Hei!
Ensimmäisenä mieleeni tuli Jean M. Untinen-Auelin kirja Luolakarhun klaani. Siitä on tehty monia painoksia erilaisin kansikuvin, mutta muistelen yhden olleen yksivärinen ja violetti.
Olethan uudelleen yhteydessä, jos tämä ei ole se kirja, mitä etsit.
https://kirkes.finna.fi/Search/Results?lookfor=luolakarhun+klaani&type=…
28.12.2022 julkaistu Sydän-Hämeen lehti kertoo artikkelissaan Pälkäneen sähköistämisen alkutaipaleesta. Jutun mukaan sähkön tuotantoa ryhdyttiin virallistamaan Luopioisten ja Aitoon suunnilla kun ensin vuonna 1912 perustettiin Luopioisten Aitoon Sähkö Osakeyhtiö. Osakeyhtiö Luopioinen perustettiin 1915 ja vuonna 1919 Onkkaalassa perustettiin Oy Pälkäneen sähkö, josta tuli Oy Hämeen Sähkön alainen pitäjäyhtiö. Vuonna 1921 Pälkäneellä oli sähköistetty jo 22 kylää 28:sta.
Artikkelissa ei mainita tarkemmin eri kylien sähköistämisen etenemisestä, mutta kaikesta päätellen Aitoon kylään sähkölinjat olisi vedetty jo ennen vuotta 1923. Lisätietoa voisi löytyä esimerkiksi Hannu Vuorensolan kirjoittamasta Pälkäneen historia 2 -teoksesta (...
Löydät selkomukautetut klassikot Helmet-hausta laittamalla hakuun "selkokirjat klassikot". Shakespearea ei ole selkomukautettu suomeksi, mutta englanniksi löytyy Three great plays of Shakespeare, jossa on helpotetut englanninkieliset versiot näytelmistä Romeo and Juliet, Macbeth ja King Lear.
Kuluttaja-lehden numerossa 7/2019 paneuduttiin tarkastelemaan merkkituotteiden ja kaupan omilla merkeillä tarjottavien vastaavien tuotteiden välistä eroa ja päädyttiin toteamaan, ettei näillä välttämättä ole muuta eroa kuin pakkaus. Kauppojen omia tuotteita valmistavat usein aivan samat tehtaat, joiden brändituotteet kilpailevat ostajan huomiosta samoilla hyllyillä.
Kaupan omien merkkien tuotteiden raaka-aineissa voi kuitenkin olla eroja vastaaviin brändituotteisiin. Kuluttajan artikkelin esimerkkituotteista esimerkiksi Juustoportin "private label" -tuotteet tehtiin eri maidosta kuin Juustoportti-tuotteet. Olvin päärynäsiideriä valmistettiin peräti neljällä erilaisella reseptilllä: K-menulle, Pirkalle, Rainbow'lle ja Olvin omalle Sherwood...
Paasilinnan käyttämä lausahdus on muunnelma sota-aikaisesta sutkauksesta "Älä vapise isänmaa, ei poikaskaan vapise", jonka rintamalehti Pohjan Poika kirjasi muistiin vuonna 1944. Se on yksi pääasiassa eri rintamalehdistä kerätyistä yli 15 000 sota-aikaisesta kaskusta, joista 60-luvun alussa koottiin kaksi kirjaa otsikolla Nauru sodalle : sotiemme huumoria. Ennen Jäniksen vuotta sanonta löytyy kutakuinkin Paasilinnan käyttämässä muodossa ainakin Kai Heinosen vuonna 1973 julkaistusta Nyky-Suomen sananparsikirjasta: "Älä vapise isänmaa, vaikka poikas horjuu."
Perjantai 13. päivä on mielletty epäonnen päiväksi pitkään ihmiskunnan historiassa. Syitä on sekä uskonnollisissa että pakanallisissa tapahtumissa. Kristinuskossa syitä kyseisen päivän pitämiselle epäonnisena ovat muun muassa, että Jeesuksen viimeiselle aterialle osallistui 13 henkilöä ja Jeesus kuoli perjantaina. Pakanallisista historian tapahtumista puolestaan perjantai 13. päivä vuonna 1307 on ollut epäonninen Ranskan historiassa. Silloin kuningas Philip IV aloitti joukkoineen Temppeliherrain ritarikunnan hävittämisen ja ritarikunnan jäsenet joutuivat vainojen kohteeksi. Myös useita muita epäonnisia tapahtumia on sattunut 13. päivä perjantaille. Voit lukea niistä lisää alla olevista lähteistä.
Lähteet ja lisätietoja...
Kirjasammon listaus aiheesta: https://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/koulukiusaaminen
Tämän lisäksi Helmet-hausta poimittuja:
Kummajainen astuu kehiin / Jonas Gardell
Pikkuenkeli / Anna-Liisa Soininen
Kukaan ei huomaa mua / Helena Hovila
Katastrofin ainekset / Maureen Fergus
Tuntomerkkien perusteella kyseessä voisi olla vuonna 1999 valmistunut Stephen Poliakoffin käsikirjoittama ja ohjaama brittiläinen 3-osainen minisarja "Shooting the Past". Se on julkaistu myös Suomessa ainakin DVD:nä.
Tarkempia lisätietoja mm. juonesta esimerkiksi Wikipediassa.
Lasse Erolan mukaan sanoituksen pohjana on ollut rekilaulu, joka sisältyy Erkki Ala-Könnin kokoamaan ”Härmän laulukirjaan”. Laulu on laulukirjassa nimellä ”Eihän se oo kumma : Kujanpään Kaappoo-kräätärin laulu”. Laulu alkaa: ”Eihän se oo kumma, kun poika on tumma”. Erolan mukaan Rautavaara muokkasi sanoitusta pitkään. Alkuperäisestä sanoituksesta on jäljellä hieman muunneltuna säe: ”Juokse sä humma, kun taivas on niin tumma, ja kotia on pitkänlainen matka.” Myös Pekka Nissilän mukaan Rautavaara ”keräsi ja muokkasi kansanperinnetekstiä pitkään”.
Nuotissa ”Karjalaisia kansanlauluja Rautjärveltä” on laulu ”Elon polun taittaja”, joka alkaa: ”Juokse sinä humma, kun taival on niin tumma ja varjot ne vierellä kulkee”. Laulun kertosäkeessä...
Valitettavasti en onnistunut löytämään tietoa siitä, mikä rintamerkki on kyseessä. Tein haut mm. Finna.fi esinehaussa asiasanoilla rintamerkki + vihreä sekä selasin Antikvariaatti.net -sivuston hakua, jossa valitsin Tuotetyypit-pudotusvalikosta ensin Keräilyesineet ja sen jälkeen viereisestä pudotusvalikosta kategoriaksi Rintamerkit, pinssit. Haut tuottivat useita kuvatuloksia, mutta en niiden joukosta löytänyt vastaavaa rintamerkkiä.
Kannattaa kysyä tunnistusapua esimerkiksi jostain antikvariaatista. Linkkilistauksen antikvariaateista löydät Makupalat.fi -sivustolta.
Voit myös yrittää tiedustella tunnistusapua Antikvariaatti.netistä, sähköpostitse info(at)antikvariaatti.net. Lisäksi yksi mahdollisuus on myös kysyä asiaa...
Helsingin Sanomat kirjoitti 25.11.1985 autokauppojen katoamisesta kantakaupungista. Lähiöt ja ympäristökunnat imivät tuolloin autokauppaa pois keskustasta. Artikkelissa todettiin: "Vielä 1960-70 -lukujen vaihteessa molemmilla Esplanadeilla oli yhteensä puolen kymmentä autokauppaa ja jopa Rautatientorin ympäristössä oli pari autoliikettä. Kaikki siihen aikaan kaupan olleet automerkit löysi kävelymatkan päästä Kaivokadun ja Mannerheimintien risteyksestä. Espalta nykyisen Marimekon kohdalta sai kupla-Volkkareita ja Akateemisen kirjakaupan tiloissa myytiin Fordeja. Skodan sai Kansallisteatterin vierestä ja naapurissa oli Hankkijan talosta muuttanut Nikolajeffin autokauppa."
Suomalaisen paikannimikirjan (Kotimaisten kielten keskus, 2019) mukaan ruotsinkielinen paikannimi Pyttis esiintyy ensimmäistä kertaa asiakirjalähteissä vuonna 1380. Suomenkielinen nimi Pyhtää lienee kuitenkin alkuperäinen ja ruotsinkielinen nimi Pyttis sen mukaelma. Tätä perustellaan sillä, että suomen ht-yhdistelmä ei kuulu ruotsin äännejärjestelmään, ja se on usein korvattu ruotsin kieleen lainatuissa nimissä kt:llä tai tt:llä. Ruotsin kielen tt-yhdistelmää taas ei olisi suomeen lainattaessa tarvinnut muuttaa. Pyhtää-nimen alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Se saattaa liittyä eteläkarjalaiseen sukunimeen ja talonnimeen Pyyhtiä.
Lähteet
Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 63....
Ravitsemussuosituksissa suositellaan, että ksylitolia käytettäisiin viisi grammaa tai enemmän päivässä. Herra Hakkaraisen täysksylitolipastilleja valmistavan Cloettan sivulla kerrotaan, että sen saa nauttimalla kymmenen pastillia päivässä.
Joissakin fluoritableteissa käytetään makeutusaineena ksylitolia. Jos olet imeskellyt aamulla ksylitolia sisältävän fluoritabletin, on varmasti ksylitolin saannin kannalta aivan turvallista syödä vielä ksylitolitablettikin.
Ruokaviraston mukaan ksylitolille ei ole määrättyjä enimmäiskäyttörajoituksia, mutta sen liika käyttö voi aiheuttaa ripulia.
Lähteet: https://www.cloetta.fi/tuotteet/pastillit/jenkki-herra-hakkaraisen-taysksylitolipastilli-mansikka-55g/, http://www.xylitol.net/...
Pitkäsilta on ollut aina nimeltään Pitkäsilta. Se on ollut nykymuodossaan olemassa vuodesta 1912 lähtien, mutta jo paljon ennen sitä paikalla on ollut silta. Hakaniemen silta on vuonna 1961 valmistunut tieliikennesilta, joka yhdistää Siltasaaren ja Kruununhaan.
Pitkänsillan historiasta lisää täällä arkistoidussa Kysy.fi-vastausartikkelissa.
HRI:n sivuilta voi ladata esimerkiksi vuoden 1925 kartan, jossa näkyy Pitkäsilta nykyisellä nimellään, mutta Hakaniemen siltaa ei vielä ole lainkaan.
Hei,
Laulun Porvarit suomenkielinen sanoitus (tekijänä Liisa Ryömä) löytyi Teatterimuseon arkistoon säilytetystä esityksen käsiohjelmasta vuodelta 1983. Koska laulut teksteineen ovat tekijänoikeuksien alaista aineistoa, lähetän sanoituksen vain kysyjän sähköpostiin ja on tarkoitettu vain kysyjän omaan tutkimuskäyttöön.
Olisiko kyseessä tämä kirja?
TEKIJÄ Helakisa, Kaarina, kirjoittaja
TEOS Ainakin miljoona sinistä kissaa : saturomaani / Kaarina Helakisa ; kuvittanut Jori Svärd
PAINOS 2. painos 1984
Julkaisutiedot Porvoo : WSOY, 1978
ULKOASU 188, [1] sivua : kuvitettu ; 25 cm
Vuosina 1966–73, jolloin Brita Hedberg oli Tampereella De Gamlas Hemin johtajana, nopeinta mahdollista vuoroa käyttäen matka Helsingistä Tampereelle kesti 2 tuntia 10 minuuttia (1966)/1 tunti 59 minuuttia (1973). Keskimääräisempi matka-aika pikajunalla oli 2.30–2.50 (1966)/2.20–2.40 (1973).
Lähde:
Suomen kulkuneuvot : turisti
Etsit varmaankin Friedrich Holländerin Wenn ich mir was wünschen dürfte kappaletta. Se löytyy YouTubesta mm. Marlene Dietrichin esittämänä jo vuodelta 1930 (pianossa itse säveltäjä-sanoittaja), https://www.youtube.com/watch?v=kGxPqPdDXmU
Ludwig Simon sarjassa Lupausten linnake (Haus der Träume), https://www.youtube.com/watch?v=nyetYNzUA5o
Molukkien luotsi -kuunnelmaa on esitetty Suomen radiossa vuonna 1958. Kuunnelma oli käännös ruotsalaisen nobelkirjailijan Harry Martinssonin kuunnelmastaLotsen från Moluckas. Alkuteos on kirjoitettu ja esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1937. Näytelmä kertoo portugalilaisen kapteeni Magellanin maailmanympäryspurjehduksesta vuosina 1519-1522. Pekka Gronowin mielestä kuunnelma oli vuoden 1958 paras kuunnelma. Suomeksi näytelmän on toteuttanut Urpo Lauri.
Lähteet:
Pekka Gronowin blogi : http://pekkahtgronow.blogspot.com/2016/11/kuka-voitti-kuunnelma-finlandian.html
Lotsen från Moluckas (teksti) Suomen kirjastoissa : https://www.finna.fi/Record/vaasa.173236?lng=sv#versions
Wikipedia: https://sv.wikipedia.org/wiki/Lotsen_fr%C3%...
Eila Kivikk'ahon runo "Satua" alkaa: "Kiukunharmaat pilvimöykyt, mikä teitä vaivaa?" Runo sisältyy Kivikk'ahon kokoelmaan "Viuhkalaulu" (WSOY, 1945) ja myös hänen "Kootut runot" -teokseensa, josta on useita painoksia, sekä Marjatta Kurenniemen ja Hellin Tynellin toimittamaan kirjaan "Lasten runotar : valikoima lastenjuhlien lausujille ja nuorille runon ystäville" (Valistus, 1962).
