Kun aina sanotaan että "elokuvan lopussa sankari ratsastaa hevosella auringonnousuun ja ruudussa lukee the End" niin mistä sanonta on tullut? Missä…

Lähes kaikki lännenelokuvat päättyvät kohtaukseen, jossa yksinäinen cowboy ratsastaa poispäin kuvasta. Lännenelokuvan alkuvaiheissa taustalla oli yleensä auringonlasku, mutta kuvasta tuli nopeasti sen verran kulunut ja kliseinen, että tätä lopetusta alettiin parodioida ja muunnella jo 1930-40-luvuilla. Emme löytäneet tietoa ensimmäisestä auringonlaskuun ratsastavasta elokuvatähdestä, mutta lännenelokuvia ollaan filmattu elokuvan 110 vuotisen historian alkuajoista asti ja kohtaus on toistunut todennäköisesti satoja kertoja.

Kohtaus on elokuvakerronnan kannalta tehokas tapa päättää draaman kaari. Auringonlasku merkitsee päivän ja työurakan päättymistä - sankari on hoitanut hommansa ja pelastanut viattomat ihmiset rosvojen kynsistä. Lännenelokuvien sankarit ovat poikkeuksetta perheettömiä ja yhteisöjen ulkopuolelle jääviä yksinäisiä "pyssysankareita", jotka vain vaeltavat paikasta toiseen. Kuvaan liittyy siis myös surullinen ja melankolinen sävy: sankarin on pakko jatkaa yksinäistä vaellustaan. Laskevan auringon hämy korostaa surumielistä tunnelmaa, mutta kuvaan liittyy myös positiivinen sävy. Hänhän on myös matkalla kohti uusia seikkailuja.

Lopetus on sen verran tuttu ja kliseinen, että siitä on tullut osa populaarikulttuurin kuvastoa. Englannin kielessä on jopa termi 'sunset cowboy', jolla viitataan tähän kuvaan. Kuva on tuttu myös sarjakuvista ja tv-sarjoista, esim. Lucky Luken viimeisenä ruutuna on aina kuva auringonlaskuun ratsastavasta ja huuliharppua soittavasta Lukesta.

Lännenelokuvan historiassa lopetusta ollaan muunnelta loputtomasti eri tavalla. Usein loppukohtaukset ovat elokuvien muistettavimpia ja sykähdyttävimpiä kohtauksia. Lännenelokuvan mestarin John Fordin "Etsijöiden" (1956) lopussa elokuvan sankari John Wayne jätetään yksin helteiseen autiomaahan, samalla kun hänen pelastamansa yhteisö jatkaa omaa elämäänsä ja jättää sankarin yhteisönsä ulkopuolelle: http://www.youtube.com/watch?v=woahas_W35A

Yksi elokuvahistorian sykähdyttävimmistä lopetuksista on George Stevensin "Etäisten laaksojen miehen" (1952) kohtaus, jossa pieni poika huutelee sankarin perään "Shane, come back!":
http://www.youtube.com/watch?v=o9ruRMbuXKk

1950-60-luvuilla lännenelokuva alkoi saada synkkiä sävyjä, mikä heijastui myös elokuvan loppukohtauksiin. 1970-luvulla yleistyivät parodiset ja satiiriset lännenelokuvat kuten esim. Mel Brooksin "Villiä hurjempi länsi" (1974), jossa sankarit hyppäävät cadillacin kyytiin ja huristavat kohti auringonlaskua:
http://www.youtube.com/watch?v=OMs9ksIaPhg