Mitä eroa on stereotyyppisellä suomalaisella ja Aspergerin syndroomalla.
Vastaus
Henkilö, jolla on Aspergerin oireyhtymä - tai nykyään oikeammin autisminkirjon häiriö - voi erota neurotyypillisestä henkilöstä monin tavoin. Tyypillisiä piirteitä voivat olla mm. vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa - mihin stereotyyppisellä suomalaisella ehkä viitataan - mutta myös intensiiviset ja usein erikoiset kiinnostuksen kohteet, kaavamaiset käyttäytymismallit, vaikeudet analysoida ja järjestää aistimuksiaan ja erityisherkkyydet. Asperger-ihmisillä voi olla unihäiriöitä ja vaikeuksia toiminnanohjauksessa, ja ärsykkeiden kasaantuminen saattaa aiheuttaa heillä äkillisiä maltinmenetyksiä tai muita tunteenpurkauksia. Asperger-ihmisillä saattaa olla myös liitännäisoireita, mm. ADHD- ja ADD-piirteitä. Lisäksi tavallista on hyvä keskittymiskyky, huolellisuus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyvä muisti. Monet Asperger-ihmiset ovat hyvin tunneherkkiä.
Jos stereotyyppisellä suomalaisella tarkoitetaan hieman juroa ja jäyhää henkilöä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on hivenen vaikeaa, yhteistä Asperger-henkilön kanssa ovat lähinnä vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Muut ominaisuudet eivät varsinaisesti täsmää.
Aspergerin oireyhtymästä kertoo osittain Asperger-ihmisten omin sanoin Heli Rintalan teos Liian ihmeellinen maailma - Asperger-ihmiset kertovat (2016)
Kommentit
Minä olen noin 20-vuotias Asperger-diagnosoitu. Asperger on laaja kokonaisuus, ja kyseessä voisia ajatella olevan ikään kuin erilaisen käyttöliittymän ihmisen aivoissa. Ajattelumallit ja -tavat voivat olla perustavanlaatuisesti erilaiset, ja ulospäin näkyvä käytös, mihin ”stereotyyppinen suomalaisuus” viittaa, on vain yksi kapea osa sitä.
Aspergerin syndrooman – josta itse asiassa nykyään puhutaan laajemmin osana ”autismikirjoa” – piirteitä kuvataan esimerkiksi autismiliiton sivuilla https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma. Voin myös nostaa esille muutamia konkreettisia esimerkkejä omista piirteistäni.
Olen sosiaalisesti kömpelö ja siksi ”vähäsanainen suomalainen vuorovaikutuskulttuuri” sopii minulle. En kuitenkaan juuri kykene kokemaan sosiaalista häpeää, ja puhun mielelläni isojenkin ihmisryhmien edessä (”esiintymiskammo” puuttuu). En myöskään osaa loukkaantua.
Tiedonkäsittelyni on poikkeavaa ja esimerkiksi tiedon hahmottaminen on minulle hyvin vaikeaa. En esimerkiksi juuri osaa käyttää google-hakukonetta, sillä en hahmota internetissä olevan tiedon laajuutta ja hakukoneen toimintaperiaatteita. Kirjasto hyllyineen on hahmotettavissa.
Ihmissuhteiden ylläpitämisen koen kuormittavaksi ja turhauttavaksi. Olen kiinnostunut asioista, ja puhun mielelläni ihmisten kanssa asioista, mutta en itseisarvoisesti tahdo viettää aikaa toisten kanssa. Jos ei ole kiinnostavia asioita, ei ole tarvetta ihmiskontaktiin.
Paras kuvaus autismikirjosta, mihin itse olen törmännyt, on eräässä tieteellisessä artikkelissa. (En ole tutkinut asiaa tieteellisesti yhtään laajemmin, vaan törmäsin tähän artikkeliin täysin muussa yhteydessä).
Kieseppä, V. 2016. Autistisen kognition erityispiirteet ja taustamekanismit. Psykologia 51(04) https://arto.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?searchId=178&recCount=10&r…
Suuri kiitos sinulle! Kommenttisi on todella hyvä ja valaiseva vastaus kysymykseen.
Terv. Toimitus
Kommentoi vastausta