Hiivan historiasta tiedetään kyllä. Hiivan käyttö leivonnassa yltää kauas Rooman aikakaudelle, jolloin Galliassa ja Espanjassa tiedetään käytetyn oluen vaahtoa leivän nostatukseen. Nykyhiivan historia alkaa Keski-Euroopasta 1700-luvulta, jolloin leivinhiivaa opittiin tekemään oluen valmistuksen sivutuotteena.
Lue lisää hiivan historiasta teoksesta: Olli Vehviläinen, Hiivan historia. Suomen leivinhiivateollisuuden vaiheet 1885-1970, 1970.
Valtakunnallisia tilastoja ei ole olemassa yhdestä kirjasta, mutta voin antaa HelMet-kirjastojen lainausmäärät. Kyseistä kirjaa on lainattu 478 kertaa ja niteitähän on yhteensä 61 kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Hei,
Porvoossa voi esim. ottaa yhteyttä alla oleviin paikkoihin ja kysyä saako heille tuoda kirjoja.
Lounasravintola Trafik:
Ravintolassamme on erikoisuutena vapaasti käytettävissä oleva kirjanvaihtopiste. Sieltä voit ottaa kirjan mukaan ja tuoda tilalle toisen.
http://trafik.yhteystietopalvelu.com/index.php
Pro Uusiokeskus
http://personal.inet.fi/yhdistys/uusiokeskus/index.htm
Samaria-kirppis
http://www.samaria.fi/samariafi/samaria-shop_kirppikset/porvoo_tyopajat…
Helsingissä Kampin kauppakeskus- linjaautoasemassa on kierrätyspiste kirjoille Kampin suutari-avainpalvelu lähellä.
Yleisradion toimittaja Aune Haarla on sanoittanut Metsäkukkia-valssin (silloin tosin Aune Ala-Tuuhonen -nimisenä). Valssi (ei siis tango) on alunperin kansansävelmä, ja sen ovat esittäneet ja levyttäneet useat laulajat, tunnetuimpana varmaankin Olavi Virta. Olavi Virran esityksen voi kuunnella vaikkapa Youtube-versiona:
http://www.youtube.com/watch?v=OwagHwI0jJo
Aune Haarlan sanoituksia ei ole painettu kirjaksi, mutta nuottikokoelmasta "Suomipopin helmiä 10: Rakkauslauluja romanssista kolmeen pieneen sanaan" löytyvät mm. Metsäkukkia-kappaleen sanat. Kokoelma löytyy Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2083698__Ssuomipopin%20hel…
Tietoa Aune Haarlasta löytyy esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin...
Vanhemmat Lapin kansa -lehden numerot löytyvät ainakin Rovaniemen kirjastosta. Lehti on mikrofilmimuodossa. Kysy lähikirjastostasi kaukolainamahdollisuutta.
"Haikara" ei ole yksi laji vaan aika iso samankaltaisten lintujen ryhmä. Wikipedian mukaan seuraavat haikaralajit luetaan kotimaiseen linnustoon ja muutama niistä (kaulus- ja harmaahaikara) pesii täällä säännöllisesti:
* Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Pesii vakituisesti
* Pikkuhaikara (Ixobrychus minutus) Tavattu neljä kertaa
* Yöhaikara (Nycticorax nycticorax) Tavattu useita kertoja
* Lehmähaikara (Bubulcus ibis) Tavattu kolme kertaa
* Rääkkähaikara (Ardeola ralloides) Tavattu useita kertoja
* Silkkihaikara (Egretta garzetta) Tavattu useita kertoja
* Jalohaikara (Egretta alba) Tavataan vuosittain
* Harmaahaikara (Ardea cinerea) Pesii vakituisesti
* Ruskohaikara (Ardea purpurea) Tavattu useita kertoja
Jos kysyjä pohtii sitä, miksi...
Emme kirjastossa ole lakiasioiden asiantuntijoita, joten on parempi ottaa yhteyttä johonkin lakiasiaintoimistoon.
Yhteyttä voi ottaa myös oman alueen Aluehallintovirastoon, he neuvovat myös työsuhdeasioissa.
Ohjeita täällä:
http://www.tyosuojelu.fi/fi/toimintaohjeita
http://www.tyosuojelu.fi/fi/tyosuhdeasiat
Yhteystiedot täällä:
http://www.tyosuojelu.fi/fi/etela_yhteydenotto
Hei!
Valitettavasti vastausta ei voi antaa tietosuojasyistä. Tässä nimipalvelun tilastoa Saaga-nimestä http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Nimestä ”Seevi” ei valitettavasti näytä löytyvän tietoa etunimikirjoista, ei edes harvinaisia nimiä käsittelevästä teoksesta. Osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvä nimipalvelu kertoo, että Suomen väestörekisterissä on ollut vajaa 40 Seevi-nimistä, sekä miehiä että naisia, jote kyseessä on melko harvinainen nimi.
Arvelisin, että ”Seevi” saattaa hyvinkin olla lyhennelmä jostakin muusta etunimestä samalla tavalla kuin etunimi ”Seemi” on peräisin nimestä ”Anselmi”. Tarkemmin en osaa kuitenkaan sanoa.
Saattaa/saattoi tällainen herra ollakin olemassa, mutta valitettavasti artikkelia hänestä ei löytynyt.
Artikkelitietokanta Aleksin (http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Tietokannat/Artikkeli_ja_lehtitiet…) kautta voi hakea lehtiartikkeliviitteitä, mm. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, mutta tiedot artikkeleista löytyvät vasta vuodesta 1995. Kuukausiliite on alkanut ilmestyä jo vuonna 1983, joten vuosien 1983-1994 artikkeleiden löytämiseen kirjastosta ei löydy välineitä.
Aleksin avulla löytyi Kuukausiliitteestä kolme maratoneja käsitellyttä artikkelia (kaksi vuodelta 1998 ja yksi vuodelta 2002), mutta mikään niistä ei ollut oikea.
Kaikki Kuukausiliitteet löytyvät Helsingin kaupunginkirjaston Pasilan kirjastosta. Jos haluat, voit tulla...
Osoitteesta http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510&ref=2316 löytyvässä Matti Larjavaaran artikkelissa ”Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu” kerrotaan, että teitittely oli vallassa ainakin 1960-luvulle asti. Eroja on kuitenkin ollut maantieteellisesti: Itä-Suomessa teitittely ei ollut niin vahvaa kuin Länsi-Suomessa, jossa Larjavaaran mukaan ”lapset teitittelivät vielä jokin aika sitten vanhempiaan ja jopa vaimot miehiään”. Jos kirja siis sijoittuu Länsi-Suomeen, vanhempien teitittely ei ole kovin kaukaa haettua.
Heikki Paunosen artikkeli ”Kun Suomi siirtyi sinutteluun : suomalaisten puhuttelutapojen murroksesta 1970-luvulla”, joka on ilmestynyt kokoelmassa ”Kielellä on merkitystä” (Suomalaisen Kirjallisuuden...
Helppokäyttöinen on -inen-loppuinen yhdysadjektiivi eli kaksiosainen adjektiivi. Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uuden kielioppaan (2007) mukaan sanaa voidaan taivuttaa komparatiivissa sekä muodossa helpompikäyttöinen että helppokäyttöisempi. Vain merkitykseltään erikoistuneista adjektiiveista käytetään ainoastaan sellaista muotoa, jossa jälkiosa taipuu. Näistä esimerkkejä ovat hellävaraisempi (EI hellempivarainen) tai paksunahkaisempi (EI paksumpinahkainen).
Lähteet:
Itkonen, Terho & Sari Maamies (2007): Uusi kieliopas. 3. tark. painos. Helsinki, Tammi.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1809780__Suusi%20kieliopas…
Iso suomen kielioppi, toim. Auli Hakulinen et al. (2004). Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
http://...
Ritari Siniparta satu löytyy Perrault: Suuret satuklassikot-kokoelmasta (Perrault, Charles: Perrault. WSOY 1991). Siniparta-niminen satu löytyy myös Philip, Neil: Kaunotar ja hirviö: satuja maailmalta-kokoelmasta. (WSOY)
Todennäköisesti kysymyksessä mainituilla unkarin ja suomen sanoilla ei ole etymologista yhteyttä.
Unkarin asztalos on muodostettu sanasta asztal 'pöytä', joka on slaavilainen laina, esimerkiksi venäjän samaa merkitsevä стол/stol.
Suomen astalon alkuperä on hieman epäselvä, lähisukukielissämme on paljon vastineita. Todennäköisesti astalokin on lainautunut slaavilaiselta taholta, taustalla voisi esimerkiksi olla muinaisvenäjän остен,остьнъ/ostén,ostinu 'sauvan tai kepin terävä kärki'.
Házaspár-sanan alkuosassa on sana ház 'talo, tupa, huone'. Sanalla on lukuisia vastineita erilaisissa suomensukuisissa kielissä, suomessa 'kota' on samaa alkuperää. Mahdollisesti tämä sana on lainautunut kieliryhmäämme indoeurooppalaisista kielistä, esimerkiksi...
Levä-sanalla ei ole vastineita suomen sukukielissä. Kaisa Häkkinen kirjoittaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004) näin: ”Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä olemiseen viittaava levä-vartalo.”
Levä-vartalo ei esiinny itämerensuomessa itsenäisenä sanana vaan esim. sanoissa levällään ja levälleen. Sanavartalo on arvioitu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *lewā, jota edustaa mm. islannin ljá ja norjan ljó. Ne merkitsevät niitettyä, mutta vielä levällään olevaa heinää. Häkkisen mukaan lainaselitys on mahdollinen, mutta...
Kannattaa olla yhteyksissä tosiaan Suomen merimuseoon Kotkassa (Museoviraston alaisuudessa). Vaikket löytäisi heidän kokoelmistaan tarvittavia teoksia, osaavat he kuitenkin neuvoa sinua eteenpäin. Varmaan olet käynitkin heidän/kirjaston kotisivuillaan: http://www.nba.fi/fi/museot/suomen_merimuseo/kokoelmat/kirjasto. Kaakkuri tietokannasta pystyy itsekin etsimään kirjallisuutta. https://kaakkuri.amkit.fi/vwebv/search?searchArg=navigointi+historia&se…
Kollegani selvityksen mukaan Paul Bourgetin Toinen rakkaus ei ole romaani vaan lähinnä novelli tai pienoisromaani. Hakuteoksissa ja tietokannoissa ei ilmeisesti tämän takia mainita sen alkuperäistä nimeä. Kertomus on ilmestynyt Bourgetin teoksessa "L'irréparable: Deuxième amour; Profils perdus" sen kahdesta kertomuksesta ensimmäisenä. Toisen rakkauden alkuperäinen nimi siis lienee Deuxième amour.
Kertomus löytyy sivuilta 141-237 sähkökirjasta alla olevan linkin kautta:
https://archive.org/details/lirrparabledeux01bourgoog
Paul Bourgetilta suomennettuja teoksia ovat myös nämä:
- Avioero
- Kuoleman tarkoitus
- Luvattu maa
- Opetuslapsi
Turkkilainen kaupunki Gallipoli on nykyturkissa Gelipolu:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gallipoli
Helpoimmin kaupunkiin pääsee Istanbulista valmiiksi järjestetyillä retkillä. Ainakin alla oleva matkanjärjestäjä järjestää myös Gallipolin taisteluun liittyviä retkiä:
http://www.rsltours.com/
HOLLANTILAISTA KAUNOKIRJALLISUUTTA
- käännetty suomeksi vuoden 1990 jälkeen
RUNOJA:
Duinker, Arjen Ehkä neljä yhtälöä 2012
Kopland, Rutger Muisto jonka unohdit : runoja 2011
Onni on vaarallista : hollankielisen nykyrunon antologia 2002
ROMAANIT
Abdolah, Kader Talo moskeijan vieressä 2011
Accord, Clark Paramaribon kuningatar : Maxi Linderin kronikka 2000
Bakker, Gerbrand Isä muuttaa yläkertaan 2012
Biegel, Anne Unohtaminen sallittu 1996
Dorrestein, Renate Hyvä äitipuoli 2013
Dorrestein, Renate Kivisydän 2000
Dorrestein, Renate Lainaa vain 2011
Dorrestein, Renate Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa 2009
Elsschot, Willem Juusto 2003
Glastra van Loon, Karel Lisan hengitys 2004
Glastra van Loon, Karel Rakkauden...
