Hei!
Täytän lähiaikoina 50 vuotta ja järjestän sukulaisilleni ja ystävilleni pienen lounastapaamisen. Tapaamisen lopuksi haluaisin lukea runon, tai oikeastaan minkä tahansa soveltuvan lyhyen tekstinpätkän, jossa katsotaan menneisyyteen tyytyväisenä siihen, mitä elämä on tarjonnut ja mistä kaikesta loppujen lopuksi on selvitty. Toivoisin myös, että tekstissä olisi luottavainen ja ehkä innostunutkin suhtautuminen tulevaan. Toivoisin että teksti ei ole pirteä tai hauska itsetarkoituksellisesti. Teksti saa olla, mutta sen ei tarvitse olla, hengellinen.
Luen vain ja ainoastaan proosaa, joten en millään hoksaa, minkälaisen tekstin voisin jakaa rohkaisuna läheisilleni. Olisin avustanne kiitollinen, mutta jos tämä ei nappaa, voitte unohtaa kysymykseni. Ei paineita!
Vastaus
Runoa menneestä tulevaan en löytänyt, mutta mielestäni hauskan runon tulevaisuudesta, jossa mennyt jätetään taakse, löytyy Jyrki Heikkisen kokoelmasta U pui uje mui, 2002. Runossa täytetään 40 vuotta, mutta sen voi vaihtaa omaan ikäään.
Kommentoi vastausta