| Mistä on lähtöisin sukunimi Wiander? |
281 |
|
|
|
Nimeä ei valitettavasti löydy Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksesta Sukunimet (Otava, 2000), mutta kyseisessä teoksessa kerrotaan, että oppineisto omaksui kreikan -nder-miespäätteisiä sukunimiä 1500- ja 1600-luvulla. Nimi saatettiin johtaa kotipaikan mukaan.
En saanut varmuutta, mikä paikkakunta Wiander-nimen alkuosa olisi, mutta esimerkiksi sukunimi Viiala esiintyi monilla paikkakunnilla kylännimenä jo keskiajalla. Mahdollisesti siis jostakin sellaisesta paikkakunnasta olisi otettu sukunimen osa. |
| Tulistelu-sanan syntyperä? |
1752 |
|
|
|
Sana tulistelu näyttää olevan laajemmassa kielenkäytössä suhteellisen uusi, sillä kaikki Google-osumat näyttävät olevan 2000-luvulta ja suurin osa vasta 2010-luvulta. Sanaa ei löytynyt tutkimistani sanakirjoista, joten sekin viittaa siihen, ettei sitä ole käytetty aikaisemmin laajemmin. On toki mahdollista, että se on esiintynyt murteissa tai erityisesti eräkielessä, koska sillä viitataan ilmeisesti nuotion tekemiseen tai tulipaikan sytyttämiseen.
Sanan tulistelu taustalla lienee pohjimmiltaan sana tuli, joka on Suomen sanojen alkuperän (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) mukaan erityisesti itämurteissa esiintynyt sana, joka on ollut kirjakielessä mukana Agricolan ajoista asti, esiintyy... |
| Miksi "vittu" on niin yleinen kirosana ja onko missään muussa kielessä samaa tarkoittava kirosana yhtä yleinen? |
4106 |
|
|
|
Vittu on paitsi kirosana myös voimasana siinä merkityksessä, että vitulla, sikäli kun se ymmärretään synnyttäneen naisen sukuelimenä, on aiemmin katsottu olevan jopa maagisia suojeluvoimia. Esimerkiksi tässä Terve.fin artikkelissa kerrotaan vitun hyvistä ja pahoista voimista.
Vittu juontuu ruotsin kielen sanasta fitta, joskaan länsinaapurissa sanaa ei viljellä yhtä hanakasti. Jyväskylän yliopistossa tehdyn kandidaatintutkielman mukaan vittu on suomen kielen yleisin kirosana. Sen suosiota on selitetty monikäyttöisyydellä ja sillä, että se viestittää tehokkaasti asenteita. Onhan se kieltämättä helpompi, nopeampi ja painavampi sanoa, kuin vaikkapa jokin raamatullisempi voimasana.
Monikäyttöisyydestä esitetään tutkielmassa mm. seuraavia... |
| Mikä on tupakkirulla tuu tuu tupakkirulla - laulussa/runossa? |
4013 |
|
|
|
Nykysuomen sanakirjan mukaan tupakkarulla on rulla lehtitupakkaa. On arveltu, että laulussa tupakkirulla tarkoittaa kapaloitua vauvaa. Esimerkiksi kansanmuusikko Sari Kaasinen on pohtinut lehtihaastattelussa (aamuposti 12.2.2016), että tupakkirulla on laulussa alkusoinnun takia, mutta toisaalta kapaloitu vauva voi muistuttaa "sikaripötkylää".
|
| Mistä juontuu sanonta "olla henkitoreissaan" |
1357 |
|
|
|
Kielitoimiston sanakirjan mukaan "henkitoreissaan" tarkoittaa "kuolemaisillaan, kuoleman kielissä, henkihieverissä".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/henkitoreissa
Mutta mistä sanonta "olla henkitoreissaan" juontuu? Suomen murteiden sanakirjasta löytyy Alatornion murteesta sana henkitori, joka tarkoittaa hengitysteitä, keuhkoputkia ("henkitorvea"?).
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=henkitori&sms_id=SMS_8ee0b3e9443e837721054acc6f0573ec
Teoksessa Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, 1968, (s. 156) *tore : henkitoreissaan viittaisi verbiin torata, alk. 'taistella' ("olotilan nimi" luvussa Yksinkertaisia verbikantaisia nomininjohtimia). Kotimaisten kielten keskus olettaa, että yhdyssanan henkitoreissaan... |
| Mistä Oulun Piimäperän nimi on alkujaan? |
250 |
|
|
|
Asiaan ei löytynyt varmaa selitystä. Piimäperää ei löytynyt Suomalaisesta paikannimikirjasta (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007). Piimäperä näyttää olleen 1700-luvulla myös sukunimenä Haukiputaalla asuneella suvulla. Siinä saattaisi olla linkki paikannimeen, mutta kyseistä sukunimeä ei löytynyt Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksesta Sukunimet (Otava, 2000). Ilmeisesti nimi on ollut harvinainen, eikä sitä ole enää käytössä. On myös vaikea arvioida, onko sukunimi tullut paikasta vai paikka sukunimestä.
Voi olla, että Haukiputaan tai Oulun historiaa käsittelevistä kirjoista löytyisi lisää tietoa nimestä, mutta niin syvälliseen tutkimukseen ei ole mahdollista ryhtyä tämän vastauksen puitteissa.
Sana piimä on... |
| Onko suomen kielessä vanhempaa versiota sanasta "keiju", joka olisi samankaltainen kuin englannin "the fair folk"? |
677 |
|
|
|
Suomen kirjakielessä keiju on mainittu ensi kertaa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Tällöin sen merkitykseksi on ilmoitettu 'keinu'. Porthanin lisäyksissä on mainittu myös 'vainajan henkeä' merkitsevä johdos keijukainen.
Kristfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (1789) kejjuset (keijuset) eli kejjungaiset (keijunkaiset) mainitaan pienten lentävien luonnonhaltijoiden nimityksenä. " -- niitten silmissä, jotka uskovat näkevänsä näitä olentoja ruumissaatoissa, hautausmailla ja teillä, ne muistuttavat lumihiutaleita, pieniä lasten nukkeja, tulensäikeitä; epäilemättä ovat tuhottuja henkiä. Heitä uskotaan olevan valkeita ja mustia,... |
| Mistä tulee siirtolapuutarhan nimi. Siis nimenomaan siirtola. Mikä/mitä siirretään? |
1599 |
|
|
|
Siirtolapuutarhaliikkeen syntysijoilla Saksassa alkoivat jotkut puutarhoista nimittää itseään siirtoloiksi (Kolonie), koska tarkoitus oli, että asukkaat omaksuvat kokonaan uudet elämäntavat ja lähtevät ikään kuin siirtolaisiksi pois epäterveellisestä kaupungista.
Siirtolapuutarha-sanan rinnalla Suomessa on puhuttu ryhmäpuutarhoista. Porvooseen vuonna 1915 perustettua Suomen ensimmäistä siirtolapuutarhaa nimitettiin nimenomaan ryhmäpuutarhaksi. Vähitellen ruotsin koloniträdgård-sanan mallin mukainen siirtolapuutarha-nimitys kuitenkin vakiintui kielenkäyttöön, vaikka Helmi Krohn alan kotimaisen perusteoksen, Ossian Lundénin vuonna 1918 julkaistun kirjan Koloniträdgårdar suomensikin vielä nimellä Ryhmäpuutarhoja. Tampereella sitä vastoin... |
| Mistä sukunimi Kassi on peräisin ja mitä se tarkoittaa? Se oli sukunimensä esi-esilläni, mutta hän muutti sen ihan toiseksi talon nimen mukaan 1900-luvin… |
522 |
|
|
|
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet selvittää Kassi-nimen taustaa hakusanan Kastinen kohdalla:
"Roomalaiskatolisesta ristimänimestä Kristianus on pohjoissaksalaisilla alueilla käytetty mm. muotoja Karsten, Kast, Kasten, Kasse ja Kassen. Näistä on Suomessa vakiintunut sukunimet Kastinen, Kassinen ja ehkä myös Kasanen ja Kastikainen. (Kassinen ja Kasanen voivat tulla myös Kassian-nimestä). Nimimuodot ovat levinneet koko maahan, esim. Turun seuduilla Kastun kylä, Lammilla Kastilan kylä, sukunimi Kastinen Karjalassa 1500-luvulla Kannaksella, kuten Viipurissa 1559 hans kastens, Viipurin pitäjässä 1562 Lau[ri] kasthi[nen], Uudellakirkolla 1545 Wassijl Kastin, 1563 Ihanns Kastine[n]; Loimaalla 1551 Thomas Kassi, Asikkalassa 1488... |
| Löytyisikö sanan "kritiikki" etymologia tiiviisti ilmaistuna? Toivoisin saavani tietää myös käyttämänne lähteen / lähteet. Kiitos! |
455 |
|
|
|
Kritiikki-sana on lainattu suomen kieleen ruotsista (kritik), johon se puolestaan on lainattu ranskan kielestä (critique).
Sanan juuret ovat kreikan kielessä. Kreikan sana kritikos ’arvioimaan kykenevä, erittelytaitoinen’ on johdos erottamista merkitsevästä verbistä krinein. Kritike tekhne tarkoittaa arvioimisen taitoa.
Suomen kielessä kritiikki-sanaa on alettu käyttää 1800-luvun loppupuolella. Sana mainitaan Kirjallisessa Kuukauslehdessä vuonna 1870 ja Agathon Meurmanin sivistyssanakirjassa 1886.
Lähde:
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004), s. 493 |
| Mikä pojan nimi voisi vastata Deania suomenkielisessä maailmassa? |
366 |
|
|
|
Englanninkielisessä maailmassa käytössä oleva Dean-nimellä ei ole vastinetta suomalaisessa nimistössä.
Englannin kielen sana dean merkitytsee dekaania (yliopiston tai sen tiedekunnan osaston puheenjohtaja) tai tuomiorovastia. Sana tulee kreikan sanasta dekanos, latinan decanus (kymmenen päämies, kymmenen munkin esimies).
Dean-nimi voi olla peräisin myös muinaisenglannin laaksoa merkitsevästä sanasta tai heprean lakia tai oikeutta tarkoittavasta substantiivista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dean_(given_name) |
| Mitkä ovat hoksottimet? Mikä on sanan historia ja miten se liittyy oivaltamiseen? |
2297 |
|
|
|
Hoksottimet-sana tulee verbistä hoksata (huomata, äkätä, keksiä), joka on lainaa ruotsista. Se on mahdollisesti peräisin muinaisruotsin verbistä hoxa (hugsa, hågsa – esim. harkita, tarkkailla ) tai suomenruotsin murteellisesta verbistä håkksa. Hoksata-verbistä muodostetussa yleensä monikollisessa hoksottimet-substantiivissa on leikillinen sävy.
Hoksata-sanaa on suomen kirjakielessä käytetty käytetty jo 1700-luvun lopulla (Kristfrid Gananderin satukokoelma, 1784).
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
http://www.saob.se/artikel/?seek=HUGSA
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=main
Nykysuomen sanakirja 1 (1980) |
| Mistä tulee sukunimi Känninen? Onko sillä mitään tekemistä humalan kanssa, vai onko johdettu jostain ihan muusta? |
1609 |
|
|
|
Känni-sanaa on käytetty merkityksessä 'humalatila' vasta 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja kirjakieleemme se on tullut vasta 1900-luvulla, joten on hyvin mahdollista, että sukunimellä Känninen ei varsinaisesti ole tekemistä humalan kanssa. Känni humalan synonyyminä on todennäköisesti lainaa ruotsin sanasta känning, joka alun perin merkitsee tuntoa, tunnetta tai tuntemusta, mutta jolla on myös merkitys 'lievä humala, hutikka'.
Kännille löytyy kielestämme myös humalaa vanhempi merkitys - sekin, tosin, tavallaan (väki)juomiin liittyvä: Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan mukaan känni on 'yksi- tai kaksikorvainen puutuoppi'. Sille läheistä sukua oleva kännikkä taas on 'pullomainen savi- tai kiviastia'. Tämän kännin otaksutaan olevan... |
| Mistä johtuu, että ruotsiksi runo on dikt mutta runous poesi? |
282 |
|
|
|
Dikt juontuu saksan kielen sanasta Dicht, -en, joka tarkoittaa runoa, yksittäistä teosta. Poesi puolestaan polveutuu muinaiskreikan sanasta poiéō, jolla tarkoitetaan runoutta lajina. Poiéō voidaan kääntää esimerkiksi "minä luon" tai "minä teen", se on siis ikään kuin runouden tekemistä – antiikissa runot olivat ennen kaikkea esittävää taidetta.
Myös muissa kielissä, joilla on selviä germaanisia vaikutteita, runo ja runous ovat erillistä sanaperimää, esim. norjaksi dikt – poesi, tanskaksi digt – poesi. Kuitenkin runoudesta käytetään myös "kansanomaisempaa" termiä, runotaide: Dichtkunst (saksa), diktkonst (ruotsi, norja) digtekunst (tanska).
https://en.wiktionary.org/wiki/%CF%80%CE%BF%CE%B9%CE%AD%CF%89
https://en.wiktionary.org/wiki... |
| Haluan tietaa etunimieni merkitykset. |
203 |
|
|
|
Taru-nimi on mahdollisesti käännetty suomeen ruotsinkielisestä nimestä Saga (satu, taru). Joidenkin arvioiden mukaan nimi voisi olla muunnos venäjän Darja-nimestä, jonka lähtökohtana on kreikan mahtavaa tarkoittava Darius-nimi .
Marja on Marjatan kantamuoto ja liittyy siten myös Maria-nimeen. Maria pohjautuu heprealaisperäiseen nimeen ”Mariam”. Nimen alkuperää ei varmuudella tiedetä, mutta sen on arveltu tarkoittavan ’toivottua lasta’, ’näkijätärtä’ tai ’herratarta’. Marja-nimellä on tietenkin myös yleiskielen kasvin marjaan viittaava merkitys.
Hannele-nimi kuuluu Johanneksesta ja Johannasta lähtöisin olevaan nimiryhmään ja samaa juurta on siis myös Hanna-nimi. Heprean kielen sana hannah tarkoittaa armoa. Johannes puolestaan on... |
| Mikö on nimen Eepi tarkoitus ja alkuperä? |
697 |
|
|
|
Hei,
Eepi on aika harvinainen nimi, josta ei löydy oikein tietoa. Kyseessä on pääasiassa miehille annettu nimi. Digi- ja väestötietoviraston (ent. Väestörekisterikeskus) nimipalvelun tietokannan mukaan nimeä on annettu joitain kymmeniä viime vuosisadan alkupuollella ja nyt 2000-luvun molemmin puolin. Joinain vuosikymmeninä nimeä on annettu niin vähän (alle viisi), että tieto merkitään molempien sukupuolten sarakkeisiin tietosuojan takia.
Todennäköisesti Eepi nimenä kuuluu Erik-nimen johdannaisiin joita Kustaa Vilkunan Etunimet-opus mainitsee mm. Eirikki, Erikka, Riikki, Era, Ero, Eeri, Eeru, Eka, Eke, Eki, Eko, Eku, Ekka, Ekke, Ekki, Ekku, Eekke, Eekki, Eekko, Eekku, Eppo, Eppu, Eetsa, Ertsa, Eirikka, Eiro, Eikka, Ierkka jne...... |
| Tiedän että 'Stonehenge' nimen alkukohta, stone taroittaa kiveä mutta mikän tuo "henge" on? |
218 |
|
|
|
Oxford English Dictionary sanoo seuraavaa (s.v. Stonehenge):
The name is a compound of stone and an element of uncertain origin, probably related to hang. It is often taken to be a reflex of Old English hengen (a derivative of the base of hang, probably pronounced with affricate /dʒ/), which denotes various instruments of torture (to which the sufferer is attached); in the context of Stonehenge, this may have referred to a gallows, since some of the stone settings resemble an early medieval gallows (there is also some evidence that Stonehenge may have been used as a place of execution at that period). Alternatively, it has been suggested that the second element reflects a (related) unattested Old English form *hencg (on which see hinge;... |
| Edesmennyt isoäitini eli "Mamma" tapasi käyttää päivittelevää tai kauhistelevaa ilmausta "Juutinan tähden!" Mitä tämä käsittääkseni pohjalainen ilmaus… |
892 |
|
|
|
Suomen murteiden sanakirjasta (Edita, 1997, osa 5) löytyy määritelmä sanalle ”juutina”. Kyseessä on siis lievä voimasana, jota on käytetty Laihialla ja Karijoella. Löytyy myös sana ”juuti”, joka on myös lievä voima-, vahvistus- ja haukkumasana, joka on tunnettu lounaismurteissa. Myös Kerttu Karhun Eheroon taharoon –murresanakirjassa mainitaan sana ”juutina” lievänä kirosanana.
Murresanakirjoissa Isojoelta ja Jalasjärveltä mainitaan muodossa jukelin tähäre, lievä voimasana (vrt.jutina) Esimerkiksi: ”Sitte sitä pellavaa piti olla joka vuosi niin jukelin tähäre kylyvös.” Salme Henell: Oottako träillä? Jalasjärven murresanakirja (2005)
Timo Nurmen Gummeruksen Suuri suomen kielen sanakirja (1998) tuntee samantapaiset lievät kirosanat... |
| Onko suomen kielessä tai missään murteessa olemassa sanaa "rankuttaa" ja jos on, mitä se tarkoittaa? Olen kuullut tätä käytettävän kun on tarkoitettu… |
1039 |
|
|
|
Suomen kielessä on sellaisia onomatopoeettis-deskriptiivisiä sanoja kuin savolais- ja karjalaismurteiden rankua (itkeä, huutaa, parkua), satakuntalainen ranguta (pyytää, mankua) ja rankuttaa (rääkyä, mankua, jankuttaa). Näitä lähellä olevia sanoja ovat esimerkiksi rinkua (kimeällä äänellä huutaa ja itkeä) ja rinkaista (kiljaista, kirkaista, parahtaa).
Lähde:Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3 |
| Mikä mahtaa olla sanan "julma" etymologia? |
364 |
|
|
|
Julma-sanalle ei ole toistaiseksi löytynyt muunkielisiä vastineita, joihin sen voisi katsoa perustuvan. Sanan ainoa varma vastine on karjalan julma. Viron julm on selitetty lainaksi suomesta. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen, joten se voidaan lukea vanhaan omaperäiseen sanastoomme kuuluvaksi.
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja |
Kysy kirjastonhoitajalta
