Tiiviit ja selkeät yhteenvedonomaiset määritelmät eri oppimiskäsityksistä voi löytää vaikkapa Martti Hellströmin kirjasta Sata sanaa opetuksesta : keskeisten käsitteiden käsikirja (s. 274-277). Hieman laajemmin aihetta lähestytään Marja-Liisa Julkusen toimittamaan Opetus, oppiminen, vuorovaikutus -kirjaan sisältyvässä Jorma Enkenbergin artikkelissa 'Uuden pedagogiikan perusta'. Oppimiskäsitysten historiaa ja taustaa valaisevat esimerkiksi Maija-Liisa Rauste-von Wrightin ja Johan von Wrightin Oppiminen ja koulutus sekä Oiva Ikosen Oppimisvalmiudet ja opetus.
Logon on piirtänyt mitä todennäköisimmin taitelija Emil Cedercreutz, joka piirsi myös mm. vuonna 1943 Sotakummivaliokunnalle toisenkin lapsiaiheisen kuvan sotaorpoviikkojen keräysmerkiksi.
Tuo kyseinen kuva "Kylväjätyttönen" löytyy mm. Orvo Bogdanoffin teoksesta "Pisara suolaista silmissä - sotalasten postikorttien, kirjeiden, kirjeensulkijoiden, pakettikorttien ja valokuvien kirja" (2010) sekä historiikista "Kumminlahja sotaorvon turvana - sotakummitoiminnan vaiheet 1940-1958" (1959). Signeerauksia vertaamalla voidaan todeta kyseessä olevan siis saman taitelijan.
Lisätietoja Emil Cedercreutzista muun muassa Wikipedia-sivulta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Cedercreutz
...sekä hänen omasta museostaan Harjavallassa:
http://www.harjavalta...
Tutkimistani Tikkasen kirjojen suomenkielisistä käännöksistä en tätä sitaattia vastaavaa tekstikatkelmaa löytänyt.
Tikkasen kuvitettuja aforismeja – "henrikkejä" – julkaistiin useiden vuosien ajan Dagens nyheterissä Ruotsissa, Dagbladetissa Norjassa ja meillä Helsingin Sanomissa. Arvelisinkin, että kysymyksen sitaatti on yksi Tikkasen henrikeistä.
Alun perin Dagens nyheterin ja Dagbladetin sivuilla ilmestyneistä henrikeistä koottiin vuonna 1981 Henrikit-niminen valikoima. Suomeksi Tikkasen aforistiikkaa voi lukea myös hänen Ihmisen ääni -teossarjaan laatimastaan kirjasta. Näistä kummassakaan ei kysymyksen mietettä ikuisesta rakkaudesta kuitenkaan ole.
Lähimmäs kaivattua päästään 11.3.1981 Helsingin Sanomissa...
Isorokko hävitettiin koko maapallolta rokotuksin jo 1970-luvun loppuun mennessä, eikä rokotusta sitä vastaan enää yleisesti käytetä missään. Aikoinaan isorokkorokotteen kehitti englantilainen Edward Jenner elävistä lehmärokkoviruksista (vaccinia-viruksista) vuonna 1798.Suomessa viimeinen isorokkoepidemia koettiin Puolangalla, Oulussa ja Inarissa vuonna 1936. Epidemia sai mediahuomiota, sillä Suomesta isorokko oli saatu hävitettyä jo 1920-luvulla. Kaikkien aikojen viimeisin isorokkotapaus Suomessa oli vuonna 1941.Bioterrorismin uhan vuoksi isorokkorokote kuuluu vielä nykyäänkin monien valtioiden kriisiajan varautumiseen. 2000-luvun alusta lähtien Yhdysvaltojen asevoimat on rokottanut rutiininomaisesti pienen osan henkilöstöstään....
Varaaminen aloitetaan etsimällä sen teoksen tiedot, joka halutaan varata. Sillä ruudulla, jolla näkyvät tiedot ja sijainnit eri kirjastoissa, on myös ruudun yläreunassa oranssi varaus-painike, josta pääsee lisäämään nimensä ym. tarvittavat tiedot. Varaus siis aloitetaan etsimällä haluttu teos. Täältä löytyy lisää tietoa varaamisesta:
http://www.helmet.fi/screens/help_fin.html#varaaminen
William Blaken runo Jerusalem löytyy Aale Tynnin suomentamana antologiasta Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa.
Tynnin tulkinnassa säe "Among these dark Satanic Mills" liittyy niin kiinteästi sitä edeltävään säkeeseen "And was Jerusalem builded here", ettei sitä ole mielekästä irrottaa kokonaisuudesta ilman pariaan: "Saatanan mustain myllyjen / luo Jerusalem noussut on?"
Vaikka Macphersonin runoilla on ollut suuri vaikutus Suomen kirjallisuuteen, suomennoksia ei löydy helposti. Taimi Tanskasen kirjasta "Ossian Suomen kirjallisuudessa Aleksis Kiven vuosikymmennellä" käy ilmi, että ruotsinnoksia on aikanaan luettu paljon ja mm. Auroraseuran toimesta tehty. Taimi Tanskasen kirja löytyy mm. Helsingin kaupunginkirjastosta.
Ossianin suomennoksista kannattaa kysyä Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjastosta, joka on avoinna taas 22.7. Heidän kirjastostaan löytynee ainakin Mansikoita ja mustikoita III, josta tulisi löytyä Julius Krohnin suomentama Ossianin laulu auringolle. Mansikoita ja mustikoita on Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisema teossarja.
Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirjoissa 23 ja 24...
Hiroshiman uhreista tunnetuin lienee ollut japanilainen näyttelijä Midori Naka. Hän selvityi atomipommin räjähdyksestä, mutta menehtyi 18 päivää myöhemmin. Nakasta tuli ensimmäinen virallisesti säteilysairauteen kuollut ihminen.
Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten kuolonuhrien määrää ei tiedetä tarkasti, mutta arviot liikkuvat yli 200 000 uhrissa. Monet kuolivat säteilyn aiheuttamiin sairauksiin vasta myöhemmin, ja joidenkin tavallisten ihmisten tarinat nousivat julkisuuteen atomipommi-iskujen vuoksi. Yksi heistä oli pommituksen aikaan 2-vuotias Sadako Sasaki, joka menehtyi leukemiaan 12-vuotiaana. Hänet on ikuistettu patsaaseen, joka pystytettiin kaikkien atomipommin vuoksi kuolleiden lasten muistoksi Hiroshimaan.
Wikipedia: https://en....
VHS digitointi näyttää olevan mahdollista useammassakin lastu kirjastossa:
http://www.lastukirjastot.fi/digitointi
Ainakin Asikkalan, Nastolan kirjastoissa sekä Lahden pääkirjastossa.
Kysymyksen säkeet ovat peräisin Tuomas Anhavan tuotannosta, alunperin kokoelmassa Runoja 1955 (Otava, 1955) julkaistun Sateen aikaan -sikermän kolmannesta runosta.
Minna Canthin eläessä Työmiehen vaimo ei saanut palkintoja.
Se sai kyllä aikanaankin hyvin innostuneen vastaanoton ja sitä kiiteltiin palkintojen arvoiseksi. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2058133?term=Minna&term=Canthin&page=2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/487298?term=Ty%C3%B6miehen&term=Minna&term=Canth&term=Vaimo&term=vaimollensa&page=2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1116494?term=palkintoa&term=Minna&term=Canth&term=palkintoja&term=ty%C3%B6mies&term=waimon&term=ty%C3%B6miehi%C3%A4&page=2
Canth sai SKS:n palkinnon esikoisnäytelmästään Murtovarkaus. "Järjestipä...
Sanamuoto ”dubbattu” ei liene nykyisin yleisesti käytössä. Selaamassasi taidekirjassa sanalla lienee tarkoitettu teoksen kaksoiskappaletta (dubletti) tai muuta teoksen toisintoa, jonka taiteilija on halunnut jälkikäteen maalata.
Samantyyppinen sana on myös dubleeraus, joka tarkoittaa taidekonservatoinnin toimenpidettä, jossa maalaus kiinnitetään uudelle pohjakankaalle, alkuperäisen kankaan haurastuttua.
Nämä sanat on selitetty teoksessa Riitta Konttinen ja Liisa Laajajoki: Taiteen sanakirja, Otava 2000.
Sanaa dubbaus taas käytetään esim. elokuvien tai tv-ohjelmien ääniraidan jälkiäänityksestä. Tämän sanan lähteenä on käytetty Wikipediaa (www.wikipedia.fi).
Kysymyksestäsi ei käynyt ilmi maahanmuuttajan etninen tausta eikä ikä.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta löytyy runsaasti pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta http://www.helmet.fi. Kirjoita aiheeksi maahanmuuttajat tai kotouttaminen.
Maahanmuuttajatyön käsikirja. Helsingin kaupunki. 2002
Suomeen muuttajan opas. Työministeriö. 2001
"Kerta" ilmaisee toistuvuutta tai toistumattomuutta asiayhteydestä riippuen. Jokin asia voi tapahtua kerran tai monta kertaa, siis toistua, kertautua, kertaantua.
Adjektiivi "ainutkertainen" ilmaisee toistumatonta, yhden ainoan kerran tapahtuvaa. Yhdyssanan alkuosana "kerta-" ilmaisee toistumattomuutta: kertakäyttöinen, kertakuulemalta.
Yhdyssanan loppuosana se myös ilmaisee toistuvuutta paitsi sanassa "toistokerta" myös esimerkiksi "kuuntelukerta" tai "esityskerta".
Lähde: MOT Kielitoimiston sanakirja. http://mot.kielikone.fi/fi
Niin tämä ei aivan kuolleena syntynyt sanonta totisesti elää.
Kenen suusta tuo tai "punk will never die" on putkahtanut ei selvinnyt netti- ym. tietokantahauilla.
Sitävastoin "rock and roll will never die" kertoo Neil Young laulussaan Hey hey, my my.
Kysymyksen sitaatti ei ole aivan sanatarkkaa Waltaria, mutta ajatus on selvästi peräisin hänen teoksestaan Neljä päivänlaskua: "Siksi kohdatessani ihmisiä, jotka ovat jyrkästi varmoja asiastaan ja mielipiteistään ja kaikin puolin valmiit tuomioissaan ja arvostelmissaan, luulen aina tuntevani oudon kalmanhajun heidän ympärillään."
Täsmälleen kysymyksessä esitetyssä muodossa lausahdus vaikuttaa olevan peräisin Helena Erosen rasismiaiheisesta Facebook-kirjoituksesta. (http://nyt.fi/a1441251700592)
