Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
Tästä löytyi verkosta useampi aika kankea käännös. Tämä oli sujuvin minkä löysin. Kirjoista en tämän sitaatin suomennosta onnistunut löytämään. Eli: Rakkaus ei koskaan kuole luonnollista kuolemaa. Se kuolee, koska emme tiedä kuinka täydentää sen lähdettä. Se kuolee sokeudesta, virheistä ja petoksista. Se kuolee sairauteen ja haavoihin; se kuolee kylläisyydestä, kuivumisesta, tuhoutumisesta. ~ Anais Nin
Joaqin Martinez on kääntänyt Juhani Pohjanmiehen säveltämän Kuubalaisen serenadin sanat espanjaksi.
Serenata cubanan sanat löytyvät nuottijulkaisusta, joka kuitenkin on käytettävissä Kansalliskirjastossa vain lukusalilainana. Muista lähteistä sanoja ei sanoja näytä löytyvän painettuina. Kappale sisältyy kuitenkin useisiin äänitteisiin, jotka löydätte Helmet-kirjastojen kokoelmista kappaleen nimellä.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4992528
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1771048__S%22Serenata%20Cubana%22__Orightresult__U__X3?lang=fin&suite=cobalt
Tässä ehdotuksia kotimaisesta kirjallisuudesta:
Carole, Maria: Tulen tyttäriä
Enoranta, Siiri: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä
Enoranta, Siiri: Nokkosvallankumous
Hai, Magdalena: Kolmas sisar
Meresmaa, J. S.: Keskilinnan ritarit
Nupponen, Anni: Putoavan tähden prinsessa
Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi
Turtschaninoff, Maria: Anaché
Käännöskirjallisuudesta löysin lähinnä Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan. Lisäksi joitakin vinkkejä englanniksi:
Brennan, Sarah Rees: In other lands
Coulthurst, Audrey: Inkmistress
Pacat, C. S.: Captive Prince -trilogia
Internetistä löytyy paljon listauksia englanninkielisestä fantasiakirjallisuudesta, tässä niistä yksi:
https://...
Hei,
Vhs -kasetteja voi digitoida Turun Kaupunginkirjaston musiikkiosastolla, ajan voit varata yhdellä kertaa 1 - 4 tunniksi. Tallennus tapahtuu - tai + R DVD -levylle. Palvelu on ilmaista. Annamme alkuopastuksen, mutta asiakkaan tekevät itse digitoinnin. Ja huom. kirjasto ei myy tyhjiä Dvd-levyjä!
SVHS formaatille kirjastosta löytyy adaperi!
Helpoiten vapaita aikoja voit kysellä soittamalla musiikkiosastolle numeroon 02) 262 0658.
Lähikunnista Kaarinassa ((02) 588 4400 ) ja Raisiossa (+358 44 797 1827) on ollut mahdollisuus Vhs -digitointiin, tämänhetkinen tilanne kannattaa varmistaa kyseisistä kirjastoista.
Kannattaa olla yhteydessä Kotimaisten kielten keskukseen. Kielineuvonnan kysymyslomake löytyy sivulta https://www.kotus.fi/kotus/yhteystiedot/yhteydenottolomakkeet/kielineuvonnan_kysymyslomake
Tähän Tuure Kilpeläisen ja Timo Kiiskisen säveltämään ja Tuure Kilpeläisen ja Jiri Kurosen sanoittamaan Jäähyväiset-lauluun ei ole tähän mennessä julkaistu nuottia.
Oliver Backmanin kirjassa Ullakon aarteet kerrotaan, että 1900-luvun alkupuolella perustettiin monia valaisinliikkeitä, joiden lampuissa oli usein jonkin kotimaisen valaisinvalmistajan leima. Tällaisia ovat mm. Idman, Itsu, Orno, Taito, Sievä, Helsingin kaasuvalo ja Taidetakomo Hakkarainen. Valaisimissa oli yleensä leima. V R -kirjaimia ei ainakaan tässä kirjassa mainita, emmekä onnistuneet niitä muualtakaan löytämään.
Kannattaa selvittää asiaa myös vaikkapa tästä hakuteoksesta: Suomalaisia valaisimia / Anna-Kaisa Huusko, Pekka Järveläinen.
Mainioissa kielipakinoissaan Ernst Lampén käsitteli pätö-sanaa kahdessa yhteydessä: merkitykseltään jokseenkin yhtenevän eto-sanan kanssa ja suhteessa sanaan pätevä.
"Eto-sana tällaisenaan ei koskaan merkitse muuta kuin pienuutta, vähäpätöisyyttä, mutta ilmaisee samalla ihmettelyä siitä, että tämä vähäpätöinen on saanut suuria aikaan. 'Eto l. pätö asiasta viihtivät riiellä'."
"Pientä ja pienuutta [pätö] merkitsee niinkuin etokin ja on yhtä taipumaton kuin eto ja aitokin."
"Mutta pätevähän merkitsee vallan toista ja on yleisesti kirjakielessäkin käytännössä kaikkine johdannaisineen, kuten pätevyys, epäpätevä, epäpätö. Siis tässä viimeisessä esimerkissä pätö-sanaa on käytetty pätevän asemesta. -- Pätö olisi niin ollen pätevän kielteinen...
Juho A. Mäkisen Sota ja rauha -suomennos julkaistiin vuosina 1895-97 20-sivuisina vihkoina, joita ilmestyi kaikkiaan 100 kappaletta, ja neljänä niteenä. G. E. Jansson ja Kumpp. oli tamperelainen kirjapaino, jolla oli myös omaa kustannustoimintaa. Suurena kustantajana sitä ei voi pitää, mutta sen julkaisut olivat kyllä yhtiön painamasta tuoteluettelosta tilattavissa Tampereen ulkopuolellekin.
"Arkeittain" merkitsee painoarkki kerrallaan. Painoarkilla tarkoitetaan painettua paperilevyä, tietyn määrän sivuja tai sivuladelmia käsittävää yhdistelmää. Kirjat painetaan tavallisesti 8-, 16- tai 32-sivuisina arkkeina riippuen mm. sivujen koosta ja paperin paksuudesta. 16-sivuinen kirja-arkki on tavallisin, ja sitä tarkoitetaan, kun puhutaan...
Elokuvatietokanta IMDB:n kautta löytyy tieto, että sarjasta on julkaistu kahdeksan DVD:n paketti, jossa myös kysymäsi jakso on mukana, siis ilman suomenkielistä tekstiä tai dubbausta:
https://www.imdb.com/title/tt0682218/mediaviewer/rm952834304
Wikipedia-artikkelin mukaan VHS-muodossa sarjasta on julkaistu suomeksi tekstitetyt versiot osista 1 ja 2, ja osista 3-8 suomeksi puhutut versiot:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pesukarhut_(piirrossarja)
Se, missä osassa etsimäsi jakso on, ei selvinnyt.
Helsingin Sanomien Aikakoneessa ovat luettavissa digitoidut vanhat lehdet vuosilta 1889 - 1997. Aikakoneen hakutoiminnolla löytyvät myös kuolinilmoitukset.
https://www.hs.fi/aikakone/?ref=nav
"Mie tahon miun mössykkäin!" julistaa Eemeli kirjan alkusivuilla. Vähän myöhemmin äiti toruu Eemeliä keiton hörppimisestä. "Eihän se muuten keitolta maistu, sanoi Eemeli. Tai oikeastaan hän sanoi näin: — Silleen se vasta makosalt maistuu. Mutta mitäpä murteesta, ei välitetä siitä nyt."
Vain tarinan alussa kääntäjä Aila Meriluoto siis vihjaa parilla lauseella, että Kissankulmalla puhutaan paikallisella murteella. Muuten käännös noudattaa jatkossa muutamaa murteellista ilmaisua lukuun ottamatta yleiskieltä.
Professori Aila Mielikäinen on artikkelissaan Murteiden käyttö ja asema suomenkielisessä kirjallisuudessa todennut Eemelin olevan kirjan alusta päätellen suomennoksessa karjalaispoika. Mie ja sie -pronominit katsotaan yleensä...
Kirsi Kunnaksen (ja työryhmän) Aikamme lukukirja 2:n ensimmäinen tarina on Kesä tuli, jossa kerrotaan Hietasen lapsista. Kuvassa on laituri, jonka raosta poika kurkkii alla uiskentelvia kaloja, toinen virittelee ongenvapaa laiturin edustalla ja sen vieressä tyttö, kuinkas muuten, pesee pyykkiä. Kirja oli juuri tuolloin tuore. Olisikohan kyse tästä?
Tällaista rajoitusta en löytänyt. Löysin aiheeseen liittyen linkin palvelusta Citizens Advice. https://www.citizensadvice.org.uk/family/living-together-marriage-and-civil-partnership/getting-married/#h-who-can-get-married Se käsittelee laillista vihkimistä Iso-Britanniassa.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=avioliitto Linkistä löytyy Suomen avioliittolaki.
Alkuperäisessä avioliittolaissa vuodelta 1929 ei ole ammatteihin liittyviä esteitä, mutta kylläkin muita nykyajasta poikkeavia esteitä., https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234 Laista löytyvät myös viitteet muutoksiin, joita lakiin on myöhemmin tehty, ne...
Seinäjoen kaupunginkirjastossa on vanhat Ilkka-lehdet mikrofilmattuna. Niitä voi tulla lukemaan Aallon kirjaston aukioloaikoina. Halutessanne voitte varata ajan etukäteen numerosta 06 416 2638. Aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivulta https://kirjasto.seinajoki.fi/kirjastot/.
Littu nimi näyttäisi Sukunimi-infon perustellaa olevan kotoisin Turun seudulta. Nimi on harvinainen. Sen kantajia on Suomessa vain parisenkymmentä. https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/littu.html
Kielitoimiston nettisanakirja ei tuntenut sanaa Littu, mutta litu sieltä löytyi. Litu on "kahdesta emilehdestä muodostunut kuiva, aukeava hedelmä." https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
Littana on tietysti myös läheillä. Merkitykseltään littana. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
Kirjassa Oppikoulujen opettajat 1967 (Otava, 1968) on seuraavat tiedot Helvi Katajavuoresta:
opettaja, Valtion iltaoppikoulu (Hki). – synt. 7.7.1902, - FK 32, ausk. 32-33. – Valtion iltaoppik. suom. tuntiopett., vararehtori.
Suomen kirjailijat –matrikkelista, jossa on tietoja myös kääntäjistä, ei löytynyt mainintaa Helvi Katajavuoresta. Myöskään teoksessa Kirjailijat, kääntäjät, arvostelijat : järjestöjen jäsenluettelot 1969 ei häntä mainittu.
Verkkosivulla http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/karjaan.htm kerrotaan Helvi Katajavuoren tomineen vuosina 1946-1951 Karjaan yhteiskoulun rehtorina.
Helvi Katajavuoren kuolinvuodesta ei löytynyt tietoa.
Kansalliskirjaston hakupalvelusta löytyy seuraavat Helvi...
