Olen lukenut Kalle Päätalon kirjoittamia kirjoja, joissa hän kertoo lapsuudestaan. Hänen mukaansa ainakin hänen kotiseudullaan ja hänen lapsuudessaan 1920…

Kysytty
4.1.2013

Olen lukenut Kalle Päätalon kirjoittamia kirjoja, joissa hän kertoo lapsuudestaan. Hänen mukaansa ainakin hänen kotiseudullaan ja hänen lapsuudessaan 1920-luvulla ja 1930-luvulla kortinpeluu oli syntiä, erityisesti lasten harrastama kortinpeluu. Siis uskovaiset, ilmeisesti lestariolaiset, olivat sitä mieltä, että kortin peluu on syntiä. Pelikorttejakin kutsuttiin pirunkirjoiksi.

Nyt olen ruvennut pohtimaan, että miksi kortinpeluu katsottiin synniksi ja oliko kaikki kortinpeluu syntiä. Oliko se kortinpeluu siis syntiä vain jos sitä harrastettiin porukalla ja korttia pelattiin rahassa, vai olisko esimerkiksi pasianssin tai muun yksin pelattavan kortinpeluun pelaaminen syntiä. Entä onko kortinpeluu nykyaikanakin jonkin uskonnollisen suuntautumisen mukaan syntiä?

Vastaus

Vastattu
7.1.2013
Päivitetty
7.1.2013

Korttipelien "synnillisyys" juontaa juurensa jo 1600-luvulle, jolloin kirkko kiinnitti suurta huomiota yleisen järjestyksen luomiseen ja kristillisen elämän parantamiseen. Vuoden 1686 kirkkolaki antoi tarkkoja ohjeita sapatin pyhittämisestä. Jokaisen oli osallistuttava säännöllisesti jumalanpalveluksiin, ja kaikkinainen työnteko oli pyhäpäivisin kielletty. Vapaa-aikaan eli lähinnä sunnuntai- ja juhlapäiviin sijoittuvana ajanvietteenä kortinpeluu näyttäytyi kirkon silmissä piittaamattomuutena kirkollista järjestystä kohtaan, kun sapatin pyhittämisen asemesta pelattiin korttia. Tämän vuoksi pelaaminen sunnuntai- ja juhlapäivinä kiellettiin sakkorangaistuksen uhalla, ja kansalaisten ohjaamiseksi pois tämän paheellisen ajanvietteen parista alettiin puhua "pelaamisen synnistä".

Kortinpeluun synnillisyyteen on vaikuttanut myös pelaamisen yhteys juopotteluun: korttia pelattiin usein rahasta ja rahat käytettiin viinaan. Eniten pahennusta herättänyttä pelaamista on epäilemättä ollut juuri tällainen porukalla tapahtuva kortinpeluu mainittuine lieveilmiöineen, mutta jos tarkastelun lähtökohdaksi otetaan sapatin pyhittämisen välttämättömyys, en näe mitään syytä siihen, miksi yksin tapahtuvaa pelaamista olisi pidetty yhtään vähempää synnillisenä, vaikken asiasta mainintoja tutkimistani lähteistä löytänytkään.

Lähteet:
Reino Kallio, Häiriköintiä ja henkirikoksia : eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana
Suomalaisen arjen historia. 2, Säätyjen Suomi
Känni ja kortinpeluu - suomalaisten kansanhuvit [http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/kanni-ja-kortinpeluu---suomala…]

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.