Tein tarkennetun haun Kirkes verkkokirjastoon hakusanoilla kartanot, Suomi ja kulttuurihistoria. Rajasin haun suomenkielisiin tietokirjoihin.Kartanohistorian alustukseksi voisi olla hyvä lukea vaikkapa Suolahti, Gunnar: Suomen kulttuurihistoria. 3, Sääty-yhteiskunnan aika 2.Hyviä lähteitä voisivat olla molemman Jussi Iltasen Kartano kirjat ja Bo Lönnqvistin Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla. Linkki Kirkes-hakutulokseen.Aineistoa voi varata itse verkossa kirjautumalla verkkokirjaston sivulle kirjastokortin numerolla ja tunnusluvulla.Järvenperän kirjasto auttaa tarvittaessa tilaamisessa. Kirjaston asiakaspalvelu: kirjasto@jarvenpaa.fi (09) 2719 2536Tein myös tarkennetun Finna-haun sanoilla kartanolaitos, suomi ja historia. Hakutulos...
Tein tarkennetun Finna-haun sanoilla sydäntaudit ja kaunokirjallisuus. Rajasin tuloksen suomenkielisiin kirjoihin. Haku löysi 29 kirjaa, joista osa on saman kirjan eri painoksia.Haussa olivat mm. Samartin, Cecilia: Mofongo, Jääskeläinen, Seppo: Kaikki pelissä - lamaromaani, Fioretos, Aris: Nelly B:n sydän, Kerangal, Maylis de: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät sekä Reijula, Jori: Jatkoajalla. Linkki hakutulokseen.
Kysymyksen runo näyttäisi olevan Tuula Korolaisen lintujen syysmuutosta kertova Näkemiin-runo tuntemattoman tekijän lastentarhan tai (ala)koulun kesälomaan soveltuvaksi muokkaamana. Korolaisella "pääsky meni, kurki lähtee" ja kesäloman paikalla alkuperäisessä runossa on "Siinä sorsaperhe". Korolaisen "talveksi" on uudisversiossa vaihdettu kesäksi ja "Siipikansan muuttaessa" korvattu sanaparilla "Lapsikatraan lomaillessa".Alkuperäisen Näkemiin-runon voi lukea vaikkapa Korolaisen kirjasta Kuono kohti tähteä tai hänen valittujen runojensa kokoelmasta Taivasta hipoo hännänpää.
Ne tutkimani lähdeteokset, joissa annetaan ääntämisohjeet Medusalle – esimerkiksi Gummeruksen suuri sivistyssanakirja – tietävät kertoa, että 'u' lausutaan pitkänä: [medu:sa].
Laulajat tukkivat toisen korvansa oikean sävelkorkeuden varmistamiseksi: korvan tukkiminen auttaa kuulemaan itseään paremmin. Toinen korva on pidettävä auki, jotta kuulee muut eli sen, mitä säveltä on tavoiteltava. Se, tukitaanko vasen vai oikea korva, voi perustua puhtaasti yksilölliseen tottumukseen, mutta siihen voi vaikuttaa myös laulajan asema esiintymislavalla suhteessa toisiin esiintyjiin ja äänenlähteisiin.Nykyaikaiset korvamonitorit ovat tehneet tällaisen "sormimonitoroinnin" tarpeettomaksi, joten enää sellaista ei useinkaan näe, minkä takia se vaikkapa Saimaa-ilmiötä katsellessa on saattanut herättää huomiota.The Evolution of In-Ear Monitors – PS Audio
Vanhat Ilta-Sanomat on luettavissa mikrofilmattuina Pasilan kirjastossa [Säilytys: mikrofilmit (29.2.1932-) (ei lainata)]. Lokakuun 1975 lehdet löytyvät kokoelman mikrofilmirullalta "Ajanjakso 26.09. - 23.11. 1975" (1).Mikrofilmit luetaan ja tallennetaan lukulaitteella:Digitaalinen mikrofilmien lukulaite. Laitteella voi skannata mikrofilmattuja lehtiä ja tallentaa tiedostoja (pdf ja jpeg) muistitikulle. Mahdollisuus paperikopioihin: 0,50 € / kopio, koko A3. Ei internet-yhteyttä. Lukulaitteen voi varata osoitteesta https://varaamo.hel.fiMyös kansalliskirjastossa voi lukea vanhoja Ilta-Sanomia (2). Osa vanhemmista Iltiksistä on luettavissa myös netissä: Linkki verkkoaineistoon 1932-1939https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1695611?sid=...
Renato Carosonen säveltämä "Torero" alkaa: "On autioina/autiona kadut Sevillassa ja väki arenalla on täysilukuinen". Laulun suomenkieliset sanat on kirjoittanut Helena Eeva salanimellä Asser Tervasmäki. Sen ovat levyttäneet Vieno Kekkonen ja Jorma Lyytinen. Suomenkieliset sanat sisältyvät vihkoseen "Toivelauluja : iskelmien aarre-aitta. 35 : 1 - 1959" (Fazerin musiikkikauppa, 1959).Vieno Kekkonen: Torero:https://secondhandsongs.com/performance/405141Lähde:Kansalliskirjaston hakupalvelu:https://kansalliskirjasto.finna.fi
Valitettavasti emme löytäneet mainintoja kyseisestä toivotuksesta mistään kirjallisesta lähteestä. On mahdollista, että sanonta on kulkenut suvussa ja se on ehkä jonkun isovanhemman keksimä. Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista vastaavanlaisen toivotuksen? Ja tiedättekö jotain sen alkuperästä? Tietoja voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (18 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (V osasto) määritellään EU:n kansalaisuuden mukanaan tuomat oikeudet.Eurooppatiedotus kokoaa yhteen EU-kansalaisten oikeudet ja vaikuttamismahdollisuudet EU:ssa.Maahanmuuttoviraston sivuilta löydät tietoa EU-kansalaisten oikeuksista Suomessa. Euroopan unionin virallisilla verkkosivuilla on tietoa EU-kansalaisena asumisesta ja elämisestä jäsenvaltioissa.Euroopan unionin, Liechtensteinin tai Sveitsin kansalaisen, joka aikoo asua Suomessa yli kolme kuukautta, pitää rekisteröidä oleskeluoikeus. Katso asiasta: https://migri.fi/eu-kansalainen ja https://www.infofinland.fi/fi/moving-to-finland/eu-citizens/registration-of-an-...
Finnan mukaan VHS-kasetti löytyy Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmista sekä Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta. https://www.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1466695 ja https://finna.fi/Record/elka.143411785002000_162997867390300?sid=5044099474https://kavi.fi/ ja https://elka.fi/
Hei,Kyseessä on Kantelettaresta löytyvä lastenloru Piilehtijä (myös Piilosilla tai alkusanojen mukaan Kitkat katkat).PiilehtijäKitkat, katkat, pitkät matkat!Sinä ja minä ja Hentun Liisa,Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,Laurilan Lassi ja Myllärin Matti.Ympäri tuvan minua etsivät.Eivät minua löytäneet.Minä vain pankolla makasin.
Vanhemmassa taiteessa sielua kuvataan usein jonkinlaisena ihmishahmona, joka saattaa olla ihmisen kehoa pienempi tai hohtaa valoa. Sielun kuvaaminen savunkiehkurana tms. ei tunnu olevan vanhemmalle taiteelle kovinkaan tyypillistä. Elokuvissa ja vastaavissa tätä visuaalista keinoa on luultavasti käytetty, koska sielulle on täytynyt keksiä jokin näkyvä muoto. Taustalla voi olla myös ajatus kummituksista läpinäkyvinä, usvamaisina hahmoina.
Sisimpään tilaa suurempia tapahtumia varten tulee Pentti Saaritsan Suite mignonne -sikermän toisessa runossa (sisällysluettelossa ensisäkeen mukaan Paljon pientä ja kaunista), joka sisältyy vuonna 1979 julkaistuun kokoelmaan Mitä näenkään.
Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvonta voi olla avuksi asiassa.Kielineuvontaan voi olla yhteydessä puhelimitse tai kysymyslomakkeella.Tässä yhteystiedot: https://kotus.fi/kotus/kieli-ja-nimineuvonta/kielineuvonta/
"Paskahärkä" on murresana, joka mainitaan Suomen murteiden sanakirjassa. Valitettavasti sanakirjan toimitustyö ei ole edennyt niin pitkälle, että sanakirjassa kerrottaisiin, mitä sana tarkoittaa. Ks. Suomen murteiden sanakirja, "härkä".Paskahärkä kuulostaa joko laitteelta, jota käytettiin lannan tms. käsittelemiseen, tai tässä tapauksessa ehkä todennäköisemmin joltain pieneltä eläimeltä (vrt. toukohärkä, liekohärkä, tammihärkä).Voit tiedustella asiaa vielä Kotimaisten kielten keskukselta, https://kotus.fi/
Etsimäsi taidekirja voisi olla Juliet Heslewoodin Maalaustaiteen historiaa nuorille (julkaistu 1995, WSOY). Sen kannessa on Mona Lisa ja Van Goghin omakuva, mutta myös Benozzo Gozzolin muotokuva Lorenzo de' Medicistä. Tausta on valkoinen niin kuin muistat.
Pinkeä ('pingottunut, piukka') kelpasi Kielitoimiston sanakirjaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta "into pinkeänä" ei ollut päätynyt ainakaan yhteenkään tutkimistani fraasisanakirjoista. Ilmauksella haluttaneen kuvata lähes ylitsepursuavaa, äärimmäistä innokkuutta. Sanonnan varhaisimmat löytämäni esiintymät ovat verkkojutteluista parinkymmenen vuoden takaa, mutta valitettavasti mikään niistä ei millään tavalla auttanut sen alkuperän selvittämisessä.pinkeä - Kielitoimiston sanakirja Roheaa räimettä - Kielikello
Ihmiseen ei tässä valitettavasti ollut luottamista yhtään enempää kuin tekoälyyn: runoilija jäi tunnistamattomaksi ja runon nimi selvittämättä. Sanaston perusteella ei tekoälyn Leino–Hellaakoski -akseli tunnu huonoimmalta mahdolliselta ajanmääritykseltä. Toisaalta loppusoinnuttomuus ja mitattomuus johdattelevat ajatukset hieman myöhempään lyriikkaan, mikä on omiaan hankaloittamaan tekstin jäljittämistä.Toivo täytyy siis taas kerran panna sivustomme lukijoihin – ehkä parviäly päihittää tekoälyn ja kaivatut tiedot löytyvät yhteistyönä.
Helsingin kadunnimet 1 -julkaisussa kerrotaan: "Toivonkatu [...] 1840- luvulla muodostettuihin kaupungin vuokra-alueisiin kuuluneen huvilatontin nimestä Toivo. Nyk. suom. nimiasu vahvistettu 1909, sitä ennen Toivokatu".
