Otsikko

Isänmaa Cd levyssä on Veikko Huovisen:. Taivaan Isä varjelkoon.. Mistähän kirjasta löytäisin sen sanat? Levystä on hankala kirjoittaa. Teksti on 6.12…

Jos haluaa Antero Mäkelän Isänmaa-levyllä tulkitseman tekstin sanatarkasti talteen, ainoa vaihtoehto taitaa olla sanelun mukaan kirjoittaminen. "Taivaan isä varjelkoon" ei ole tiukasti Huovisen sanojen ääneenlukua, vaan enemmänkin improvisointia Huovisen luomien teemojen pohjalta. Kokonaisuudessa on lisäksi eräänlaisena sideaineena mukana sotaan ja sotaveteraaneihin liittyviä osuuksia, jotka lienevät Mäkelän omaa panosta – en ainakaan onnistunut näitä katkelmia Veikko Huovisen kirjoittamiksi vahvistamaan.

Keskeisimmät tunnistamani Huovis-lähteet Mäkelän "Taivaan isä varjelkoon" -esityksessä ovat novellit Elämää lihakaupoissa (kokoelmasta Kuikka) ja Nyt siirtomaita valloittamaan (Rasvamaksa) sekä 10. luku romaanista Lentsu.

Mäkelä aloittaa myötäilemällä Elämää lihakaupoissa -novellista peräisin olevaa katkelmaa. 
Huovinen: "Taivaan isä varjelkoon meitä pula-ajoista! Sen pahempaa onnettomuutta ei voi sattua. Piruuntuneet rouvashenkilöt jonottavat lanttuja ja särkiä, eikä niillä ole mikään ilo ruokkia lapsiperheitä." (Kuikka, s. 62) 
Mäkelä: "Taivaan isä varjelkoon meitä sota-ajasta, pula-ajasta. Mitään sen suurempaa onnettomuutta ei voi sattua. Mutta onko tämä kansa unohtanut menneisyytensä. Olemmeko me unohtaneet, mihin hintaan tämä maa on lunastettu. Olemmeko me unohtaneet, miten puoli miljoonaa miestä temmattiin kotioloistaan lumeen ja pakkaseen. Miten kotirintaman rouvashenkilöt ovat jonottaneet lanttuja ja särkiä, eikä niillä ollut mikään ilo ruokkia lapsiperheitä." [Huoviseksi vahvistamaton osa kursivoitu]

Tästä "Taivaan isä varjelkoon" jatkaa mukaillen Rasvamaksaa.
Huovinen: " -- miten on suolivyötä kiristetty, kävelty pitkiä matkoja, soudettu, keräilty huonoja heiniä soiden laiteilta ja tuhrattu pimeissä pirteissä päreen valossa lumituiskun ujeltaessa nurkkajuuressa loputonta lauluaan..." (Rasvamaksa, s. 104)
Mäkelä: "Me emme ikään kuin muista, miten on suolivyötä kiristetty, miten tuhrailtu pimennetyissä pirteissä lumituiskun ujeltaessa loputonta lauluaan nurkkajuuressa."

Loppuosa mennään sitten Lentsun hengessä. 
Huovinen: "Eikö tämä kuitenkin ole aivan toista vanhoihin aikoihin verrattuna. Ajatelkaapa, esimerkiksi sähkö tulee tasaisena virtana hellaan, lamppuihin ja koneisiin. Hyvää, puhdasta vettä tulee hanasta. Terveydenhuolto pelaa ja on halpaa. Kulkuyhteydet ovat luotettavia. On harvinaista, jos juna on pari tuntia myöhässä. Työviikko on viisipäiväinen. Jokainen saa melkoisen kesäloman ja pian talvilomankin, lomaltapaluurahaa maksetaan, äitiyslomat ovat pitkät ja turvatut. Kaupoissa on runsaasti lihaa, leipää, kahvia ja vihanneksia. Tiskit melkein luhistuvat hedelmien alle. Asunnot ovat hyviä, kaikilla mukavuuksilla varustettuja. – Luulisi kuvatussa elinympäristössä asuvan vain tyytyväisiä ihmisiä. Luulisi siinä ilmapiirissä humaanin ymmärtämyksen viihtyvän, auttavaisuuden ja hyväntahtoisuuden kukoistavan ja tulevaisuudenuskon vahvistuvan. Luulisi työnsä jo tehneiden vanhusten saavan heille kuuluvan arvon ja huolenpidon, luulisi kohteliaiden, tasapainoisten nuorten pinnistävän kaikki voimansa suuremman inhimillisyyden saavuttamiseksi, luulisi kaikkien lapsien olevan toivottuja ja uskoisi kaiken hyvän kasvavan." (Lentsu, s. 107–108)
Mäkelä: "Ajatelkaa, miten on tänään, meidän aikanamme: sähkö tulee tasaisena virtana koneisiin, helloihin, lamppuihin. Hyvää vettä tulee hanasta. Terveydenhoito pelaa. Kulkuyhteydet ovat luotettavia. Kaupoissa on runsaasti lihaa, leipää, kahvia, vihanneksia. Tiskit melkein luhistuvat hedelmien painosta. Asunnot ovat hyviä, kaikki lähes kaikilla mukavuuksilla varustettuja. Luulisi tuon kaltaisessa elinympäristössä asuvan pelkästään tyytyväisiä ihmisiä. Luulisi siinä ympäristössä humaanin ymmärryksen lisääntyvän, hyväntahtoisuuden ja auttavaisuuden kukoistavan ja tulevaisuudenuskon lujittuvan. Luulisi työnsä jo tehneiden vanhusten saavan heille kuuluvan arvon ja huolenpidon. Luulisi hyvin kasvatettujen ja hyvin koulutettujen, hyvin toimeentulevien nuorten ponnistavan kaikki voimansa yhä suuremman inhimillisyyden saavuttamiseksi, ja luulisi kaikkien lasten olevan tervetulleita. Mutta niinhän sitä luulisi, vaan ei pidä liikoja innostua. Jokainen sukupolvi kuvittaa aikakirjansa omilla piirroksillaan. Vaan mitä tietää nuori polvi sotaveteraaneista, miehistä, jotka verellään ja kärsimyksillään lunastivat meille vapauden viime sotien aikana. He olivat sukupolvi, jolla ei ollut vaihtoehtoa. He olivat jyrämiehiä, jotka eivät epäröineet antaa henkeään isänmaan puolesta."