Mitä pidetään yleisesti syinä siihen, että sosialismi romahti? Onko se totta, että useimmissa työpaikoissa sosialistisissa maissa on ollut niin, että työntekijä saa aina saman palkan riippumatta tehdyn työn määrästä ja tämä on sitten johtanut siihen, että ahkeratkaan henkilöt eivät ole jaksaneet tehdä ahkerasti työtä, koska sillä ei ole palkan kannalta merkitystä?
Vastaus
Tällaiseen kysymykseen on erilaisia vastauksia siitä riippuen, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan. Yleensä tällaisiin isoihin historiallisiin mullistuksiin ei ole yhtä selkeää syytä, vaan joudutaan spekuloimaan joukolla todennäköisiä selityksiä ja syitä. Kysymyksessä mainittu palkan pysyminen ennallaan ponnisteluista huolimatta ei välttämättä ole ollut selitysten keskiössä, vaikka lienee psykologisesti selvää, että osa ihmisistä laiskistuu, jos ponnisteluilla ei ole yhteyttä palkkaan tai muuhun palautteeseen. Itse en usko, että sosiaistisissa maissa olisi systemaattisesti maksettu vakiopalkkaa, todennäköisesti kannustimiakin on käytetty, mutta ei välttämättä samassa mittakaavassa kuin kapitalistisissa maissa, joissa eripalkkaisuus on ollut aina tapa vaikuttaa työmotivaatioon.
Neuvostoliiton johtaman blokin hajoamisen selitykset jakautuvat yleensä ideologisiin ja taloudellisiin. Edellisten mukaan blokki hajosi, koska 1980-luvun viime hetken glasnost-yrityksistä huolimatta Neuvostoliitto oli ideologisesti jämähtänyt paikoilleen eikä kyennyt vastaamaan modernin maailman haasteeseen. Sanan- ja liikkumisen vapauteen littyneet rajoitukset ovat myös tavallinen selitys Neuvostoliiton järjestelmän kokemalle epäluottamukselle. Tätä on kuitenkin erittäin vaikea tutkia.
Todennäköisesti suosituin yksittäinen selitys Neuvostoliiton romahtamiselle oli asevarustelukilpailu, jonka Yhdysvallat presidentti Reaganin kaudella käynnisti ja jonka tietoinen tavoite oli Neuvostoliiton taloudellisen toimintakyvyn romahduttaminen. Selitystä on pidetty varsin uskottavana, koska viime kädessä kansalaisten tyytymättömyys talouden vaikeuksiin selittää Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden johdon kohtaaman luottamuspulan. Lähteminen mukaan asevarustelukilpaan oli poliittinen ratkaisu, joka todennäköisesti viime kädessä "taittoi kamelin selän" eli mursi Neuvostoliiton valtion kyvyn pitää yllä kohtuullista tyytyväisyyttä kansalaisten keskuudessa. Varsinkin Yhdysvalloissa monet kylmän sodan toimijat ovat avoimeti kehuneet pakottaneensa Neuvostoliiton polvilleen juuri taloudellisella kilpailulla.
On silti varmaan järkevää ajatella, että tällaiseen isoon muutokseen on aina monia syitä, joista yksinään mikään ei ollut ratkaiseva, vaan lopputuloksen ratkaisi niitten yhteinen vaikutus.
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta