| Onko jossain päin Suomea ollut tapana/perinteenä antaa uudelle yrittäjälle lahjaksi leipälapio? Muistelen kuulleeni tai lukeneeni jostain, että uudelle… |
245 |
|
19.1.2021 |
|
Asiaa on selvitetty kaikkien Suomen kirjastojen yhteisellä sähköpostilistalla, mutta kukaan ei muistanut tällaista leipälapioon liittyvää perinnettä. Leipä ja suola -lahjat (yleensä tupaantuliaisissa) tulivat monelle mieleen:https://www.kirjastot.fi/kysy/kuinka-kauan-on-ollut-olemassa?language_c…
Ruokatieto-sivustolla kerrotaan liikelahjaideakilpailusta, joissa ehdotettiin leipälapiota lahjaksi:https://www.ruokatieto.fi/uutiset/liikelahjaksi-kuusenkerkkaetikkaa-tai-leipalapio |
| Minkälaisia olioita ovat kansanuskomuksissa menninkäiset? |
636 |
|
10.12.2020 |
|
Eero Ojasen ja Sirkku Linnean Suomalaiset taruolennot -kirjassa esitellään mm. menninkäiset (s. 30-35) Kirjan mukaan menninkäiset ovat pienikokoisia ja jollakin tavoin myös ihmisen kaltaisia olentoja. Ne ovat myös tarinoissa sekoittuneet monien muiden pikkuolentojen, esim. maahisten, kanssa. Alkujaan ne illmeisesti liittyivät kuolleiden henkiin eli vainajiin, ja olivat melko pelottavia olioita. Vähitellen niistä tuli osa metsän väkeä. Ne myös lakkasivat olemasta pelottavia, ja olivat sen sijaan jöröjä mutta ystävällisiä. Lisää menninkäisistä voi lukea myös esim. Sami J. Anteroisen kirjasta Menninkäiset.
|
| Miksi "vittu" on niin yleinen kirosana ja onko missään muussa kielessä samaa tarkoittava kirosana yhtä yleinen? |
4052 |
|
22.6.2020 |
|
Vittu on paitsi kirosana myös voimasana siinä merkityksessä, että vitulla, sikäli kun se ymmärretään synnyttäneen naisen sukuelimenä, on aiemmin katsottu olevan jopa maagisia suojeluvoimia. Esimerkiksi tässä Terve.fin artikkelissa kerrotaan vitun hyvistä ja pahoista voimista.
Vittu juontuu ruotsin kielen sanasta fitta, joskaan länsinaapurissa sanaa ei viljellä yhtä hanakasti. Jyväskylän yliopistossa tehdyn kandidaatintutkielman mukaan vittu on suomen kielen yleisin kirosana. Sen suosiota on selitetty monikäyttöisyydellä ja sillä, että se viestittää tehokkaasti asenteita. Onhan se kieltämättä helpompi, nopeampi ja painavampi sanoa, kuin vaikkapa jokin raamatullisempi voimasana.
Monikäyttöisyydestä esitetään tutkielmassa mm. seuraavia... |
| DVD vanhanajan työmenetelmistä |
211 |
|
23.4.2020 |
|
Kyseessä on varmaankin Isien työt -niminen viisiosainen sarja. Sarja on koottu Kansatieteellinen Filmi Oy:n lyhytelokuvista vuosilta 1936-41. Sarjan on julkaissut Suomen kulttuurirahasto vuosina 2008 -2011.
Löydät sarjan helposti Helmet-hausta kirjoittamalla hakulaatikkoon "isien työt". Kunkin osan kohdalla on kuvailu sen sisällöstä.
DVD:t löytyvät useiden Helmet-kirjastojen kokoelmista, joista voit lainata niitä sitten, kun kirjastot taas aukeavat.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Joitakin osia sarjasta löytyy netistä ja täältä:
http://www.kansatieteellisetfilmit.fi/videot2.htm |
| Haluaisin selvittää itselleni mitä korrelaatioita seuraavilla sanoilla on keskenään, jos mitään? Kroniikka Taru Legenda Myytti Uskomus |
203 |
|
19.12.2019 |
|
Iso suomen kielioppi -teoksen verkkoversio määrittelee korrelaation kieliteteessä näin: "korrelaatiolla tarkoitetaan sellaisten samavartaloisten sanojen välistä suhdetta, jotka eivät ole toisiinsa johtosuhteessa, esim. valkaista – valkea – valkoinen":
http://scripta.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=kCHDEAFHH&h_sana=%5B%5E%5Cw%C0-%FE%5Dkorrelaatio%5B%5E%5Cw%C0-%FE%5D
Kysymäsi sanat eivät ole samavartaloisia, joten tässä mielessä kyse ei ole korrelaatiosta.
Lea Virtasen Suomalainen kansanperinne -kirjassa mainitaan kertomusten alalajeina mm. taru, legenda ja myytti. Tarun sanotaan olevan vanhahtava termi ja aiemmin myytin synonyymi. Legenda on kertomus kristinuskon pyhistä henkilöistä. Myytti on kertomus suuren alkuajan... |
| Mikä on snallygaster? |
305 |
|
27.11.2019 |
|
Snallygaster on lohikäärmeen kaltainen olento amerikkalaisessa kansanperinteessä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Snallygaster |
| Hävisikö Kekri uskonpuhdistuksen myötä vai muusta syystä? Ja onko sitä juhlittu enemmän vain jossain osissa Suomea? Jos näin, niin missäpäin Suomea? Olen… |
248 |
|
5.11.2019 |
|
Kekri oli sadonkorjuun juhla, jolla ei alunperin ollut tarkaa päivämäärää, vaan jota juhlittiin eri taloissa eri aikaan. 1800-luvulla kekri liittyi yhteen kristillisen pyhäinpäivän kanssa. Monet kekrinviettotavat ovat siirtyneet ajan myötä jouluun, esimerkiksi kekripukista tuli joulupukki. Myös kekriä juhlitaan edelleen, mm. kekrimarkkinoilla. Kekrin merkitys on siis kovasti muuttunut siirryttäessä maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kaupunkielämään, mutta kokonaan se ei ole kadonnut. Nämä tiedot ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön sivuilta, joilta löytyy myös lisää tietoa:
http://neba.finlit.fi/juhlat/kekri/kekri.html
https://www.kekri.fi/kylalle/kylalle-kekritietoa
|
| Kuulin sudesta käytettävän eufeismia pirun rakki tai pirunrakki. Onko kyseessä kuinka vanha ilmaus, mistä se on lähtöisin ja käytetäänkö sitä erityisesti… |
219 |
|
19.9.2019 |
|
Käytettävissämme olevista lähteistä emme valitettavasti onnistuneet löytämään sen tarkempaa selitystä etsimällesi ilmaukselle. Heikki Lehikoisen teoksessa 'Ole siviä sikanen. Suomalaiset eläinuskomukset' (Teos, 2009) mainitaan vain, että kristinuskon kuvastossa susi on vertautunut paholaiseen ja Eero Ojasen kirjassa Suomen myyttiset eläimet (Minerva, 2019) taas mainitaan että susia kutsuttiin metsänhaltijan koiriksi. |
| Onko olemassa perinnetietouden kirjoja (Vilkunan Vuotuisen ajantiedon lisäksi)? |
130 |
|
8.7.2019 |
|
Kustaa Vilkunan lisäksi suomalaisen kansanperinteen tutkimuksen klassikkoja ovat mm. Toivo Vuorelan Suomalainen kansankulttuuri (1975) ja Ilmar Talven Suomen kansankulttuuri (1979). Perusteellinen teos aiheesta on Vanhat merkkipäivät, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1948 ja josta on otettu useita uusia painoksia vuosikymmenten varrella.
Aiheesta on julkaistu todella paljon kirjoja. Koko vuoden kiertoa esittelevät esimerkiksi Sirpa Karjalaisen Juhlan aika (1994), Juhannus ajallaan: juhlia vapusta kekriin (2004) sekä Juhlat alkakoot!: vuotuisia tapoja ja perinteitä (2005). Uudemmasta päästä voisi mainita esim. kirjasarjan Suomen kevät, Suomen kesä, Suomen syksy ja Suomen talvi.
Lapsia ajatellen on julkaistu esim. Tuula Korolaisen... |
| Kuinka kauan on ollut olemassa perinne, että uusille naapureille viedään leipää ja suolaa? |
9739 |
|
4.7.2019 |
|
Perinne on niin vanha, ettei sen alkua voine selvittää. Varmaan jo kivikaudella ihmiset lahjoittivat ruokaa toisilleen ystävyyden osoituksena.
Kysy-palstalla Helsingin kaupunginkirjasto on vastannut 2009 kysymykseen miksi tuodaan leipää ja suolaa uuteen kotiin seuraavasti: "Ari Turusen kirjassa Hyvän ja pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina (Ateena kustannus 2002) selitetään suolan ja leivän merkitystä. Suola on yksi tärkeimmistä yhteenkuuluvuuden symboleista. Vanhan uskomuksen mukaan suolan tuominen perheen emännälle tai isännälle uuden vuoden aattona tuo onnea. Suomessa tapa liittyy tupaantuliaisiin, jolloin suolaa ja leipää viedään uuteen kotiin, jotta ruokaa riittäisi aina ja jotta se säilyisi. Suola ja leipä kertovat myös... |
| Mikä on Aswang? Suomen kielellä ei löydy kuin vähän tietoa. |
422 |
|
1.7.2019 |
|
Aswangista ei kukaan ole vielä ehtynyt tehdä tyhjentävää selitystä wikipediaan.
Englantilaisen wikin mukaan Aswang on kattotermi erilaislle muodonmuuttajille Filippiiniläisessä kansanperinteessä.
Esim. erilaisia vamppyyreitä, demooneja, noitia, sisälmysten syöjiä ja ihmissusia saatetaan kutsua aswangeiksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aswang
Vapaasti suomennettuna:
Käyttäytyminen
Aswangin voi tavata yöllä hautausmailla tai metsissä. Yö on niiden aktiivista aikaa, koska päivänvalolla niiden voimat vähenevät merkittävästi tai loppuvat kokonaan. Huolimatta siitä, että aswangit on kuvattu luonnonvaraisina hirviöinä, jotka usein elävät yhteiskunnan laitamilla tai erämaissa, on niissä olentoja jotka kykenevät elämään, niissä kuvataan... |
| Etsin kirjaa, jossa esiteltiin Suomessa tavattuja tai tunnettuja aavetyyppejä. Luin kirjan joskus 2005-2009, jolloin kyse oli uudehkosta teoksesta… |
227 |
|
26.6.2019 |
|
Kirja saattaa olla Mervi Kosken "Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja", jonka on kuvittanut Sakari Tiikkaja (Karisto, 2007). Kuvat eivät tosin ole mustavalkoisia. Kirjassa on 180 sivua. Kirjassa esitellään suuri joukko suomalaisia taruolentoja, joista yksi on Mara. Mara häiritsi nukkuvia ihmisiä ja eläimiä; uhrin henki salpautui tai uni kaikkosi. Kirjassa taruolentoja on ryhmitelty, mutta ei vaarallisuusasteen mukaan.
Kirjan kuvaus Kirjasammossa:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aue3f218bd-422c-4d53-9282-b7e9dd857f90 |
| Onko tämä häälaulu Kantelettaresta? Ja jos ei, niin mistä? |
690 |
|
23.2.2019 |
|
Kysymykseesnliittämälläsi videolla esitetään Suistamolta tallennettua laulua Annukka Suaren neido. Laulu nuotteineen löytyy teoksesta Raja- ja itäkarjalaisia kansanlauluja (sov. Vilho Ryymin ja Väinö Hannikainen).
Laulusta on monia tekstivariantteja, joista osa löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämästä Suomen Kansan Vanhat Runot –tietokannasta (SKVR) hakusanoilla ”meren kosijat”. Jokin versio löytynee myös kirjasta Karjalaisia kansanlauluja Suistamolta (toim. Simo Härkönen).
Vanhoja häälauluja löydät Kantelettaresta.
http://www.gutenberg.org/cache/epub/7078/pg7078-images.html
Häälauluja löytyy myös teoksista Laulan lempilintusille : kalevalaisia häälauluja (toimittaneet Anneli Asplund ja Ulla Piela, 1998) ja Uno... |
| Mistä kirjasta löytäisin perinteisiä juhannustaikoja? Kiitos! |
353 |
|
11.6.2018 |
|
Juhannustaikoja löytyy esim. seuraavista kirjoista.
Juhannus ajallaan : juhlia vapusta kekriin (Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004)
Laiho, Antto: Vanhan kansan merkkipäivät (laajennettu laitos; Karisto 2006)
Suuri perinnekirja : suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt (Karisto 1999)
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto (Otava 1950, uusin painos v. 1994) |
| Karjalaisen lauluperinteen tallennusta 1960-luvulla? |
562 |
|
13.4.2018 |
|
Kuulostaa tosiaan siltä että laulut on tallennettu kansanperinteen keruun yhteydessä. Kyselin asiasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, jonka äänitekokoelmiin kuuluu myös runolaulun ja muun kansanmusiikin nauhoitteita. Arkistotutkija Helga Tahvanainen tutki kokoelman luettelointitietoja ja totesi, ettei Hugo Repo löydy SKS:n äänitteistä.
Muita mahdollisia paikkoja Helsingissä ovat ainakin Yle, Kotus ja yliopisto. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nauhoitearkiston haulla en löytänyt Hugo Repoa. Yleisradion nauhoituksia ei Tahvanaisen mukaan ole tallennettu kattavasti, vaan nauhoja on käytetty uudelleen. Sieltäkin kannattaa silti kysyä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/19/arkistomyynti-arkistoaineistoa-ammattikayttoon... |
| Muutama vuosi sitten lainasin kirjaston uutuushyllystä suomenkielisen neulontakirjan, joka oli täynnä ohjeita etnisistä kuvioista. Mikähän on kirjan nimi? Tai… |
585 |
|
4.4.2018 |
|
Voisiko tämä vuonna 2014 ilmestynyt kirja olla etsimäsi: Parhaat perinneneuleet : 150 mallia maailmalta / Rita Taylor?
Tässä muutamia muita kirjoja, joissa on ohjeita eri maiden perinneneuleiden tekoon. Kirjat saa lainaan Helmet-kirjastoista:
- Folkstyle : innovative designs to knit including sweaters, hats, scarves, gloves, and more / Mags Kandis
- Knitting from the Netherlands : traditional Dutch fisherman's sweaters / Henriette van der Klift-Tellegen
- Islantilaisia neuleita / suomennos: Tuula Tuuva-Hietala
- 150 pohjoismaista kirjoneulemallia / Mary Jane Mucklestone
- Folk socks : the history & techniques of handknitted footwear / Nancy Bush
- Sukupolvien silmukat / Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne... |
| Mikä on sen sadun nimi, jossa kerrotaan tunturiketusta, jonka hännän heilutus saa aikaan revontulet? Mistä voisin löytää ko. sadun? |
1017 |
|
15.1.2018 |
|
Kysymykseen on näemmä vastattu jo aiemmin, mutta harmillisesti vastaukseksi tarjottu linkki ei enää toimi.
Löysin toimimattoman linkin takana olleen sadun kopioituna monelle sivustolle, esimerkiksi täältä sen voi käydä lukemassa.
Tuolla sadun nimi on siis Satu revontulien synnystä.
Tulikettu on Itä- ja Pohjois-Suomen kansanperinteessä tunnettu myyttinen eläin, jolla on selitetty myös revontulia. Uskottiin, että revontulet syntyvät, kun tulikettu juostessaan iskee kylkiään puihin ja häntäänsä hankeen. Vastaavia uskomuksia on muillakin kansoilla, esimerkiksi Kanadassa uskottiin revontulten olevan peräisin karibun turkista lentävistä säkenistä.
Lähteitä:
http://www.coloria.net/tarinat/revontulet.htm
http://ilmatieteenlaitos.fi/... |
| Vanhemmat kertoivat aikoinaan ja vielä nykysinkin lapsillensa satuja selittääkseen, mistä lapset tulevat. Tunnen länsieurooppalaisen tarinan että haikara tuo… |
1229 |
|
15.11.2017 |
|
Haikaratarinoita on kerrottu Suomessakin. "Lapsille ei esimerkiksi kerrottu sitäkään, että vauva kasvaa äidin vatsassa, kunnes äiti synnyttää sen. Sanottiin, että enkeli tai haikara tuo vauvan", kerrotaan Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjassa Laps' Suomen.
Pirjo Hämäläinen-Forslundin Maammon marjat tunkeutuu syvemmälle suomalaiseen kansanperinteeseen ja täsmentää, että haikaratarinoita harrastettiin vain säätyläisperheissä. "Oscar Parlandille sanottiin haikaran tuoneen uuden veljen nokassaan ja pudottaneen tämän koriin äidin sängyn viereen. Kun Oscar kysyi, mistä haikara sitten lapsen otti, kerrottiin lumpeenkukkalammesta."
Rahvaankin tarinoissa nähdään yhteys haikaroiden vetiseen elementtiin: joet, järvet, lähteet... |
| Haluaisin löytää merestä kiinnostuneille lapsille tarinoita meren kuningas Ahtista? Löytyisikö? |
659 |
|
27.9.2017 |
|
Ainakin seuraavissa kirjoissa liikutaan Ahdin ja muun veden väen maisemissa.
Jansson,Tove : Seikkailu merenpohjassa. WSOY, 2014.(Kuvakirja)
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2135868
Krohn, Leena : Näkki - kertomus vesirajasta. WSOY, 1979
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1352437
Kuusisto, Olli : Prinsessa Aldoga. Olli's Ideas, 2005.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1710030
Mikkola,Marja-Leena : Helmenkantaja. Otava, 2014.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2153025
Ranta, Elina : Haltijoitten mailla, maahisten majoissa : maan, metsän, veden ja vuoren väki. WSOY, 1996.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1470518
Timonen, Eija : Vedenhaltijat. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988.
http... |
| Usein tulee vastaan eräs sanonta, josta on muutamia erilaisia variaatioita, esimerkiksi "kaikkea pitää kokeilla, paitsi omaa siskoa ja kansantansseja" tai … |
6409 |
|
16.8.2017 |
|
Kirjastossamme ei ole kattavaa perinnetiedon arkistoa, mutta sellainen löytyy Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistosta. Seuraavan linkin avaamien yhteystietojen ja tietopalvelulomakkeen avulla voisitte kysyä asiaa sieltä.
https://www.finlit.fi/tietoa-meista/kysy-skslta/
|
Kysy kirjastonhoitajalta
