Kysyisin, missä menee kirjaston moraali? Lainasin Q.Tarantinon elokuvan (DVD-levy "Kill Bill") ja en ole nähnyt suurempaa sontaa. Ihmettelen, että sellaisia levyjä ostetaan aina kireillä määrärahoilla. Olin kuullut tästä elokuvasta vastaan ja puolesta ja siksi lainasin sen että voisin itse arvioida elokuvan.
Päät lenteli ja käsivarret ja jalat lyätiin poikki ja pinoon. Elokuva oli täysin typerää fiktiota, mutta kirjastosta nämä voi joutua kymmenvuotiaitten poikien käsiin. Virkailija sanoi että lainauskoneessa on kieltolukko, mutta voidaanhan käyttää isän tai äidin korttia.
Jättäkää nämä kuvat videovuokraamon huoleksi...
Vastaus
Kirjasto pyrkii hankkimaan DVD-levyjä mahdollisimman monipuolisesti eri lajityypit ja asikasryhmät huomioiden. Toimintaelokuvat ovat todella suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa, joten heidänkin maku on otettava huomioon aineistovalintaa tehdessä. Tästä huolimatta kirjastojen DVD-hankinnoissa painopiste on klassikoissa ja kotimaisessa elokuvassa. Näitähän ei videovuokraamoista kovinkaan paljon löydy.
Kirjastoilla on hyvin tarkka valvontajärjestelmä, jolla pystytään pitäytymään Elokuvatarkastoman asettamissa elokuvien ikärajoissa. Esimerkiksi "Kill Bill" elokuvaa ei yksinkertaisesti voi lainata alle 18-vuotiaan kirjastokortilla. Tietysti voi käydä niin, että alaikäinen asiakas yrittää lainata DVD:n vanhempiensa kortilla. Tällaiset yritykset jäävät melko varmasti vain yrityksiksi, sillä kirjastovirkailijat saavat lainatessaan ilmoituksen DVD:n ikärajasta ja näin kirjastokortin väärinkäytön pitäisi paljastua. Lainausautomaattia käytettäessä tulee taas tietää kirjastokorttiin liittyvä pin-koodi, jota tuskin kukaan isä tai äiti antaa lapsiensa tietoon.
Quentin Tarantinon "Kill Bill" on kieltämättä kiistanalainen elokuva. Tarantinon estetiikan lähtökohtana on ollut nostalgisen "trash"-estetiikan tuominen nykyelokuvan ilmaisuun. "Kill Bill"-elokuvassa viittauksia on erityisesti 1970-luvun hongkongilaisiin kung fu-elokuviin sekä saman aikakauden italialaisiin spagetti-westerneihin. Hämmentävän estetisoitu ja jopa kaunis väkivalta on peräisin juuri hongkongilaisen toimintaelokuvan traditiosta. Tarantinon elokuvat onkin ymmärrettävä elokuvafanin luomiksi teoksiksi, joiden aiheina ovat muut elokuvat ja elokuvatraditiot. Jotkut kutsuisivat tällaista estetiikkaa postmoderniksi, mutta olennaisinta Tarantinon elokuvissa on niistä välittyvä suuri rakkaus elokuvaa ja kaikkia sen lajityyppejä kohtaan: Tarantino on tunnetusti suuri taide-elokuvan mutta myös ns. roskaelokuvan ystävä. Hänen elokuvansa ovat nousseet edellä mainituista syistä jo klassikon asemaan, joten ne puolustavat kyllä paikkaansa kirjastojen kokoelmissa.
Kommentoi vastausta