Mainitsemiesi satukirjojen lisäksi Weilin + Göös julkaisi 1970-luvulla myös nämä isokokoiset satukirjat:
- Afrikkalaisia satuja (1973)
- Pohjoismaisia satuja (1974)
- Satuja Etelämeren saarilta (1980)
- Intiaanisatuja (2. ja 3. painos ilmestyi 70-luvulla)
- Eläinsatuja (1973)
Osa kirjoista kuuluu Maailman satuaarteita -sarjaan.
Vuonna 1968 ilmestyi Satukaruselli, jossa on moderneja tsekkiläisiä satuja.
Aasialaisia kansansatuja ilmestyi vuonna 1978, mutta se on hieman pienikokoisempi kuin edellä mainitut kirjat.
Lähinnä tuli mieleen Disneyn prinsessoista viimeisin eli Merida. Merida seikkailee animaatioelokuvassa "Urhea" ja samasta elokuvasta on tehty myös samanniminen kuvakirja. Merida on selvästi toisenlainen kuin aikaisemmat prinsessat Tuhkimo, Lumikki tai Ruusunen. Merida on skotlantilainen prinsessa, jonka pitäisi valita itselleen prinssipuoliso, mutta asia ei kiinnosta häntä ollenkaan. Hän haluaa mieluummin säilyttää vapautensa. Sadussa on myös muita "moderneja" piirteitä kuten tyttären ja äidin kimurantti suhde. Tarina ei myöskään lopu siihen, että prinsessa löytää prinssinsä, vaan Merida jää itsenäiseksi.
Yritin etsiä myös muita vastaavia, mutta en löytänyt. Valtaosa prinsessatarinoista noudattaa perinteistä kaavaa prinsseineen ja...
Peräpohjalaismurteet on laaja käsite mutta uskaltaudumme vastaamaan seuraavaa:
- d-kirjainta ei ole käytetty
- alkaa tekemään, ei: tehdä. Siis sanotaan: alkaa tekemään (h:n kanssa)
- myös muoto: tehä; alkaa tehä. Tehe sie!
Puolesta
Lapponica-tietopalvelu
www.lapponica.net
Kauhukirjallisuuden juuret ovat kansansaduissa. Osan kansansaduista voisi hyvällä syyllä laskea mukaan kauhukirjallisuuteen, esim. Grimmin veljesten keräämät sadut sisältävät varsin paljon kauhuelementtejä. Kauhukirjallisuuden tarkoituksena on yleensä herättää lukijassaan samoja kauhun tunteita, kuin mitä kirjan henkilöt kokevat.
Modernin länsimaisen kauhukirjallisuuden juuret ovat 1700–1800-lukujen vaihteen englantilaisessa goottilaisessa romaanissa, joka liittyi kirjallisuuden romanttiseen suuntaukseen, kuvaten ihmismielen selittämätöntä ja pimeää puolta. Kauhun perusteoksena pidetään Horace Walpolen The Castle of Otrantoa (1764). Muita kauhukirjallisuutta määrittäneitä kirjailijoita ovat Mary Shelley, Bram Stoker, Edgar Allan Poe ja H....
Muistutukset lähestyvästä eräpäivästä lähetetään edelleen sähköpostiin, palvelua siis ei ole lopetettu. Koska s-postiosoitteesi on oikea eikä roskapostiinkaan ole muistutukset menneet, täytyy kyseessä olla jokin väliaikainen toimintahäiriö järjestelmässämme. Jos ongelma jatkuu seuraavienkin eräpäivien kohdalla, kannattaa pyytää kotikirjastoa selvittämään asiaa.
Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan sukunimi Riitamaa on nykyisenä nimenä 60 henkilollä. Tietoja nimen alkuperästä ei valitettavasti löytynyt kirjaston kokoelmissa olevista sukunimikirjoista.
Karjalan kannaksella on ollut alue, jonka omistuksesta suomalaiset ja venäläiset riitelivät 1500-luvulla. Kirjassa Jääsken kihlakunnan historia kerrotaan, että Rajajoen eli Siestarjoen ja Saijanjoen välisellä alueella Suomenlahden puoleisella rannalla sijaitsi maa-alue,jossa äyräpääläiset vanhastaan kävivät kaskeamassa. Siitä oli jo aikaisemmin käyty riitoja, kun venäläiset väittivät aluetta omakseen. Se hävitettiin kerran perinpohjin ja omistusriidoista aiheutui paikan nimikin, Riitamaa.
Osoitteessa Hämeentie 2 oli vuosina 1939–1979 elokuvateatteri Tuulensuu. Ennen sitä ja sen jälkeen teatteri toimi Arena-nimisenä. Porthaninkatu 1:ssä tai Toinen linja 5:ssä oli elokuvateatteri Fenix vuoteen 1963 ja Hämeentie 8:ssa Kaleva vuoteen 1964 saakka. Siltasaarenkadulla oli kaksi elokuvateatteria, Plaza ja Pallas. Plazan toiminta päättyi 1955 ja Pallaksen 1957.
Lähteet:
Helsingin seudun elokuvateattereita 1900-luvun alusta lähtien
https://kavi.fi/fi/kirjasto/aineistot/helsingin-seudun-elokuvateatterei…
Helsinki metropolitan area cinemas throughout the ages
http://www.communitywalk.com/kinohelsinki
Kollega tiesi, että kyseessä on "Osanani ovat kyyneleet" -niminen kappale, jonka ovat levyttäneet suomeksi Anneli Sari ja Kaija Kärkinen myöhemmin uusin tekstein nimellä "Kyynelhelmet". Alun perin kappale on Marianne Faithfullin esittämä "As tears go by".
Arabian kielen murteista on kirjoitettu suomeksi ainakin kaksi opinnäytetyötä seuraavasti:
-Yrttiaho, Kaarlo: Bēt Sahūrin murre: kuvaus eräästä Palestiinan kaupunkilaistuvasta kylämurteesta, Helsingin yliopisto, 1980. Pro gradu–työ, Itämaiden kirjallisuus
-Kauhanen, Irina: Normiteoreettinen näkökulma arabian kielen sosiolingvistiikkaan: standardikielen ja murteiden välinen suhde arabian kielessä, Pro gradu–työ, Helsingin yliopisto, Arabian kieli ja islamin tutkimus, 2000.
Professori Heikki Palvalla on mittava tuotanto. Hän on julkaissut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita arabian kielestä, varsinkin sen murteista, kansainvälisillä foorumeilla enimmäkseen englanniksi. Hänen artikkeliaan Dialects: Classification ei löytynyt suomeksi....
Pahasti näyttää siltä, ettei tätä laulua ole koskaan julkaistu nuottina. Sanat lauluun on tehnyt Kari Tuomisaari, säveltäjää ei tiedetä, vaan laulua pidetään ainakin toistaiseksi perinnesävelmänä.
Jos pelkät sanat riittävät, kannattaa joko ottaa levyltä ylös tai laittaa viestiä suoraan Loviisassa nykyään asuvalle Kari Tuomisaarelle, josko ne vaikka häneltä saisi suoraan. Minulta saa tarvittaessa sähköpostiosoitteen.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Kautto on yksi niistä suomalaisista sukunimistä, jotka ovat kehittyneet goottia merkitsevästä muinaissaksalaisesta henkilönnimiryhmästä Gauta, Gaut, Gaudia, Gaudo, Gauto, Gause, Gauso. Nimiryhmä on levinnyt Suomeen viimeistään varhaiskeskiajalla ja sen eri muodot ovat vakiintuneet sukunimiksi eri seuduilla. Kautto-nimeä on tavattu Karjalassa (Säkkijärvi, Jaakkima, Uukuniemi) ja Keski-Suomessa (Laukaa, Rautalampi, Saarijärvi, Viitasaari, Sumiainen).
Lähde:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Ensin sotaa ja sota-aikaa naisnäkökulmasta kuvaavia romaaneja:
Nousiainen, Inka: Kirkkaat päivä ja ilta, Siltala, 2013 - talvisota
Sirpa Kähkösen Kuopio -sarja sijoittuu jatkosodan aikaan:
Kähkönen, Sirpa: Hietakehto, Otava, 2012
Kähkönen, Sirpa: Neidonkenkä, Otava, 2009
Kähkönen, Sirpa: Lakanasiivet, Otava, 2007
Kähkönen, Sirpa: Jään ja tulen kevät, Otava, 2004
Kähkönen, Sirpa: Rautayöt, Otava, 2002
Kettu, Katja: Kätilö, WSOY, 2011 - kuvaa Lapin sotaa
Sandbacka, Carola: Sodan jaloissa, Tammi, 2010 - talvisota suomenruotsalaisesta naisnäkökulmasta
Saisio, Pirkko: Sisarukset, Kirjayhtymä, 1976 - sota-aika 1930- ja 1940-luvuilla
Pihlajamäki, Tiina: Siitä ei voi kertoa, Atena, 2003 - Balkanin sota 1992
Kilpi, Eeva: Elämä edestakaisin, WSOY,...
Kyllä voi. Tekstit voi lähettää Tapiolan kirjastoon, osoitteeseen
Tapiolan kirjasto
PL 3615
02070 Espoon kaupunki
tai: kirjasto.tapiola@espoo.fi
Kuoreen tai otsikkoon merkintä "Arviointipalvelu". Vastausta on turha odottaa kovin pikaisesti, sillä tekstejä tulee paljon. Älä lähetä originaalia, vaan kopio. Mikäli haluat tekstin takaisin, liitä mukaan palautuskuori postimerkkeineen.
Maitojunalla palaamisessa on tavallisesti kyse jonkin vastentahtoisessa keskeyttämisessä. Kun joku palaa maitojunalla kotiin, häneltä on jäänyt tehtävä kesken. Ilmaus on siirtynyt yleiskieleen sotilasslangista. Sen alkuperäinen merkitys on ollut "joutua komennetuksi kesken kurssin takaisin perusyksikköönsä tai joukko-osastoonsa". Sanonta on saanut alkunsa RUK:sta, josta todistuksetta jääneet oppilaat lähetettiin joukko-osastoihinsa päättäjäispäivänä jollakin varhaisella aamujunalla.
Lähteet:
Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko, Suurella sydämellä ihan sikana : suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja
Antti Penttinen, Sotilasslangin sanakirja
Marjatta Vilkamaa-Viitala, Joka lähtöön (http://www.kotus.fi/?s=3578)
Tiedot asiakkaalla aikaisemmin lainassa olleista kirjoista eivät säily kirjaston tietokannassa. Kirjastolla ei itse asiassa ole lain mukaan lupaa säilyttää sellaisia tietoja asiakkaasta.
Kirjaston järjestelmässä on asiakkaan mahdollista itse tehdä muistilistoja omille sivuilleen. Tänään 18.12.2013 on otettu käyttöön kirjaston uusi verkkosivu, jossa myös tämä on mahdollista. Ohjeet ovat tulossa verkkosivuille.
Jos et muista lukemaasi kirjaa, voit kääntyä vaikka pääkirjaston tietopalvelun puoleen. Usein kirjastonhoitajan ammattitaidolla saattaa kirja löytyä vähäisilläkin tiedoilla kirjaston aineistorekisteristä tai internetistä.
Tämän palvelun ylläpitäjä ei selvästikään halua kertoa itsestään yhtään mitään. Sivustolla ei ole näkyvissä eikä HTML-koodiin piilotettuna mitään vihjettä siitä, kuka sivuston takana on. Yhteystietojen täydellinen puuttuminen viittaa siihen, ettei ylläpitäjä ehkä pidä sivustoaan täysin laillisena. Ylläpitäjä on myös sulkenut kommentointimahdollisuuden eli ei halua sivuille keskustelua palvelun toiminnasta. Etusivun alareunassa näkyvät "Kerro Kavereille!" napit on tarkoitettu vain siihen, että käyttäjä levittäisi sanaa palvelusta. Niiden kautta ei saa ylläpitäjään yhteyttä.
Äkkikatsomalla sivuston ohjeet ja vinkit ovat pääosin ihan järkeviä. Mitään omaa tuotantoahan sivustolla ei näytä olevan, se vain vinkkaa netistä löytyviin...
Puolustusvoimien asevelvollisuus- ja reserviläisasioita hoitavat maakunnalliset aluetoimistot. Kysymykseen saatiin vastausapua yhdestä aluetoimistosta.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, että Puolustusvoimien ylentämisnormin sekä Maavoimien Esikunnan linjausten mukaan reserviläisen ylentämisen edellytyksenä on toisaalta riittävä osallistuminen reservinkoulutustapahtumiin (kertausharjoitukset, vapaaehtoiset kertausharjoitukset) sekä toisaalta henkilön sopivuus ylennettäväksi. Ylentäminen edellyttää myös pääsääntöisesti sijoitusta sodanajan joukkoihin, ja että edellisestä ylentämisestä on kulunut vähintään viisi vuotta.
Miehistöön kuuluva henkilö siirtyy varareserviin täytettyään 50 vuotta. Varareservin ylentämiseen ei ole pääsääntöisesti...
Hilja Valtonen oli tuottelias kirjailija, mutta Wikipedian artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Hilja_Valtonen löytyvät hänen tärkeimmät teoksensa listattuna. Tässä ovat roomaanit:
Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926)
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa! (1927)
Opettajan villikko (1928)
Hiiliristi (1930)
Kunnankirjuri (1931)
Vaimoke (1933)
Tarvaatar (1935)
Nykyhetken tyttölapsi (1937)
Hätävara (1938)
Ville viekastelee taas (1945)
Kilroy sen teki (1947)
Rakas Vihtori (1950)
Neiti talonmies (1954)
Neekerityttö peilaa (1957)
Poikamiestyttö (1966)
Ruskapäiviä (1975)
Otava on vielä 2000-luvulla julkaissut Hilja Valtosen teoksia uusintapainoksina, mutta tällä hetkellä niitä...
Sekä pakkanen että kosteus voivat vaurioittaa pesukoneita, joten kylmä tai liian kostea tila eivät ole niille hyviä säilytyspaikkoja.
Meidän mökki -lehden verkkosivuilla asiantuntija kertoo pakkasen vaikutuksesta astianpesukoneeseen:
http://www.meidanmokki.fi/kysymys/tiskikone-pakkasessa
Kosteutta yleensäkin kylpyhuoneessaa pidettävä pesukone kestää paremmin. Kuluttaja.fi-sivulla kerrotaan kuitenkin Höyry vaurioitti pyykkikonetta -otsikon alla liiallisen kosteuden vaikutuksesta pesukoneeseen:
http://www.kuluttaja.fi/ratkaisujariitoihin/hakutulos.aspx?wordid=d8f61…
