Aikoinaan kirjastoissa oli käytössä kameralainausjärjestelmä, lainauskoneella otettiin kuva muistaakseni kirjan takasisäkannesta ja kirjastokortista. Miten…

Kysytty
11.3.2008

Aikoinaan kirjastoissa oli käytössä kameralainausjärjestelmä, lainauskoneella otettiin kuva muistaakseni kirjan takasisäkannesta ja kirjastokortista. Miten tuon järjestelmän aikaan löydettiin tiedot myöhässä olevistä lainakirjoista ja niiden lainaajista?

Vastaus

Vastattu
13.3.2008
Päivitetty
13.3.2008

Kameralainausjärjestelmässä kuvattiin samaan kuvaan lainaajakortti, tiedot kirjasta (jotka oli yleensä kirjoitettu kirjan takakannen toiselle puolelle liimattuun paperitaskuun) sekä numerojärjestyksessä eräpäivälipuke, joka asetettin paperitaskuun. Kun lainat palautettiin, eräpäivälipukkeet otettiin talteen ja järjestettiin numerojärjestykseen. Mikäli joku numero puuttui, katsottiin, että laina oli palauttamatta. Filmit luettiin puuttuvien numeroiden osalta, jolloin saatiin selville puuttuva kirja ja voitiin lukea vastaavat lainaajatiedot. Karhut kirjoitettiin käsin saatujen tietojen perusteella. Tärkeätä siis oli, että lainaajat palauttivat lainojensa mukana myös eräpäivälipukkeet. Joissakin kirjastoissa niiden hukkaamisesta saatettiin laskuttaakin. Kaikista palautuksista, joista ei löytynyt eräpäivälipuketta, merkittiin käsin tiedot ylös. Jotta aiheettomia myöhästymismuistutuksia ei olisi lähtenyt asiakkaille, nämäkin lippuset käytiin läpi karhuamismenettelyn aikana.

3 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

... ja se myöhästymismuistutus lähti asiakkaalle postikorttina, johon oli käsin täydennetty osoite, lainatun teoksen nimi ja eräpäivä. Oliko oikein muistettu? Helsingissä 1970-80-lukujen vaihteen tienoilla juuri ennen kuin "atk" tuli (ensimmäisenä Kallioon, josta käpyläläisenkin piti sitä varten hankkia uudenlainen kortti).

Meillä maalla oli kyläkirjastossa vain lainauskortti, johon kirjastonhoitaja leimasimella laittoi kirjan palautuspäivän ja kortti oli kirjan takakannen sisäpuolella olevassa taskussa. En kyllä muista tarkkaan, mutta siihen laitettiin myös jokaisen lainaajan nimi tai numero, jolloin aina näki kuka oli aikaisemmin lainannut kyseistä kirjaa. Eikä myöhästymisiä juurikaan sattunut, koska kirjastonhoitaja (paikallisen kansakoulun rehtori) tunsi henkilökohtaisesti jokaisen kylässä asuvan henkilön. Ei ollut noin hienoja kamerajärjestelmiä. No, kyläkirjasto on jo kuollut pois, kuten kirjastonhoitajakin....

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.