Saksan talous toisen maailmansodan aikana. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa sai maksettavakseen valtaisat sotakorvaukset, joita se ei tosin maksanut. Hitlerin valtaantulo 1930 luvulla käynnisti mittavat varustelumenot. Kun sota alkoi 1939-45 niin suuri osa saksalaisista toimivat "taistelutehtävissä" tai niiden tukitoimissa. Miten ja mistä Saksa sai rahoituksen sotatoimiin kun samalla vientiteollisuus taisi elää "tyhjäkäynnillä".
Vastaus
Aihetta käsittelee perusteellisesti Adam Tooze teoksessaan The Wages of Destruction: The Making and Breaking of the Nazi Economy (Viking 2006). Huomattavasti tiivistäen, kyseessä oli yhdistelmä taloudellisia silmänkääntötemppuja (kuten MEFO-rahoitusinstrumentit) ja pakko-ottoja. Vienti ja tuonti hiipuivat jo 1930-luvun rauhan vuosina Saksan pyrkiessä omavaraisuuteen. Inflaatio pystyttiin pitämään kurissa hinta- ja palkkasäännöstelyllä. Saksan valuuttareservit käytettiin loppuun vuoteen 1938 mennessä. Miehitettyjen maiden valuutta- ja kultavarannot takavarikoitiin. Työvoimapulaa helpotettiin sotavankeja ja valloitetuista maista tuotua pakkotyövoimaa hyödyntämällä. Reichsmarkin arvo asetettiin huomattavan korkealle miehitettyjen maiden valuuttoihin verrattuna, jolloin nämä joutuivat myymään tuotteitaan Saksaan huomattavalla tappiolla.
Kirjallisuutta:
• Germany and the Second World War: Vol. 5/I, Organization and Mobilization of the German Sphere of Power: Wartime Administration, Economy, and Manpower Resources, 1939-1941. Oxford : New York: Clarendon Press, 2015.
• Tooze, Adam. The Wages of Destruction: The Making and Breaking of the Nazi Economy. New York: Viking, 2007.
Kommentoi vastausta