvaltalainen toimittaja luvannut korjauksen seuraavassa ohjelmaversiossa.
Pahoittelen harhaanjohtavasta tekstistä aiheutuvaa haittaa.
Kun opas puhuu turistijoukolle, hän julkistaa tekstinsä, johon hänellä on tekijänoikeus, jos hän on sen itse kirjoittanut. Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan yksityistä käyttöä varten saa valmistaa muutaman kappaleen, kun teos on julkistettu. Siten oppaan puheen äänittäminen yksityistä käyttöä varten on sallittua. Jos tällaista puhetta ei ole tarkoitettu julkiseksi, äänittäjä voi syyllistyä salakuunteluun, mutta se on jo eri juttu.
Tällaisen äänitteen lähettäminen ystävälle luetaan edelleen yksityisen käytön piiriin, mutta ei enää sen julkaisemista internetissä. Verkkolevitykseen tarvitaan oppaan lupa, jos teksti on hänen itsensä kirjoittama. Jos se on jonkun muun kirjoittama, tekijänoikeus on tekstin kirjoittajalla, jolta lupakin siis pitää...
Kansalliskirjaston Melinda-tietokanta sisältää Suomen kansallisbibliografia Fennican, jossa periaatteessa on tiedot kaikesta suomeksi ja Suomessa julkaistusta sekä käännöskirjallisuudesta.
http://melinda.kansalliskirjasto.fi/F/II99TBVVS2RG3YHYUYQB159EDNXLQ3SSB…
Melindasta voi hakea vaikkapa hakusanalla lastenkirjallisuus ja rajata haun haluttuihin julkaisuvuosiin.
1920-luvun lastenkirjallisuudesta saa tietoa esim. teoksesta Pieni suuri maailma : suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia / toimittaneet Liisi Huhtala ... [et al.] Tammi, 2003.
