Hilma Heikkilän runoja on ilmestynyt kahdessa teoksessa: Runoja (toinen tekijä Anna Saari, 1935) ja Annikki Wiirilinnan toimittama Hilma Heikkilän runoja (1978)
Näiden sisällöstä ja siitä, sisältyykö Elämäni kangaspuut jompaankumpaan tai molempiin, ei löydy tietoa. On myös olemassa Helena Variksen runoteos nimeltä Elämäni kangaspuihin loi Luoja loimet. Onko mahdollista että tekijä olisikin Helena Varis?
Pistolekors-suvun vaakunasta löytyy tietoa kirjasta Gustaf Elgenstierna (1930): Den introducerade svenska adelns ättartavlor : med tillägg och rättelser. 5, Lind af Hageby - von Porten , sivulta 725. Kirja löytyy Jyväskylän kaupunginkirjaston pääkirjaston käsikirjastosta (99.3 ELG).
Vaakunan tarina liittyy suvun edustajaan, joka 1600-luvulla pelasti kuninkaan ja sai palkinnoksi mm. aateloinnin ja vaakunan. Aatelointitilaisuudessa hänen piti ampua kahdella pistoolilla ristikkäin.
Toinen maailmansota ja sen seuraukset vaikuttivat suuresti suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunta muuttui monella tapaa. Muuttunut yhteiskunta nosti esiin kirjallisuudessakin uudenlaisia aiheita ja tapoja ilmaista niitä, eli yhteiskunta vaikutti kirjallisuuteen. Mutta varmasti myös kirjallisuus vaikutti yhteiskuntaan.Ehkä tunnetuin esimerkki tästä on Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestyneestä romaanista Juhannustanssit noussut kohu ja tuomio, joka ei kuitenkaan muuttanut lainsäädäntöä.
Aiheesta voi lukea esim. kirjasta Suomen kirjallisuudenhistoria 3: rintamakirjeistä tietoverkkoihin (toimittanut Pertti Lassila)
Tässä palvelussa on myös kysytty aiemmin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan vaikutuksesta suomalaiseen...
Nimi:
Jongen die niet meer praatte, De (virallinen nimi)
Poika joka lakkasi puhumasta (suomenkielinen nimi)
The Boy Who Stopped Talking (englanninkielinen nimi)
Tuotantoyhtio:
Bos Bros. Film-TV Productions
Televisioesitykset:
27.09.1997, YLE TV1
Tekijät:
Ben Sombogaart (ohjaus)
Kirjastojen kokoelmissa tätä elokuvaa ei ole. Se on esitetty televisiossa, Ylen TV1-kanavalla vuonna 1997. Ylelle voisi esittää toiveen sen uudelleen esittämisestä. Alla linkki Ylen palautesivulle:
https://palaute.yle.fi/
Kannattaa tarkistaan myös ns. yhteisöpalvelut
Lähetin kysymyksesi Helsingin kaupungin nimistösuunnittelija Johanna Lehtoselle, jonka erinomaisen ja mielenkiintoisen vastauksen lähetän tässä hänen luvallaan kokonaisuudessaan.
”Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelussa noudatetaan vuonna 2004 hyväksyttyjä muistonimiperiaatteita, jotka linjaavat muistonimien eli jonkun henkilön, tapahtuman, yrityksen tms. nimen käyttämistä virallisen asemakaavanimistön aiheena. Näitä Helsingin kaupungin nimistötoimikunnan luomia periaatteita Kotimaisten kielten keskus suosittaa myös muille Suomen kunnille. Periaatteet ovat linjassa YK:n paikannimityöryhmän ja kielilautakunnan suositusten kanssa:
https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita/muistonimet_ja_nimikkopaikat
https://...
Kun kirjasto tarjoaa kirjoille ns. vaihtokärryn, se toimii pelkästään mekaanisena alustana eikä voi puuttua tai edes pyri puuttumaan siihen, mitä kirjoille tapahtuu sen jälkeen, kun joku niitä on siitä ottanut. Jos joku on niin toimelias, että hän kerää kirjoja kierrätyskärrystä ja tarjoaa niitä antikvariaattiin, pohjimmainen idea ei ehkä toteudu, mutta kierto jatkuu. Oman kokemukseni mukaan kierrätyskärryissä on harvemmin runsaasti sellaisia kirjoja, joista antikvariaatti suostuu maksamaan mitään. Tämä riippuu kuitenkin kokonaan tuojista, voihan sinne kärryyn ilmestyä myyntikelpoisiakin nimekkeitä.
Ehkä asiaa ei kannata murehtia niinkään tasapuolisuuden tai oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vaihtokärrytoiminta on aina hyvin...
Sinun pitää maksaa maksusi ennen kuin voit saada uutta kirjastokorttia ja alle 15-vuotiaana tarvitset huoltajasi suostumuksen saadaksesi uuden kirjastokortin, joten olisi hyvä että huoltajasi on mukana ja sinulla itselläsi olisi mukana joku henkilöllisyyskortti.
Kyllä, voit varata kirjan jostakin Kyyti-kirjastosta, ja noutaa sen jostakin toisesta alueen kirjastosta. Kyyti-yhteistyöverkostoon kuuluvat Haminan, Iitin, Kotkan, Kouvolan, Miehikkälän, Pyhtään ja Virolahden kirjastot. Myös kaukolainaus muualta on mahdollista. Alla olevista linkeistä lisää tietoa:
https://www.kyyti.fi/palvelut/aineiston-varaaminen
https://www.kyyti.fi/palvelut/kaukolainaus
Turkisten jäljittelystä löytyy mainintoja 1860-luvulta lähtien. Tekoturkisten avulla tavalliset ihmiset saattoivat jäljitellä ylempien luokkien pukeutumista. Tekstiilitehtailijoille tekoturkiskankaiden kehittäminen oli taloudellisesti kannattavaa. 1950-luvulle tultaessa tekoturkikset olivat jo erittäin suosittuja. Vähitellen niitä alettiin suosia halvan hinnan lisäksi myös eläinsuojelun näkökulmasta.
En löytänyt vastausta siihen, milloin krimiturkista on alettu valmistaa jäljitelmää. Löysin kuitenkin vuodelta 1952 Helsingin sanomista myynti-ilmoituksen, jossa myytiin krimikankaisia takkeja. Krimijäljitelmä on englanniksi broadtail cloth (määritelmä kirjassa A Dictionary of Costume and Fashion: Historic and Modern). Koska cloth...
En liten Gla-Glytt är från A. A. Milnes När vi var mycket små. Den är av bokens 1945 upplagan (sidan 31). Översättarna är Lennart Hellsing och Claes Hoogland. Dikten heter Lilla Gyllenlock och liten Gla-Glytt. I senare upplagor är översättaren Britt G. Hallqvist och dikten heter Lilla Gyllenlock och lille Bo Blå.
Du kan låna boken från Helmet-bibliotekens lager, i Böle bibliotek:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1409925__Sn%C3%A4r%20vi%20var%20mycket%20sm%C3%A5__P0%2C1__Orightresult__U__X7?lang=swe&suite=cobalt
Šintolaisuuden rooli Japanin valtionuskontona muuttui vuonna 1945, kun sodan voittajan eli Yhdysvaltain miehityshallinto pakotti Japanin luopumaan uskonnon ja valtiollisen hallinnon vahvasta siteestä. Pääsyynä vaatimukseen oli näkemys, että valtiollisella šintolaisuudella oli keskeinen rooli koko yhteiskunnan läpäisseessä militarismissa, joka puolestaan aiheutti tuhoisan sodan naapurimaita ja lopulta Yhdysvaltoja vastaan. Aiheesta on lisätietoa suomen kielellä Wikipedian artikkelissa.
Heikki Poroila
Olisin itse veikannut ihan muistinvaraisesti sarjakuvataiteilija Tarmo Koivistoa, jonka Mämmilä-sarjan miljöökin on lainattu Orivedeltä. Samaan tulokseen näyttää tulleen myös Wikipedian kaupunkiartikkelin kirjoittaja, joka ei ole Aimo Tukiaisen ja Koiviston lisäksi löytänyt ketään nimeltä mainittavaksi nostettua orivesiläistä (paikkakuntalaisten itse käyttämä muoto). On tietysti aina kovin suhteellista, mitä "kuuluisuudella" tarkoitetaan, mutta ainakaan suomalaisittain ns. valtakunnallisesti tunnettuja orivesiläisiä ei tunnu tämän enempää löytyvän. Orivedellä voidaan asiasta olla toista mieltä, mutta rohkenen olettaa, ettei kysyjäkään sitä näkemystä tarkoittanut.
Heikki Poroila
Runon nimi on Kangaspuissa ja se löytyy teoksesta Runo on vapaa (Otava, 1996). Hilma Heikkilän runoja löytyy myös teoksesta Hilma Heikkilän runoja (toim. Annikki Wiirilinna) ja Keski-Pohjanmaan nuorisoseuran kymmenvuotisjulkaisu v. 1917-1927 : 10, Vuosikirja toimintavuodelta 1926-27 sekä Runoja, joka löytyy käsikirjoituksena Kalajoen kirjastosta sekä painettuna Jyväskylän yliopiston kokoelmasta.
Valitettavasti tätä Matti Mikkolan ja Eppu Kososen säveltämää ja Paula Vesalan sanoittamaa laulua Sydän vähän kallellaan ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu nuottina, joten ainoa keino voi olla yrittää kysellä sitä suoraan tekijöiltä tai kustantajalta (Warner).
Heikki Poroila
Jos kaipaat tuosta aiheesta historiallista tietoa, tässä muutama ehdotus:
Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset (Geologian tutkimuskeskus, 1994)
Kaivostyön historia (Outokummun kaivosmuseo, 2009)
Laine, Eevert: Neljännesvuosisata maamme kaivostoimintaa 1885-1910
Laine, Eevert: Piirteitä Suomen vuoritoimen historiasta 19-vuosisadan ensipuoliskolla. 1 : Rautateollisuus 1808-1831 (Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto, 1907)
Laine, Eevert: Suomen vuoritoimi 1809-1884 (osat 1–3; Suomen historiallinen seura, 1948–1952)
Nykyaikaisesta näkökulmasta kaivostoimintaa pohditaan teoksessa Kalliosta kullaksi : Suomen mineraaliklusterin vaikuttavuuselvitys (Taloustieto, 2011).
Suomen evankelisluterilaisen kirkon mukaan:"Ehtoollinen on toinen luterilaisen kirkon pyhistä toimituksista eli sakramenteista. Jeesus itse on käskenyt seuraajiaan nauttimaan leipää ja viiniä hänen muistokseen."https://evl.fi/kirkossa/messu-eli-jumalanpalvelus/ehtoollinen
Raamatussa sanotaan: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. '
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun...
Lehtien varaaminen tapahtuu hiukan toisin kuin kirjojen.
Voit valita varattavan lehden numeron vasta, kun olet antanut muut varaustiedot, esimerkiksi näin:
Etsi haluamasi lehden nimeketiedot ja napsauta joko painiketta Varaa tai painiketta Lisää koriin. Syötä omat tietosi, valitse noutokirjasto ja napsauta painiketta Jatka. Nyt näytölle ilmestyy luettelo valitsemasi lehden numeroista. Valitse haluamasi numero ja napsauta painiketta Varaa valittu lehden numero.
http://luettelo.helmet.fi/help*fin#lehtienvaraaminen
Kannattaa ottaa yhteyttä Varsinais-Suomen maakuntamuseon valokuvakokoelmaan, vaikka se onkin keskittynyt Turun alueeseen.
https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/valokuvakokoelma
Siirtolaisinstituutti on koonnut ja julkaissut aineistoa suomalaisesta siirtolaisuudesta, siirtokunnista ja utopiayhteisöistä.
http://www.migrationinstitute.fi/
Lisäksi kannattaa etsiä käsiinsä WSOY:n vuonna 1925 julkaisema Frithiof Henrik B. Laguksen teos: Amurinmaan retki : suomalainen kommunismin koe, jossa Schoultz on yksi tekijöistä. Jos kuvat ovat "oikeita", voi niistä tiedustella WSOY:ltä.
https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=Amurinmaan+retki+&type=AllFields
Googlata voi sanoilla Carl...
Intiaanilaulu-kappaleen nuotit löytyvät vuonna 2003 julkaistusta Laulutuuli-nuottikirjasta. Myös vuosina 1992 ja 2011 on julkaistu Laulutuuli-nimiset nuottikirjat, mutta näistä julkaisuista ei löydy Intiaanilaulua.
