Päiväkoti, koulu, muu laitos tai yhteisö saa kirjastokortin vuodeksi kerrallaan täysi-ikäisen vastuuhenkilön kirjallisella suostumuksella. Vastuuhenkilö on vastuussa aineistosta, joka on lainattu laitoksen tai yhteisön kirjastokortilla. Myös yritys voi saada kirjastokortin näillä samoilla edellytyksillä. http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/HelMetki…
Ilmoittatuminen kirjaston käyttäjäksi käy yleisellä kirjastokorttihakemuksella, sivulla:
http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjasto…
Kristiina Harjulan kirja-arvostelu "Naisten salaiset maailmat - osa sukupolvien selviytymistarinaa", on ilmestynyt Anna-lehdessä 1999, numero 33, s. 38 - 40. Ainakin seuraavat viitteet löytyivät internetistä:
Verkkouutisten arkisto: "Perinnekin voi vapauttaa nykynaisen"
(http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/),
Agricola-palvelun kirja-arvostelut: Tuija Tuomaala: "Kokemukset joilla ei ole sanoja" (http://www.utu.fi/agricola/nyt/arvos/tekstit/185.html/).
Tekijänoikeus suojaa sekä lehtiartikkeleita että (teostasoisia) valokuvia ja se on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Lehdissä oikeudet voivat olla myös lehden kustantajalla. Käyttölupaa kannattaa kysyä asianomaisilta sanomalehdiltä.
Tekijänoikeuslaki:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Opintopolusta ei löytynyt oppilaitoksia, jotka järjestäisivät akupunktiokoulutusta.
Koulun valinnasta on tietoa Akupunktioammattilaiset.fi -sivustolta
https://akupunktioammattilaiset.fi/koulutus/akupunktiokoulun-valinta/
Yksityisiä kouluja löytyy useita. Tässä muutamia. Lisää löytyy verkkohaulla akupunktiokoulutus.
Kiinalainenlaaketiede.fi
https://kiinalainenlaaketiede.fi/akatemia/akupunktiokoulutus/ https://kiinalainenlaaketiede.fi/akatemia/haku/
Keski-Pohjanmaan kansanopisto https://www.kpedu.fi/hakijalle/koulutustarjonta/koulutus/akupunktiohoitaja-kiinalaisen-l%C3%A4%C3%A4ketieteen-ja-akupunktion-perusteet_(l4014)
Jyväskylän Akupunktioklinikka
https://siriussilta.fi/uusi-akupunktiokoulutus-alkaa/
Suomen Neijing-koulut
https://...
Kirjastolaiset ehdottivat kahta mahdollista laulua.
Ensimmäinen olisi Olli Ahvenlahden säveltämä "Hiljaisin Helsinki", jonka on esittänyt Irina & Mikko Kuustonen:
https://www.musixmatch.com/lyrics/Irina-Mikko-Kuustonen/Hiljaisin-Helsi…
Toinen ehdotus oli Laulavan Pupujussin (Leena Pyylampi) kappale "Antin aura-auto", jossa haikaillaan entisajan jouluja jolloin tuli lunta eikä ollut "ainainen vesikeli".
Varmaankin lähinnä vettä. Hikoilu pienentää ihon kautta elimistön suolavarastoja, joten nesteytystä voi tehostaa elektrolyyttiliuoksella, joka nopeuttaa elimistön palautumista rasituksesta. Elektrolyyttejä sisältävän liuoksen avulla vesi imeytyy 2-3 kertaa tehokkaammin kehoon, kuin pelkästään vettä nautittaessa. Urheilujuomiin kivennäisaineita on jo valmiiksi lisätty korvaamaan rasituksessa menetettyjä.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/helteella-pitaa-tankata-vetta-ja-suo…
https://nosht.com/fi/blogs/learn/salt-and-sports-why-how-much-and-from-…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Urheilujuoma
Ette kerro tarkemmin, millaista leirityötä opinnäytteenne käsittelee. Onhan olemassa ainakin järjestöjen, urheiluseurojen ja seurakuntien leirejä, leirejä lapsille, nuorille ja aikuisille. Aineistotietokanta Plussasta haettaessa kannattanee käyttää ainakin asiasanaa nuorisotyö. Näiden teosten joukosta löytynee tietoa myös leirityöstä. Uusimmasta päästä kannattanee katsoa esim. teoksia Kati Niemelän Hyvä rippikoulu (2002), Pertti Kauppisen Nuoriso 2000 - nuorisotyön käsikirja (1999) ja Kartalla - rippikoulutyön käsikirja (1998). Nuorisotyön historiaa löytyy käyttämällä asiasanoja nuorisotyö ja historia ja tietoa seurakuntien nuorisotyöstä sanoilla kirkon nuorisotyö. Järjestöjen leirityöstä saa tietoa ehkä parhaiten järjestöjen kotisivuilta...
Taloyhtiöiden lakiasioissa kannattaa ottaa yhteyttä Suomen kiinteistöliittoon, joka on kiinteistönomistajien edunvalvoja. Yhteystiedot löytyvät täältä:
http://www.kiinteistoliitto.fi/
Tätä Puutarha-lehden numeroa (Puutarha 1956:3) ei löydy oman kirjastomme kokoelmista. Voitte kuitenkin saada kaukolainana kauttamme paperikopion kyseisestä artikkelista.
Voit palauttaa. Jostakin Helmet-kirjastosta, eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kirjastosta, lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa näistä kirjastoista.
Kuvaukseen sopiva kirja on Philippe Guicheteau'n Sunnuntaikirjeitä Suomesta (Courrier de Finlande, Tammi, 1999), jossa teksti on rinnakkain suomeksi ja ranskaksi. Sen on suomentanut Jouni Kuurne. Kirjassa Suomeen muuttanut ranskalainen kuvailee elämäänsä Suomessa pienissä tarinoissa, jotka hän muokkasi ranskalaiselle ystävälleen lähettämistään kirjeistä.
Saari on Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan "joka puolelta veden ympäröimä (mannerta pienempi) maa-alue.":
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/saari
Tilastokeskuksen mukaan merialueiden suurimmat saaret ovat Ahvenanmanner ja Kemiönsaari, ja sisävesien suurin on Soisalo:
https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_alue.html
Helsingin Sanomien artikkelissa (Suurimpien saarien selvitystyö vaati sinnikkyyttä, 9.6.2002) Tilastokeskuksen erikoissuunnittelija Kai Enkama on pohtinut saaren merkitystä tarkemmin, esim. sitä, kuinka luonnonmukainen saaren on oltava, tai onko esimerkiksi kanavan erottama maa-alue saari:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004058592.html
Saaren käsite ei...
Kirjastojen kokoelmista löytyy ainoastaan yksi Hamarin sukua käsittelevä sukututkimuskirja, ja se sisältää tietokannan mukaan tiedot Kainuun alueen Hamareista. Myöskään Ylivieskan kirjaston kotiseutukokoelmasivulle kootussa listauksessa ei ole mainittu Hamarien sukukirjaa.
Ylivieskan kirjaston sivuilta löytyy suosituslista paikallishistoriaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Voit kysyä lisää suosituksia Ylivieskan kirjastosta.
Linkit
Tarkkinen Tauno & Kalle Hamarin sukuseura: Hamarin suku sekä tuokioita ja kertomuksia elämän varrelta (1999)
Ylivieskan kirjasto: kyläkirjoja
Kyseessä voisi olla Satuaarre Suomen lapsille : kuvitettu. 2. sikermä, Prinssi Ahmed al Kamel eli rakkauden pyhiinvaeltaja ja muita satuja : (Washington Irvingin mukaan, suom. Lauri Pohjanpää). https://finna.fi/Record/helmet.1930874?sid=4954273784Voit lukea teoksen myös digitoituna Gutenberg-projektista:https://www.gutenberg.org/cache/epub/38192/pg38192.txt
Ikävä kyllä fantasiakirjallisuudella ei ole omaa luokkaa, kirjat ovat samassa luokassa muun kertomakirjallisuuden kanssa. Eräät kirjastot sijoittavat fantasiakirjat erikseen omaan hyllyynsä, toiset lisäävät kirjan selkään lajityyppiä kuvaavan tarran, kolmannet sijoittavat kaiken kertomakirjallisuuden yksiin aakkosiin ilman mitään tunnisteita. Tässä tapauksessa ainoa keino on etsiä luetteloista ja tietokannoista fantasiakirjojen tekijöitä. Näitä löytyy, jos kirjoille on annettu asiasanoja. Fantasiakirjojen virallinen asiasana on fantasiakirjallisuus. Esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteisestä tietokannasta http://www.libplussa.fi tällä asiasanalla, rajattuna vain suomenkielisiin kirjoihin, saat tiedot noin 450 teoksesta.
Kysyjän mukaan kyseessä on mahdollisesti karjalaista alkuperää oleva sananlasku. Etsin tietoa kirjasta Karjalaisia sananpolvia (toim. Miettinen ja Leino, 1971), mutta sananlaskua ei löytynyt. Myöskään www.sananlaskuja.fi -sivustolta ei tällä sananlaskulla eikä sen yksittäisillä osilla tullut osumia. Tuntisiko joku tämän palstan lukijoista sananlaskun taustoja?
Tavaroiden ja palveluiden määrittelyjä täytyy hakea yleisistä liiketaloustieteen kirjoista. Ehkä seuraavasta voisi olla apua, vaikka se käsitteleekin terveys- ja sosiaalipalveluita:
Palvelujen kuvaaminen ja tuotteistaminen. 13 s. Helsingin kaupunki, 2002.
Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkiluokitus: http://www.prh.fi/fi/tavaramerkit/tavaramerkkiluokat.html
Office for Harmonization in the Internal Marketin tavaroiden ja palveluiden kansainvälinen luokitus: http://oami.eu.int/en/mark/marque/euronice/headfi.htm Tavaroiden ja palveluiden määritelmää ei kummassakaan ole.
Suutari-Kallesta kertova runo on alunperin italialainen lastenruno. Suomeksi se on ilmestynyt Suutarinlaulu-nimisenä ainakin Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hinkkasen laatimassa Kultaisessa aapisessa, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1956.
