Ilmeisesti ette ole Suomen kansalaisia? Mikä on lapsenne kansalaisuus? Viisumin tarve toiseen Pohjoismaahan matkustettaessa riippuu mm. kansalaisuudesta.
Yleensä muiden kuin EU-maiden kansalaiset tarvitsevat viisumin matkustaessaan Ruotsiin ja muihin Schengen-alueen maihin. Lista maista joiden kansalaiset tarvitsevat viisumin matkustaessaan Ruotsiin löytyy Internetistä pdf-tiedostona osoitteesta: http://www.regeringen.se/content/1/c6/09/19/34/ba7008e1.pdf
Muiden kuin ao. listalla mainittujen maiden kansalaiset saavat matkustaa Ruotsiin ja muihin Schengen-maihin ilman viisumia.
Yleensä yhteen Schengen-maahan matkustamiseen saatu viisumi oikeuttaa matkustamaan myös muihin Schengen-maihin. Siis Suomeen saatu matkustusviisumi riittää myös...
Ruotsalaisilta verkkosivuilta löytyy suomenkielisiä paikannimistöjä Google-haulla finska ortnamn norrbotten.
Uppsalalainen Institutet för språk och folkminnen ylläpitää paikannimihakemistoa lääneittäin osoitteessa http://www2.sofi.se/SOFIU/topo1951/_cdweb/index.htm Tein kysyjän antamilla nimillä pari koehakua, mutta en saanut tuloksia.
Norrbottenin tunturinnimistä on listaus, jossa ovat ruotsin- ja saamenkieliset nimet, mutta ei suomen- eikä meänkielisiä: http://www.fjallen.nu/besoka/karta.htm
Vaasan tiedekirjastossa Tritoniassa (http://www.tritonia.fi/fi/etusivu/ ) sekä Åbo Akademin kirjastossa (http://web.abo.fi/library/ ) on joitakin osia moniosaisesta julkaisusta:
Ortnamnen i Norrbottens län, julk. Dialekt-, ortnamns- och...
Tor Carpelanin Suomen ritarihuoneen suvuista kertova Ättartavlor vuodelta 1942 kertoo Einar Filip Palménin saaneen Anna Maria Beckerin kanssa toisena lapsenaan Aili Inkerin 18.10.1917. Sama tieto löytyy myös vuoden 1960 Kuka kukin on -teoksesta. Googlen löytämistä tiedoista Ailin nimi lienee vain jostakin syystä jäänyt puuttumaan, sillä myös Aili Palménin muistelmateos Ystäväni, miehet, naiset vahvistaa hänen olevan vuonna 1922 kuolleen Eeron pikkusisko.
Avioliitto Eino Suolahden kanssa päättyi Suomen kansallisbibliografian (ks. Suolahti, Eino Edvard) mukaan jo vuonna 1947.
Aili Palmén on yhä elossa.
Kauko Lehtisestä on ilmestynyt vuonna 2007 Ulla Huhtamäen väitöskirja "Heittäydy vapauteen. Avatgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961-1965". Hänestä on myös näyttelyluetteloita nimillä Kauko Lehtinen, esim. Turun taidemuseon julkaisu 1/1995 ja Sara Hildenin museon julkaisema vuodelta 1983. Lehtinen on mukana myös julkaisussa "Maaliskuulaiset ja 60-luku", julk. Suomen taideyhdistys 1989. Wäinö Aaaltosen museoon (WAM) on tulossa Lehtisen näyttely 10.10.2008-11.1.2009.
Hänestä löytyy artikkeli myös Kansallisbiografiasta osoitteesta http://www.kansallisbiografia.fi
HelMet-kirjastoista on mahdollista lainata kirjoja myös ulkomaille. Vantaan kaupunginkirjaston ylläpitämä HelMa-palvelu (eli HelMet Maailmalla) mahdollistaa kirjastonkäytön myös ulkosuomalaisille.
Kirjaston ja asiakkaan välille laaditaan sopimus, jossa määritellään palvelun laajuus ja ehdot. Palvelun käyttöön tarvitset kirjastokortin. Kirjat toimitetaan postipakettina, max 20 nidettä/paketti. Kirjasto veloittaa asiakkaalta palvelumaksuna 30 euroa/paketti. Asiakas vastaa postimaksuista.
Tarkempaa tietoa palvelusta löytyy oheisen linkin kautta.
http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;135;137;217;395;52241
HelMet-kirjastoilla ei ole virallista yhteistyötä Zürichin Fennica-kirjaston kanssa.
Omakustanteita hankitaan lähinnä kirjailijoilta ja kirjoittajilta, jotka asuvat Pohjois-Karjalan alueella tai joiden tausta ja tuotanto liittyvät Pohjois-Karjalaan jollakin tavalla.
Lähetä esittely ja mahdollisesti muuta materiaalia kirjasta ja itsestäsi sekä hinta- ja yhteystiedot sähköpostitse Joensuun pääkirjaston aikuistenosaston osastonjohtajalle. Jos haluat tarjota kirjaa myös Joensuun seutukirjaston muiden kuntien kirjastoille, kirjastonjohtajien yhteystiedot löytyvät seutukirjaston sivuilta http://seutukirjasto.jns.fi
Kysymyksiin omakustanteiden saannista kirjastojen kokoelmiin on vastattu Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aikaisemminkin ja kerrottu, että Kirjastot.fi-sivuilla on Kirjallisuus-kanavalla Pienkustantajien uutuuksia...
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla on tietoa vuotuisjuhlista ja nuuttipukeista http://www.finlit.fi/tietopal...utti.htm Parhainta kuvitettua tietoa Nuutista löydät teoksesta Bregenhöj, Carsten: Nuutti: suomalainen karnevaali.
Yksittäisen omakotitalon historiasta on vaikea löytää tietoa Turun kaupunginkirjaston aineistosta.
Hyvin vanhoista taloista Maariassa löytyy tietoa teoksesta Maarian pitäjän historia 1 : Maarian esihistoria. Keskiajan ja 1500-luvun Maaria, (1944), jossa on luku Maarian talojen vaiheita (s.313-337) ja teoksessa Maarian pitäjän historia 2: Maaria 1600-1865 (1949) on luku Maanomistus ja maatilat 1600-luvulla (s.9-26) ja Ruotujaon järjestelyjä (s.26-36).
Jos olisi kyse tilasta, Suuressa maatilakirjassa I : Turun ja Porin lääni (1963) on esitelty Maarian tiloja (s. 721-729).
Myös Maaria – muinaisaikaa ja nykyaikaa –kirjasta (1990) löytyy jotain tietoja Maariasta ja muutama valokuva Maarian rakennuksista.
Moision pientalot –yhdistykseltä http...
Valitettavasti emme pysty vastaamaan kolikon keräilyarvoa koskevaan kysymykseen. Esimerkiksi Huuto.netin ja Ebayn hinnoista voi saada jotain käsitystä.
Suomen numismaatikkoliitto (http://www.numismaatikko.fi/) tai Suomen numismaattinen yhdistys (http://www.snynumis.fi/) osaavat varmasti kertoa enemmän. Samoin keräilykolikoiden osto- ja myyntiliikkeistä voi kysellä (esim. http://www.ekman.fi/ tai http://www.matinmarkka.com/).
Virhelyöntien määrästä emme kyenneet löytämään mitään informaatiota. Kannattaa ottaa yhteyttä alan harrastajiin.
Sateentekijää löytyy VHS-kasettina mm. Tampereen, Turun ja Rovaniemen seudun yleisistä kirjastoista. DVD-levynä sitä ei tosiaan löydy mistään. HelMet-kirjastoissa ollut VHS-kasetti on jäänyt palauttamatta. Viestitän asian eteenpäin Helsingin kaupunginkirjaston hankintaosastolle.
Elokuviahan ei voi kirjastoon ostaa kaupasta, vaan ne on ostettava sellaiselta tarjoajalta, joka on huolehtinut siitä että kyseisellä elokuvalla on lainausoikeudet. Näistä oikeuksista kirjastot joutuvat maksamaan hyvästi; emme siis saa elokuvia samaan hintaan kuin yksityishenkilö niitä ostaa kaupasta.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että Suomen Kaikko-alkuiset nimet on nimitutkimuksissa yhdistetty germaaniseen henkilönnimeen Gaike, Gaiko. Vanhimmat viittaukset nimeen löytyvät 1400-1500-lukujen lähteistä Satakunnasta ja Etelä-Karjalasta (esim. v. 1481 Tyrväällä henkilönnimiviittaus anti kaykoy , Uudellakirkolla 1550 hans kaiko ja Viipurissa v. 1556 Matz Kaijckone[n]). Savoon nimi Kaikkonen on levinnyt 1500-luvun puoliväliin mennessä ja siellä nimi onkin ollut jo 1800-luvulla kolmanneksi yleisempien nimien ryhmässä (50-200 nimenkantajaa). Pohjoisempaan Suomeen nimi kulkeutui 1600-luvulla. Sukunimi Kaikko on säilynyt Lappeella ja Säkkijärvellä.
Nimistöneuvontaa on saatavilla myös Kotimaisten...
En onnistunut löytämään kappaleesta suomenkielistä nuottia. Sävelmä löytyy mm. Eino Grönin cd:ltä Romanttinen Eino Grön, v. 2000. Levy löytyy mm. musiikkiosastoltamme Porin kaupunginkirjastossa. Voit etsiä levyn saatavuutta monihaun avulla, http://monihaku.kirjastot.fi. (Korjattu saatavuustiedot 2009)
Laulun sanat ovat Juha Vainion käsialaa ja löytyvät kirjasta Juha Vainio: Sellaista elämä on, v. 1993. Kirja löytyy pääkirjaston aikuisten lainausosastolta.
Valtaosin luterilaisissa Pohjoismaissa reformoitu kalvinilainen ja zwingliläinen kristillisyys on tunnettu lähinnä ulkomaisina kristinuskon haaroina. Uskonpuhdistuksen täällä vieraammasta reformoidusta haarasta ja sen historiasta on edelleenkin kirjoitettu varsin vähän suomeksi, usein vain aihetta sivuten ja/tai luterilaisesta näkökulmasta, mutta tuskin ollenkaan nimenomaan reformoitua kristillisyyttä käsittelevää kirjallisuutta. Tässä suhteessa suomenkielisessa teologisessa kirjallisuudessa näyttää siis olevan jonkunlainen aukko.
Monissa kirkkohistorian yleisesityksissä ja -teoksissa esitellään myös uskonpuhdistuksen reformoitua haaraa. Varsinkin Zwingliä käsitellään varsin monissakin suomenkielisissä kirkkohistorian ja teologian...
Jo kirkkojemme keskiaikaisten seinämaalausten joukossa oli vaakunoita, niistä on olemassa tutkimus
Ahlström-Taavitsainen, Camilla
Vapenbilder bland kalkmålningarna i Finlands medeltidskyrkor. - Helsingin yliopiston Taidehistorian laitos, 1884. - (Julkaisuja ; 8)
mutta varsinaiset vaakunasarjat ovat kai Ruotsin suurvalta-ajan eli 1600-luvun tyypillinen ilmiö. Valitettavasti en ole löytänyt mistään lähdeteoksesta kattavaa luetteloa kaikista tällaisista vaakunasarjoista. Näyttää siltä, että tutkimus on ollut enemmänkin kiinnostunut seinämaalauksista ja vanhoista veistoksista. Myöskin erinomainen keskiaikaisten kirkkojemme opas
Hiekkanen, Markus
Suomen keskiajan kivikirkot. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007
on enemmänkin kiinnostunut...
"Monte Criston saari" ei ole tiivistelmä "Monte Criston kreivistä", vaan sen jatko. Vuonna 1952 ilmestyneen suomennoksen esipuheessa suomentaja Yrjö Korhonen kertoo, että 'Kreiville' kirjoitettiin kaksikin jatkoa, jotka olivat toisistaan riippumattomia, mutta ilmeisesti kuitenkin molemmat sopusoinnussa Alexandre Dumas'n suunnitelmien kanssa. Toisen jatkon ("Maailman herra" ja "Miljoonamorsian") pääasiallinen kirjoittaja oli Adolf Mützelburg, toisen, siis tämän "Monte Criston saaren", Le Prince.
Yleisistä kirjastoista (HelMet-kirjastot) sitä ei löydy.
Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa lehteä on Helka-tietokannan mukaan varastossa vuodesta 2002 alkaen. Lehtien laina-aika on 7 vrk, lainausoikeus kaikilla Helka-kortin haltijoilla.
Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto:
http://www.valt.helsinki.fi/kirjasto/index.htm
Helka-kortti: http://www.helsinki.fi/kirjastot/lainaus/kortti.htm
Vuosikerta 2002 löytyy myös Teknillisen korkeakoulun (TKK) pääkirjastosta
http://www.otalib.fi/tkk/index.html
sekä Tietotekniikkatalon kirjastosta
http://www.otalib.fi/tkk/index.html
TKK:n kirjastot eivät lainaa aikakauslehtiä. Kirjastojen käyttöoikeus on kaikilla.
HelMet-kirjastokorttiin liitetyn PIN-koodin eli tunnusluvun saa vain henkilökohtaisesti kirjastosta. Tunnusluvun saadakseen kortin haltijan on todistettava henkilöllisyytensä.
Kirjastosta saamansa tunnusluvun asiakas voi myös itse vaihtaa HelMet-verkkopalvelujen Omat tietoni -osiossa. Voimassa oleva tunnusluku ei näy asiakasrekisterissä, joten unohtuneen tunnusluvun tilalle on aina luotava uusi kirjastossa.
