Kirjassa "Vuoden sato talteen " (tekijä, Kerstin Englund) annetaan seuraava omenamehuohje:
Omenatuoremehu, johon ei lisätä vettä, kestää jääkapissa pari kuukautta jos juomaan lisätään natriumbentsoaattia.
Yhdestä kilosta paloiteltuja omenoita saadaan 1-1 1/4 litraa omenajuomaa.
1-1 1/2 kg omenoita
1 l vettä
1 rkl sitruunahappoa
2 mm natriumbentsoaattia
1 dl sokeria valunutta mehulitraa kohden
Huuhtele omenat, leikkaa pois vahingoittuneet osat. Anna kuorien ja siemenkotien olla paikoillaan. Leikkaa omenat puolikkaiksi. Raasta omenat käsin tai koneessa tai purista lihamyllyn läpi.
Sekoita hedelmämassa, vesi, sitruunahappo ja natriumbentsoaatti. Peitä kulho lautasella tai kannella, anna seisoa kylmässä vuorokausi. Sekoita silloin tällöin....
Säestys kappaleeseen Mustan kissan tango löytyy useastakin kokoelmasta. Pianosäestys esim. Suuri toivelaulukirja, osa 8 sekä Suuri lastenlaulukirja, osa 2.
Tässä tulee (hirmuinen) Rölli on Toivelaulukirja 13:ssa.
Nuotteja voi etsiä itsekin kirjaston internet-sivuilta Aineistohaku- tai Tiedonhaku -kohdasta. Nimeke-laatikkoon kirjoitetaan sävelmän nimi ja aineistolajiksi valitaan nuotti. Hakutuloksena on usein sävelmäkokoelma, jonka nimeä näpäyttämällä paljastuu näyttöluettelokortti, jossa on kappaleluettelo ja etsittävän laulun nimi löytyy (usein lihavoituna) listasta.
http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2
Sana rissa, trissa tai trissu tarkoittaa joissakin suomen murteissa pyörää (kangaspuiden tai rukin osana), pientä väkipyörää, rullaa, kelaa tai joskus myös sompaa. Sana on lähtöisin ruotsin kielen sanasta trissa, joka tarkoittaa kiekkoa, kehrää, pyörää, kelaa tai sompaa. (Lähde: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja 3, R - Ö, 2000)
Eräs selitys asialle voisi olla se, että sanat ovat kovin eri-ikäisiä. "Laki" (käyttöyhteyksissä "sisäkatto", "kitalaki", "päälaki", "suulaki", "tunturin laki") on Lauri Hakulisen mukaan suomen kielen vanhimpia, omaperäisiä kulttuurisanoja (teoksessa Suomen kielen rakenne ja kehitys, Otava 1979, s. 331 - 332), eli se on jossain muodossaan kuulunut suomen kielen ja sen esimuotojen sanastoon jo kenties vuosisatojen ellei -tuhansien ajan. "Laki" (lainopillisessa merkityksessä) on taas suomen kielen sanana huomattavasti nuorempi ruotsalais- tai skandinaavisperäinen lainasana (Hakulisen teos, s. 369 - 370). Saattaa siis olla, että kun lainopillinen sana "laki" on lainautunut suomen kieleen ruotsista, on sitä alettu taivuttaa "mäen laesta"...
Vaikuttaa kovasti Leo Tolstoin novellilta Missä on rakkautta, siellä on myös Jumala (Tolstoin tarinoita, Karisto 1979).
Novellissa suutari Martyn Avdeits kestitsee tosin kadunlakaisijaa, köyhää äitiä lapsineen sekä kaupustelijaeukkoa ja pojannulikkaa.
Samasta tarinasta on tehty myös ainakin kaksi lastenkirjaa:
*Holder: Pappa Panovin erikoinen vieras (Kirjaneliö 1979) sekä
*Tolstoi: Suutari Martti (Lasten Keskus 1986).
Tarina ei alkujaan ollut Tolstoin oma, vaan hän muokkasi sen ranskalaisesta kansansadusta.
Seteleitä voi periaatteessa suoristaa silitysraudalla, kunhan lämpö ei ole kovin korkea. Rahoja voi laittaa myös painon alle, jotta ne suoristuisivat. Linkki Oulun numismaattisen kerhon artikkeliin "Rahojen puhdistaminen": http://www.oulunnumismaatikot.fi/rahojen_puhdistus.htm
Pohjoissuomalaisissa ja lappalaisissa paikannimissä "sieppi" on mahdollisesti murremuoto särjensukuisesta kalannimityksestä seipi. Seipi-alkuisia vesistöihin liittyviä paikannimiä on erityisesti Oulujärveltä pohjoiseen sijaitsevilla vesillä Muonion-Sodankylän korkeudelle asti. Sieppi-alkuiset nimet sijoittuvat samalle alueelle, pääosin Seipi-nimien länsipuolelle. Paikannimien levikki sopii yhteen tämän kalan esiintymisestä tehtyjen havaintojen kanssa. Seipiä esiintyy sisämaassa ainoastaan Pohjois-Suomessa.
Toisen tulkinnan mukaan "sieppi" saattaa perustua nuorehkona lainana pohjoissaamen kollektiivisanaan siehppa (häpykarvat), jolla tarkoitetaan halventavassa mielessä myös jänkämaaston vaikeakulkuista vaivaiskoivikkoa ja pajukkoa.
Nimen...
Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan merkinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös 'seurata jälkien muodostamaa uraa', josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta kuin sietää verbikin. Suomen kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen. Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on myös...
Papit käyttivät kuolinsyytä merkittäessä väkilukutaulujen laadintaan saatuja tautimääräyksiä. Lääkäri on harvoin ollut paikalla kuolinsyytä määrittelemässä, joten pappi on tehnyt merkinnän esimerkiksi omaisilta saamansa tiedon perusteella. Sen vuoksi oire on usein vaikuttanut kuolinsyymerkintään.
Kuolinsyyn toteaminen on perustunut kansainväliseen tautitaulukkoon vuodesta 1929 ja papeilta lääkäreille se siirtyi kokonaan vasta vuonna 1936. Tätä edeltävänä aikana kuolinsyistä käytetyt termit eivät ole kovin täsmällisiä, vaikka niitä varten olikin laadittu tautitaulukkoja.
Esimerkiksi "pistos" (ruotsiksi stygn) on saattanut tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Ehkä parhaan tulkinnan pistokselle on antanut kuolinsyitä 1700- ja 1800-lukujen...
Asiaa voisi lähestyä laskemalla lukunopeutta. Jos lukunopeus on yksi sivu minuutissa – mikä on ainakin itselleni melko rauhallinen lukutahti –, tunnissa ehtisi lukea 60 sivua. Silloin 1050-sivuisen kirjan lukemiseen menisi 17,5 tuntia. Vuorokauden tuntimäärä siis riittäisi, vaikka lukuaikaan pitäisikin lisätä pakollisia taukoja. Unelle ei silloin toki jäisi paljon aikaa.
Lukemiseen kuluvaan aikaan vaikuttavat monet tekijät kuten tekstin määrä sivulla, kirjan sivun koko, tekstin koko, fonttityyppi ja tekstin hankaluuden taso. Harry Potter -kirjat eivät liene vaativimmasta päästä, joten hyvä lukija voi varmasti selvitä yhdestä sivusta minuuttia nopeammin. Lisäksi jos tekstiä ei syvenny suuremmin pohtimaan vaan lukea paahtaa eteenpäin,...
Suosittelemme jännityskirjoista Anna Janssonin Emil Wern tutkii -sarjaa, jossa päähenkilönä on 11-vuotias poliisin poika Emil, joka itsekin kokeilee etsivän uraa.
Musta kaista -sarjassa on useiden suomalaisten kirjailijoiden jännityskirjoja.
Nemo Rossin kirjat yhdistävät arkeologian ja seikkailun.
Eoin Colferin Artemis Fowl on mukaansatempaava jännityssarja, jossa on myös fantasiaelementtejä.
Louis Sacharin Paahde on erinomainen nuortenkirja sekin.
Derek Landyn jännityskirjasarjassa Keplo Leutokalma päähenkilönä on luurankoetsivä.
Huumori on pääosassa Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarjassa, jossa tarina etenee sarjakuvamaisesti.
Kirsti Kurosen Vili Voipio -sarjassa päähenkilönä arkipäivän komiikkaa kohtaa kuudesluokkalainen poika....
Seuraavasta blogista löytyi Kotiliedessä vuonna 1976 julkaistu Keihäsen sinapin resepti: http://70-luvulta.blogspot.fi/2011/11/riemulomalle-mallorcalle.html
Jälkimmäiseen emme onnistuneet löytämään vastausta. Muistaisikohan joku palstamme lukijoista?
Erika (ja mm. Eriikka ja Riikka) on "Erikin melko myöhäinen sisarnimi" (Uusi suomalainen nimikirja, 1988, s. 56). Eerik (tai Erik) on muinaisskandinaavinen ja sen merkitys on "yksin hallitseva" tai "aina hallitseva" (sama teos s. 49).
Voit tutkia aihetta tarkemmin esim. sivulta www.helmet.fi . Kirjoita kohtaan Sanahaku etunim** , jolloin pääset tutustumaan uudempiin ja seikkaperäisempiin teoksiin, esim.
Tekijä Vilkuna, Kustaa
Teos Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toimittanut Pirjo Mikkonen
Julktiedot Helsingissä : Otava, 2005
Painos 4. uud. laitos
Ulkoasu 288 s.
Taika
Suomen sanaan "taika" pohjautuva etunimi, jolloin lähinnä tulevat kysymykseen tämän sanan merkitykset kiehtova, salaperäinen voima, lumous.
Tinka
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä. Äänneasultaan viittaisi Inka-nimeen.
Sinna
Sisällöltään epäselvä nimi, mahdollisesti lähtökohtana on 'Sini(kka)' tai 'Sina', 'Siina'. Toisena mahdollisuutena on Signen kansanomaisiin muuntumiin kuuluva 'Sinne'.
Sinja
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä.
Suomalainen Senja-nimi on alkuaan kreikkalaisen Ksenia-nimen muunnos. Venäjällä nimestä on useita muunnoksia, kuten Kseneja, Aksinja, Ksenja... Voisi siis olla muunnos Senjasta.
Piitu
Naisen nimi, luultavasti 'Beatan' muunnos. Beata on johdettu latinan sanasta beatus 'onnellinen, autuas', ja siitä on...
Opetushallituksesta kerrottin, että asiaa ei ole säädelty tai ohjeistettu valtakunnallisesti opetushallinnon puolelta, vaan kyse on kuntien arkistointimääräyksistä ja -ohjeista. Kyseeseen tulee lähinnä todistukset.
Arkistointia yleisesti säätelee arkistolaki ja -asetus
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940831
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19821012
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 todetaan todistuksista:
"Oppilaan todistukset ovat julkisia asiakirjoja. Jos niissä on oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja, todistus on näiltä osin salassa pidettävä,
ja se voidaan antaa vain oppilaalle ja hänen huoltajalleen."
http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,17627,1558...
Rosa ja Roosa merkitsevät latinan kielessä ruusua. Kasvisymboliikassa ruusu on "kukkien kuningatar", joka on kristikunnassa ja kirkkotaiteessa erityisesti yhdistetty Neitsyt Mariaan. Ruusuun liittyy paljon symbolimerkityksiä: sillä on kuvattu mm. kevättä, elämän voittoa, marttyyriutta, Kristuksen kärsimystä, neitsyyttä, täydellisyyttä, hyveitä ja salaisuuksien varjelemista.
Rosa esiintyy alkuosana myös monissa kansainvälisissä yhdysnimissä kuten Rosabella (italiaksi 'kaunis ruusu') ja Rosalia, Rosalie ('kuin ruusu', 'ruusun kaltainen').
Bulgarian kielessä rosa merkitsee aamukastetta.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
http://www.behindthename.com/
Jouluaiheisia suomalaisia novelleja löytyy runsaasti Matti Pajuniemen toimittamasta teoksesta ”Novelliopas 1. Kotimaista lyhytproosaa” sekä Anja Sepän teoksesta ”Novellihakemisto: uutelosta katkotahtiseen proosaan”. Tässä joitakin poimintoja niistä. Monet suomalaiset kirjailijat (esim. Sillanpää, Haanpää ja Jarkko Laine) ovat kirjoittaneet useitakin novelleja joulusta. Suluissa on mainittu teos, josta kyseinen novelli löytyy.
LARIN-KYÖSTI: Jouluyön tarina (Jouluyön tarina, 1918)
AHO, JUHANI: Joulu (Kootut lastut 1)
LEHTONEN, JOEL: Jouluksi kanakoppiin (Ruiskukka, ilm. 1986!)
PEKKANEN, TOIVO: Joulukuuset (Levottomuus, 1938)
TALVIO, MAILA: Jouluksi kotiin (Lokakuun morsian, 1948)
SILLANPÄÄ, F.E.: Unelma joulusta (Rippi, 1928)
PEKKANEN,...
Tässä Alvar-nimen selityksiä eri lähteistä:
"Suomen ruotsalaisessa almanakassa 24.9., myös suomenkielisessä 1908-28 ja Luulajan almanakassa 1901-18. Pitempi kansanomainen muoto on Alvari. Nimen kirjoitusasuna oli aikaisemmin Allvar, jolloin se käsitettiin sananmukaiseksi ruotsinnokseksi saksalaisesta nimestä Ernst (vaka). Toisen tulkinnan mukaan nimessä on kaksi osaa, eli al (sanasata alf, keiju) ja var (sotilas). Tätä tulkintaa tukee samankaltaisuus saksalaisiin nimimuotooihin Albhard, Alf(h)ard ja Alphard, joiden alkuosa merkitsee keijua ja jälkiosa voimakasta, lujaa ja rohkeaa." Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY 1999)
"Alvar är ett nordiskt namn, troligen sammansatt av ord som betyder alf och krigare. Det har använts som...
Haikka tarkoittaa lapin kielessä niemeä http://www2.pirkkala.fi/historia/sanasto.htm#paikat joten tämä merkitys tuntuu sopivan myös mainitsemaanne paikannimeen hyvin.
Hava Nagila löytyy suomennettuna Suuresta toivelaulukirjasta 10. Laulu nimeksi on annettu Tulkaa nyt kaikki, mutta nimeä näkee myös käännettynä Iloitkaa ja riemuitkaa.
Hevenu Shalom (Kaikki laulamaan) on suomeksi Suuressa toivelaulukirjassa 12. Sanat ovat Saukin.
Messiaanisella keskustelufoorumilla on Adon Hakavod -laulun sanoja ainakin osittain:
http://p3.foorumi.info/shalom/viewtopic.php?t=91
Jismechu hashamajim (Iloitkoot taivahat) -laulun suomenkielisiä sanoja ei onnistuttu (ainakaan toistaiseksi) löytämään.
