Hei! Erään aivan 1900-luvun alussa syntyneen ja nyt jo vuosikymmenet sitten kuolleen naisen jäämistöön kuului kolme erilaista suruharsoa: pyöreä, soikea sekä puolipyöreä. Olen kuullut samaiset vuosikymmenet sitten sellityksen sille, missä tilanteissa kutakin käytettiin, mutta en enää muista sitä. Selitys liittyi ehkä siihen, kuinka kauan kuoleman ja hautajaisten jälkeen kunkin muotoista harsoa käyttettiin, ja samalla myös siihen, kuinka läheinen vainaja oli suruharson käyttäjälle. Löydättekö asiaan liittyvän ohjeen 1900-luvun puolivälin tienoilta? Kiitos!
Vastaus
"Nainen käyttää yleensä syvää surupukua kuukauden päivät. Sen jälkeen hän vaihtaa pitkän huntunsa suruharsoon ja käyttää sitä n. kolmen kuukauden ajan kevyempää surupukua, so. mustaa pukua ilman suruharsoa, jolloin jo voidaan käyttää vaaleita sukkia. Yleensä on sääntönä, ettei suruharson kanssa voi käyttää muuta kuin mustia sukkia ja kenkiä."
Elmgren-Heinonen : Käytöksen kultainen kirja 3.p. Wsoy 1956 s. 223-237 Kuolemantapaus ja hautajaiset
Puolison, lapsen, vanhempien tai appivanhempien kuoltua käytettiin ennen kokomustaa surupukua vuoden ajan, sisarten, veljien kälyjen tai lankojen kuoltua puoli vuotta tai vain lyhyen aikaa. Pitkää tiheää suruharsoa naiset käyttävät vain aivan läheisten omaisten kuoltua, sen käyttö on muodin vaihteluista riippuvainen. Nyt näkee useinkin käytettävän vain lyhyttä harsoa, joka hautajaisissa ja ehkä kauenmminkin pidetään kasvojen edessä ja myöhemmin hatun yli nostettuna.
Toini Jännes : Rouva Kristiiinan kirja 2. uudistettu painos Wsoy 1950
Kotiliedessä n:o 7 31.3.2021 on erittäin monipuolinen kirjoitus suruasujen käytöstä eri vuosikymmeninä Suomessa. Jutun nimi on " Mustan hunnun takana sai itkeä" s. 66-70.
Nämä kirjat ja lehti löytyvät lainattavaksi Pasilan kirjaston varastosta.
Kommentoi vastausta