Otsikko

Mitä suomalaisia tai suomennettuja kirjoja voidaan pitää dekadenssin perusteoksina?

Charles Baudelairen Pahan kukat (tai Pahan kukkia, aiemman suomennoksen nimi) lienee se dekadenssin perusteos, johon kaikki perustuu. Toinen Baudelairen teos on Pariisin ikävä.

Toinen ranskalainen dekadenssin edustaja on Paul Verlaine, jolta on käännetty 1965 Paul Verlainen runoja ja 2002 Saturnisia runoja -kokoelmat. Suomalainen dekadenssikirjallisuus on saanut vahvoja vaikutteita myös Nietzschen ajatuksista.

Dekadenssin määrittely on vaikeaa, mutta tässä joitain muita teoksia:

- Louis-Ferdinand Celine: Niin kauas kuin yötä riittää, Kuolema luotolla
- Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
- J. K. Huysmans: Vastahankaan

Charles Bukowski, Henry Miller ja Michel Houellebecq tuntuvat myös osuvan rappion ja turmeluksen määritelmään.

Suomalaisia teoksia:

- L. Onerva: Mirdja
- Juhani Aho: Yksin
- Joel Lehtonen: Putkinotko, Mataleena, Paholaisen viulu, Villi, Myrtti ja alppiruusu, Punainen mylly
- Volter Kilpi: Antinous

1910-luvulla syntyneen suomenruotsalaisen dekadenssikirjallisuuden, dagdrivare-kirjallisuuden, edustajista suomennoksia löytyy Runar Schildtin teoksista.

Lähteenä käytetty kirjaa Mirkka Mattheiszen: Rappio ja renessanssi : Dekadenssi Suomen kuvataiteessa ja kirjallisuudessa (Plataani, 2004), josta löytyvä luku Naturalismista dekadenssiin kannattaa katsoa.