Äitini kertoi, että hänen äitinsä sai jatkosodan aikana erittäin tervetulleita paketteja Yhdysvaltoihin muuttaneelta sisareltaan. Mitä kautta posti kulki? Ei varmasti Neuvostoliiton kautta, tuskin myöskään Britannian, koska siihenkin suuntaan oli sotatila. Oma arvaukseni on puolueeton Espanja. Äiti sanoi myös nähneensä silloisia uusia yhdysvaltalaisia elokuvia jatkosodan aikana. Oliko tämä mahdollista?
Vastaus
Teoksessa Aavan meren tuolla puolen : tutkielmia siirtolaishistoriasta (Turun yliopisto, 1996) on Nina Östdahlin artikkeli "Tiedonkulku jatkosodan aikana Suomen ja Yhdysvaltojen välillä". Artikkeli perustuu pitkälti amerikansuomalaisen Raivaaja-lehden tietoihin. Östdahlin mukaan kirjeposti oli hidasta ja ongelmallista. Korttien, kirjeiden ja pakettien perillemeno kesti useita kuukauisa jo syksyllä 1941, ja 1942 postinkulku hidastui entisestään. Posti kulki vain Suomesta Yhdysvaltoihin, ei Yhdysvalloista Suomeen. Sensuuri palautti kirjeet lähettäjilleen huomautuksella, ettei posti kulje Yhdysvaltain vihollisen miehittämiin maihin. Vuonna 1943 kirjeyhteydet ilmeisesti katkesivat kokonaan. Raivaaja-lehdessä mainitaan marraskuussa 1943 vain sähkösanomayhteyden olevan auki. 1944 alussa saapui Suomesta Yhdysvaltoihin runsaasti edellisenä vuonna päivättyjä kirjeitä. Kuitenkaan ei ollut tietoa, miten ne olivat tulleet tai missä kierrelleet.
Uusi Suomi tarjoaa 10.8.1941 tuokiokuvan postin kulusta meren yli: "Suomesta ollaan kirjeenvaihdossa monien maiden kanssa ja Yhdysvaltoihinkin - Lissabonin kautta - pääsevät kirjeet edelleen kulkemaan. Ennen Suomen-Venäjän sotaa oli hyvin tavallista se luulo, että kirje voitiin lähettää Siperian kautta Amerikkaan. Niin ei kuitenkaan ole ollut laita, vaan on kaikki "Valtoihin" mennyt posti kulkenut englantilaisen sensuurin lävitse. Jos halusimme lähettää Amerikasta kirjeen - sanokaamme Saksaan, kulki se Atlantilla olevien pienten Bermuda-saarten kautta siinäkin tapauksessa, että kuoreen oli merkitty "via Siberia".
Posti saattoi kulkea myös Göteborgin kautta. Ruotsi pystyi käymään rajoitetusti kauppaa ulkomaiden kanssa Saksan ja Iso-Britannian suostumuksella syyskuusta 1940 alkaen (ns. lejdtrafiken).
Yhdysvaltalaisia elokuvia, melko uusiakin, oli mahdollista nähdä sodan aikana Suomessa. Tuonti oli ajoittain poikki poliittisista syistä ja elokuvasensuuri oli läpäistävä. Sodanaikaisesta sensuurista kirjoittaa mm. Jari Sedergren väitöskirjassaan Filmi poikki... : poliittinen elokuvasensuuri Suomessa 1939-1947 (SKS 1999).
Kommentoi vastausta