Kyseessä on Aila Nissisen runo "Onko se totta?", joka löytyy kirjasta "Pieni aarreaitta 3 Runoaitta" WSOY 1993 ja lukukirjasta "Lasten oma lukukirja" vuodelta 1958.
Syytä tähän merkitykseen ei löytynyt, mutta kupata-verbillä on tosiaan muitakin merkityksiä kuin veren laskeminen kansanomaisena parannusmenetelmänä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan se merkitsee arkikielessä myös paitsi viivyttelyä ja kuhnimista myös riistämistä, kiskomista, kynimistä ja nylkemistä:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=kupata&SearchWord=kupata&dic=1&page=results&UI=fi80&Opt=1
Otavan Signal-sarjassa on julkaistu seuraavat teokset:
Geoffrey Beattie: Belfastin pojat (The corner boys, suom. Jukka Nyman, 1999)
Christina Nord Wahldén: Liian lyhyt hame? (Kort kjol, suom. Nora Schuurman, 1999)
Melvin Burgess: Hepo (Junk, suom. Jukka Nyman, 1999)
Walter Dean Myers: Peto (Monster, suom. Jukka Nyman, 2000)
Susanne Fülscher: Mustaa kajalia (Schöne Mädchen fallen nicht vom Himmel, suom. Tiina Hakala, 2000)
Peter Pohl: Valonarkaa (Man kan inte säga allt, suom. Nora Schuurman, 2000)
Julia Bell: Ahmatti (Massive, suom. Sirpa Kähkönen, 2003)
Christina Wahldén: Kunnian tähden (Heder, suom. Nora Schuurman, 2003)
Nick McDonell: Vuoden viimeiset bileet (Twelve, suom. Suvi Mikkola, 2004)
Randa Ghazy: Rauhaa! (...
Vuoden 1943 Lääkärintarkastusohjesäännön (L. T. O.) mukaan koodi 83 tarkoittaa ylätasolla "Lihaston ja jänteiden viat ja sairaudet".
Koodi jakautuu vielä erikseen alaluokkiin:
83a "Myotonia congenita. Myasthenia gravis Dystrophia musculorum progressiva"
83b "Lihasreumatismi"
83c "Luutuva lihas"
83d "Toimintaa haittaavat arvet" sekä
83e "Muut lihasten ja jänteiden viat ja sairaudet".
Kyseinen Lääkärintarkastusohjesääntö on lainattavissa / kaukolainattavissa muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta: https://mpkk.finna.fi/Record/taisto.112402
Billy Smartin joulusirkusta esitettiin televisiossa yleensä tapaninpäivänä, joskus jo joulupäivänä ainakin vuosina 1961-1978. Tietoa muusta sirkusohjelmasta joulun aikaan emme löytäneet. Olisiko ohjelmaa esitetty lyhyemmän aikaa myös myöhemmin? Tietoa ohjelmasta mm. Ylen Muistikuvaputki-sivuilta ja Sirkusteltta-blogista:
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/billy-smartin-joulusirkus-ja-muuta-jouluista.htm
http://sirkusteltta.blogspot.com/2018/12/19611978-billy-smartin-joulusirkus.html
Fridtjof Nansen muistetaan erityisesti kahdesta retkestään. Ensimmäinen oli vuonna 1888 tehty onnistunut hiihtomatka halki Grönlannin. Vuonna 1893 Nansen lähti Fram-laivalla tavoittelemaan pohjoisnapaa. Tällä matkalla oli retkikunnan mukana myös Hjalmar Johansen. Laiva jumittui ennen pitkää jäihin ja Nansen lähti Johansenin kanssa koiravaljakoilla kohti pohjoisnapaa. He joutuivat kuitenkin palaamaan takaisin ja tavoite jäi saavuttamatta. Erinäisten seikkailujen jälkeen selviäminen ihmisten ilmoille onnistui.
Tästä Nansenin ja Johansenin pohjoisnapa-retkestä on oikeastaan suomeksi saatavilla vain Nansenin itsensä kirjoittama ja Teuvo Pakkalan suomentama kaksiosainen: Pohjan pimeillä perillä : norjalainen napaseuturetki 1893-1896...
Välitimme kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle, ehkä joku kollega jossakin päin Suomea muistaisi kyseisen ohjelman! Palaamme asiaan mikäli vain saamme sieltä vastauksen! Vai muistaisikohan kukaan palvelumme seuraajista kyseistä ohjelmaa?
Monien suomalaisugrilaisten kansojen kielissä on hopeaa vastaava sana, joka tarkoittaa joko hopeaa tai pehmeää. Esimerkiksi viron kielessä on hõbe, inkeroisessa hoppia,, vepsä hobed.
Lähde: Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja. SKS, 1992
Hopea on yksi pisimpään tunnettuja alkuaineita. Joidenkin tutkijoiden mukaan ihmiskunnan ensimmäisenä käyttöönottama metalli olisi kupari. Kuparin jälkeen tutustuttiin kultaan ja sekä kullan ja hopean sekoituksiin. Hopea on varmuudella tunnettu jo 2500 eKr. Armenian ja Anatolian alangoilla. Muinaisessa Egyptissä ei ollut hopeaa vaan se oli tuontituote. Siksi hopea oli siellä kultaa kalliimpaa.
Hopea on kaunis ja pehmeä materiaali, siksi sitä on aina käytetty...
Kyseessä on 1950-luvun alussa valtion kirjapainotaloksi valmistunut rakennus, jossa sijaitsivat myös Virallisen lehden, Valtion julkaisutoimiston, Valtion elokuvatarkastamon ja Tilastollisen päätoimiston tilat. Eteläisen Rautatiekadun ja Antinkadun kulmassa sijaitseva rakennus otettiin käyttöön vuonna 1952 ja sen pääsuunnittelija oli Antero Pernaja. Sittemmin tontin toiselle laidalle rakennettiin ns. Graniittitalo ja se peittää nykyisin seinän, jolla kuvan Partekin mainos on.
https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0000ng5e
https://www.senaatti.fi/app/uploads/2017/05/3180-2014_Okulus_Hki_Antinkatu_1_RHS.pdf
Kiinteistöjen on noudatettava kunnan jätehuoltomääräyksiä (Joensuun alueen määräyksistä ks. https://www.puhas.fi/palvelut/jatehuollon-jarjestaminen/jatehuoltomaara… -> lajitteluvelvoitteet; Joensuun alueellisen jätelautakunnan jätehuoltomääräykset kokonaisuudessaan sivulla https://www.joensuu.fi/documents/144181/2324821/J%c3%a4tehuoltom%c3%a4%…). Nimensä mukaisesti nämä ovat määräyksiä, eivät suosituksia.
Asunto-osakeyhtiölaissa ei määritellä, mitä taloyhtiön järjestyssäännöissä tulee tai saa olla (ks. esim. Furuhjelm, Nyt tuli lähtö, s. 51-52). Käytännössä järjestysmääräyksissä lienee usein kohta myös jätehuollosta, kuten käy ilmi tästä mallista: "Talousjätteet ja muut roskat on vietävä pakattuina jäteastioihin. Lisäksi on otettava...
Pääkaupunkiseudun Helmet-aineistotietokannasta löytyy hakusanoilla 'kirjoittaminen' ja 'oppaat', jokunen 1970-80-luvuilla julkaistu kirjoitusopas. Kaikkia tuon ajan teoksia ei ole välttämättä asiasanoitettu tietokantaan, joten niitä voi olla hankala löytää, jos ei tiedä tarkasti kirjoittajan tai teoksen nimeä. Mutta kokeile tosiaan kirjoittaa nuo hakusanat Helmetin hakukenttään, ehkä joku noista kirjoista kuulostaa tutulta!
Helmet-verkkokirjasto: https://www.helmet.fi/fi-FI
Sen sijaan uudempia kirjoittamisen oppaita löytyy lukuisia ja niissä käsitellään myös noita mainitsemiasi asioita. Ehkäpä esimerkiksi joistakin näistä voisi olla sinulle apua:
Suhola, Aino: Journalistisen kirjoittamisen perusteet (Finn Lectura, 2005)...
Löytämiemme lähteiden mukaan nahkakantiset kirjat tarvitsevat rasvaa, tähän tarkoitukseen tarkoitettua erityisrasvaa saa alan liikkeistä. Mutta mikäli nahka on jo mennyt noin huonoon kuntoon että se murenee, niin melkein kannattaisi viedä kirja kirjansitojalle arvioitavaksi mitä sille voi tehdä.
Lähteitä:
Tuula Moilanen: Kirjansidonnan opas. Kustannusosakeyhtiö Taide. Helsinki 1997.
http://www.kysy.fi/kysymys/minulla-yksi-vanha-kirja-reilun-sadan-vuoden-takaa-jossa-nahkapaaty
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/137860-vanhan-kirjan-kunnostaminen-kannattaa
Kielitoimiston sanakirja määrittelee arkipäivän näin: "muu kuin pyhä- t. juhlapäivä; nyk. tav. muu viikonpäivä kuin lauantai t. sunnuntai".
Lauantain ongelmalliseen asemaan arjen ja pyhän välissä tarjoaa hyviä näkökulmia Riitta Erosen alun perin Helsingin Sanomissa 2.4.2003 julkaistu kirjoitus "Arkena ja sunnuntaina", joka sisältyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemaan kielitieteellisten artikkelien kokoelmaan Ikkunoita kielen maailmaan. Sen mukaan ennen vapaan lauantain pidentämää viikonloppua lauantai hahmottui yhdeksi arkipäivistä. Pitkien viikonloppujen myötä tilanne muuttui ja lauantait lakkasivat olemasta itsestään selvästi arkipäiviä. Nykyään viikkomme jakautuvatkin oikeastaan kolmeen osaan: arkipäiviin...
Hengellisen laulun ”Sellaisenaan” toinen säkeistö alkaa: ”Kun kutsui Hän, ei aikaa sulla silloin”. Laulun ensimmäinen säkeistö alkaa: ”Sellaisenaan saat käydä luokse Herran” tai ”Sellaisenaan saat käydä Herran luokse”. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Veikko Lähde. Laulu sisältyy esimerkiksi ”Hengelliseen laulukirjaan” (1982, julkaisija Suomen vapaitten kristittyjen neuvosto). Nuotissa on laulun sanat, melodianuotinnos ja sointumerkit. Muihinkin ”Hengellisen laulukirjan” painoksiin se saattaa sisältyä.
Jonkin verran erilainen sanoitus löytyy kirjasta ”Deulikaane tšambibi” (= Hengellisiä lauluja), joka sisältää Viljo Koiviston tarkistamia romaninkielisiä käännöksiä suomenkielisistä lauluista. Laulujen sanat ovat kirjassa myös...
Suomalaisista jouluperinnekirjoista ei löytynyt täytekakkua. Se ei liene perinteenä meillä kovin vanha, eikä näytä liittyvän mihinkään tiettyyn alueeseen Suomessa. Paljon jouluisia täytekakkureseptejä kuitenkin löytyy, mm. tämä suklaakakkuresepti Marttojen sivuilta:
https://www.martat.fi/reseptit/kaikkien-aikojen-suklaakakku/
Tähän lauluun en löytänyt julkaistua nuottia. Laulu on kyllä levytetty. Sen on levyttänyt Luumäen viihdelaulajat vuonna 1981.
Laulun nimi on joissakin julkaisuissa "Kotikirkkoni joulun kellot". Laulu alkaa: "On joulu ja kuurassa koivupuut". Laulun on säveltänyt Aarne Ahlapuro ja sanoittanut Pentti Kelavirta. Pentti Kelavirran sanoitus on julkaistu lehdessä "Ylihärmän joulu 2012" nimellä "Kotikirkkoni joulun kellot".
Teoksen Kuningatar, keisarinna, jalkavaimo mukaan thatcherismi suosi yksityistämistä, yrittäjähenkistä kulttuuria ja finanssiteollisuutta. Thatcherismista on myös kirjassa Stuart Hall: Mitä on tekeillä? Esseitä vallasta, uusliberalismista ja monikulttuurisuudesta.
Artikkeli http://elektra.helsinki.fi/se/t/0356-3677/11/3/thatcher.pdf
Määritelmä sanakirjassa: https://www.lexico.com/definition/thatcherism
Kielitoimiston sanakirja käsittelee reikää ja läpeä synonyymeinä. Tosin lävestä todetaan, että sitä käytetään yleiskielessä vai määräyhteyksissä, kuten napinläpi, tai ilmauksessa puhua läpiä päähänsä. Reikä taas on yleiskielen sana ja tarkoittaa pienehköä läpeä tai aukkoa. Se voi olla myös kolo. Sanojen rro ei siis niinkään ole suuruudessa vaan lähinnä tyylissä.
Lähde:
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Tarkoitatko nimenomaan kotimaista nykykirjallisuutta? Kysymyksesi on varsin laaja, emmekä onnistuneet löytämään mitään tutkimuksia aiheesta. Naiskirjailijan asemasta historian saatossa sen sijaan löytyy enemmän tutkimustietoa ja kirjallisuutta, mutta nykypäivä on vielä niin lähellä, että kenties ajallisesti vaaditaan pidempi etäisyys, jotta sitä voitaisiin tarkastella tutkimuksen valossa. Medioita sen sijaan jos on uskominen, niin naisten on hehkutettu jopa olevan kotimaisen nykykirjallisuuden kärjessä tällä hetkellä, eivätkä naiskirjailijat kaihda vaikeita ja rankkojakaan aiheita.
Lähteet:
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/2012092516117749
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaiset-naiskirjailijat-eivat-...
