Kävin lähikirjastossa Helsingissä kysymässä, voinko tilata sinne lukusaliin lahjana erään kristillisen kirkkokunnan lehden, joka mielestäni on hyvin toimitettua laatujournalismia. (En edes itse kuulu ko. kirkkokuntaan, vaikka luen heidän lehtiään.) Virkailijan vastaus oli, että poliittisia tai uskonnollisia lehtiä he eivät pane esille "koska sitten pitäisi olla kaikkien (suuntien, kirkkojen, uskontojen...) lehdet siellä". Päteekö tämä sama sääntö kaikissa Suomen kunnissa, vai onko tämä kuntakohtainen asia?
Vastaus
Jokainen kunnankirjasto (kaupunginkirjasto) päättää lehtien tilausperiaatteistaan itsenäisesti, mitään valtakunnallista linjaa tai määräystä ei ole olemassa. Kirjaston johtaja viime kädessä päättää kaikista kokoelmatyön periaatteista, myös lehtien tilaamisesta.
Kysyjän mainitsema tilanne on kuitenkin tuttu useimmissa kirjastoissa. Kirjaston on käytännön syistä hankalaa sallia asiakkaiden vapaasti tilata lahjalehtiä kirjastoon. Kysymyksessäkin mainittu ideologis-uskonnollinen tasapuolisuus on yksi näkökohta, mutta ei ainoa. Varsinkin pienemmissä kirjastoissa ei yksinkertaisesti ole tilaa kovin suurelle lehtimäärälle, mikä usein pakottaa kirjaston itsensäkin keskittymään vain kaikkein kysytyimpiin lehtiin. Koska myös lahjoitetut vuosikerrat kuuluvat kirjaston kokoelmaan, täytyy valinnasta vastaavien myös etukäteen tutustua tarjolla olevaan lehteen. Niin tehdään kaikkien toivottujen lehtien kohdalla. Lehdet myös useimmiten tilataan kerran vuodessa, joskaan tämä ei ole sinänsä painava peruste tai este.
Jos haluaa tarjota kirjastolle lahjoituksena jonkin lehden vuosikerran, on järkevää aina esittää asia ensin kirjaston johtajalle, jolla on valta ja vastuu kokoelmatyössä. Hänellä on myös velvollisuus perustella järkevästi, mikäli lahjoistusta ei oteta vastaan. Jos kirjaston lehtikokoelmassa jo on lahjaksi saatuja nimekkeitä, johtajan vastuu mahdollisen torjunnan perusteluista on poikkeuksellisen suuri. Yleinen kirjasto ei saa suosia esimerkiksi yksittäistä uskonnollista yhteisöä muiden kustannuksella. Juuri tästä syystä usein ainoa mahdollinen linjaus on jättää kaikki ottamatta. Se sotii sananvapauden periaatetta vastaan, mutta on käytännön sanelema, eikä sananvapauden mukaista olisi myöskään ottaa yksi, mutta torjua muut.
Kukaan ei liene tutkinut sitä, miten näitä periaatteita Suomen yleisissä kirjastoissa toteutetaan. Todennäköisesti varsinkin pienemmissä kunnissa voidaan asiaan suhtautua väljemminkin, jos ja kun laajaa tarjontaa ei ole. Näissäkin tapauksissa on kirjaston neutraaliuden kannalta tärkeää, ettei kirjasto päädy suosimaan jotain tiettyjä uskonnollisia näkemyksiä, ei vaikka näillä näkemyksillä olisi laaja kannatus paikkakunnalla.
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta