Mistä juontuu useiden suomalaisten sukunimien -nen pääte?

Vanhat nen-päätteiset sukunimet ovat usein itäsuomalaisia. Itä-Suomessa sukunimet otettiin ylipäätään käyttöön paljon aiemmin kuin Länsi-Suomessa, jo 1500-luvulta alkaen. Näissä nimissä esiintyy usein suvun kantaisän nimi (esim. Mielikkä > Mielikäinen, Toivo > Toiviainen, Herman > Hermunen) tai lisänimi (esim. Mustaparta > Partanen). 

Länsi-Suomessa oli tyypillistä, että henkilön nimeen liitettiin asiakirjoissa talonnimi lisänimeksi. Jos siis muutti uuteen paikkaan, myös nimi muuttui sen mukaan ja Alatalosta saattoi tulla Koivuniemi. Länsi-Suomessa sukunimet tulivat laajemmin käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Silloin otettiin nimiksi paitsi ennestään tuttuja talonnimiä, muodostettiin myös paljon uusia sukunimiä. Suosittu tapa oli yhdistää jokin luontosana ja nen-pääte: Virtanen, Lahtinen, Rantanen.

1900-luvun alkupuolella Rantanen-nimeä on esiintynyt eniten Jämsässä, Kuhmoisissa, Korpilahdella, Sysmässä, Ruovedellä, Virroilla, Luopioisissa ja Laitilassa. Nimi oli kuitenkin tavallinen kaikissa pitäjissä Kymistä Sippolaan ja sieltä Viitasaarelle, Karstulaan ja Merikarvialle ulottuvan linjan sisäpuolella. 

Lähteet:

Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)

Saaristo, Petra: Itä- ja länsisuomalaiset sukunimet (https://kielikello.fi/ita-ja-lansisuomalaiset-sukunimet/) 

Paikkala, Sirkka: Se tavallinen Virtanen (https://kielikello.fi/se-tavallinen-virtanen/)