Kävin läpi Einari Vuorelan tuotantoa, mutta aivan noilla sanoilla olevaa runoa en löytänyt. Kokoelmassa Korpien takaa (1948) on kaksikin runoa, joissa on hyvin lähellä kysymääsi oleva kohta. Voisikohan etsimäsi runo olla jompikumpi näistä? Runon Kuoleva äiti viimeinen säe alkaa sanoilla "Katso, perhonen pyrisee ikkunassa. Se on vapautunut kotelostaan."Runo Polku taivaaseen alkaa näin: "Nyt sen tiedän: Olen vain kalkkikuori. Olen vain kotelo, josta perhonen lentää."
Hei!Ehdottaisin näitä teoksia, jotka kukin käsittelevät ihmisen suhdetta luontoon ja terveyteenkin: Eeva Meltio: Pedot = animals (sarjakuvanovelleja)Monika Fagerholm: Meri: neljä lyyristä esseetäPeter Handke: Intohimoisesta sienestäjästä: kertomus sinänsä (pienoisromaani)Pipsa Lonka: Toinen luonto (näytelmä)Pauli Hautala: Katseen maanosat (runoja)Harri Hertell: Älä häiritse iltaa (runoja) Lisäksi kaksi ehdotusta hiukan yli 200 sivun:Aura Koivisto: HarhamatJohanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi Toivottavasti joku näistä teoksista resonoi!
Runo Minusta on mukava kävellä kauniissa puistoissa sisältyy Påwals-suomennosvalikoimaan Salaatinvihreä rakastajatar ja runoja muista kokoelmista (Otava, 1970).
Sanat löytyvät teoksesta teoksesta Tässä taivas, tässä maa : rakkauslaulujaTässä taivas, tässä maa : rakkauslauluja | Helmet-kirjastot | helmet.fiAale Tynni on suomentanut kyseisen tekstin. Alkuperäinen ranskankielinen teksti on belgialaisen laulaja-lauluntekijä Jacques Brelin tuotos.
Hjalmar Wäreesta löytyy tietoja ja valokuvia joistakin hänen seuraansa Turun Urheiluliittoa koskevista historiikeista:Talonen, Jyrki: Sydän sykkii sataa: Turun Urheiluliitto 1901-2001 (s. 39, 69, 128) (2001) Mustakeltaista sykettä: tarinoita Turusta, turkulaisista ja Turun Urheiluliitosta (s. 8-9) (2011) Valitettavasti näistä ei tunnu löytyvän tietoja juuri kyseisestä muistoajosta. Turun kaupunginkirjastossa on mahdollista tilata varastosta sanomalehtien mikrofilmejä ja tutkia lukulaitteella lehtiä. Halutessasi voit tutkia Uutta Auraa tai Turun Sanomia mikrofilmeiltä, mutta koska ajankohdan vuosikaan ei ole tiedossa, etsintä voi olla sinulle ainakin Turun Sanomien osalta isompi urakka.Varaamo https://varaamo.turku.fi/...
Hei, mainittu runo on nimeltään "Sanan tullessa". Se on alun perin julkaistu Suomen Kuvalehdessä nro 51-52 (ilmestynyt 23.12.1939), sivulla 34. Lehti löytyy digitoituna Kansalliskirjaston sivuilta:23.12.1939 Suomen Kuvalehti no 51-52 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto "Sanan tullessa" -runo on myös julkaistu runovalikoimassa Sotatalvi, joka on julkaistu vuonna 1940. Kirja löytyy Vaskin valikoimista:https://vaski.finna.fi/Record/vaski.579665?sid=5242678285Voit tehdä kirjaan varauksen verkkokirjastossa tai kääntyä Vaski-kirjastojen virkailijoiden puoleen.
Suosittelen kääntymään kirjaston asiakaspalvelun puoleen. Ota kirjastokortti ja henkilöllisyystodistus mukaan. Asiakaspalvelussa voidaan tarkistaa, että tietosi ovat varmasti ajantasalla.
Lahjoitusten vastaanottamiseen on kirjastokohtaiset käytänteet. Kysy asiasta siitä kirjastosta, johon haluaisit lahjoittaa äänikirjoja ja musiikkiaineistoa. Yksi vaihtoehto on hyödyntää kirjastojen kierrätyshyllyjä, niihin voi jättää pienen määrän aineistoa.
Valitettavasti emme pystyneet tunnistamaan signeerausta. Taulujen arviointi ja tunnistus vaatii alan asiantuntijaa, joita voi löytää taide- ja antiikkihuutokaupoista. Arviointia tekevät mm. Bukowskis https://www.bukowskis.com/fi/valuation ja Helander https://www.helander.com/sell.Taiteilijan voi myös yrittää löytää taiteilijamatrikkeleista, kuten Suomen kuvataiteilijamatrikkeli (https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi) tai Kuvasto (https://kuvasto.fi/taiteilijaluettelo/).Suomalaisten taiteilijoiden signeerausmatrikkelista voi myös olla apua etsinnöissä. Sitä on saatavilla useista kirjastoista:https://finna.fi/Search/Results?lookfor=suomalaisen+taiteilijoiden+signeerausmatrikkeli&type=AllFields
Aaltion maanpetostuomiota olikin puitu aiemmassa vastauksessa, ja Tommi Uschanov oli sitä kommenteissa hienosti täydentänyt aikalaislehtien tiedoilla.Uutisoinneissa ei nähdäkseni otettu kantaa sotilasarvon menettämiseen. Toukokuussa 1948 annetun korkeimman oikeuden tuomion perusteella Aaltion vankeusrangaistus alennettiin 9 kk:ksi vankeutta, ja pitkän tutkintovankeuden takia rangaistuksen mitaksi jäi 6 kk. Tämän ns. Sallin jutun taustoja avaa laajasti ja asiakirjalähteitä siteeraten Juha Pohjonen väitöskirjassaan Maanpetturin tie: Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut (Otava 2000). Myöskään Pohjosen tutkimuksessa ei mainita, että Aaltiolle olisi koitunut vankeusrangaistuksen lisäksi muita lisäseuraamuksia. ...
Hyvä kysymys!Suomi-ranska-suomi-sanakirjan (WSOY, 2007, 8. päivitetty p.) mukaan bis tarkoittaa kadunnumeroissa samaa kuin suomen b, eli osoitteessa samalla katunumerolla on kaksi rakennusta, joten tällä tavalla ne erotetaan toisistaan.
Hurra, wir leben noch on käännetty suomeksi nimellä Vallan maku vuonna 1984. Klaus Mario Schreiber on todellakin Johannes Mario Simmelin alter ego. 1)Linkin kohdassa "henkilöt"
Loimaan pääkirjastossa ja Hirvikosken kirjastossa on kokoelmassa Kalevi Kanteleen kirja Nopean lukemisen opas. Kirja on vuodelta 2000. Loimaan pääkirjastossa on saatavana myös kirja Memo extra: vinkkejä opiskeluun. Se kirja sisältää myös vinkkejä lukutekniikkaan ja nopeampaan lukemiseen. Muissa Suomen kirjastoissa on saatavana Reijo A. Kauppilan kirjaa Nopea lukeminen: opas nopeaan lukutaitoon (2018).
Semmittäin ja semminkin ovat puhekielisiä ja murteellisia sanoja. Semmittäin tarkoittaa samaa kuin nimittäin tai siis ja sitä käytetään perusteluna. Semminkin vastaa sanoja kumminkin, silti tai joskus mieluummin, tilanteesta riippuen. Kumpikaan ei kuulu yleiskieleen, mutta molemmat ovat monille murteille tyypillisiä ja arkisessa puheessa luontevia.
Voisiko kyseessä olla kuvakirja nimeltä "Isosisko ja pikkuveli maailmalla", tekijänä Barbro Lindgren. (Tammi, 1993) Kirjassa isosisko ja pikkuveli vierailevat eri naapureiden luona ja saavat mm karkkia ainakin yhdeltä naapurilta. Kuvitus kirjassa on juurikin melko pelkistetty ja monella sivulla pienet kuvat ja valkoinen tausta.
Kyseinen kohta löytyy Zadie Smithin teoksen Om skönhet (On beauty, översättning Ulf Gyllenhak, 2006) sivulta 401.Se on osa tästä virkkeestä: "Han trodde helt enkelt inte, såsom hans far gjorde, att vår tid på jorden handlar om hur vi förbrukar vår kärlek."
Sana "redangotti" esiintyy Juhani Ahon matkakertomuksessa Minkä mitäkin Italiasta (1906) luvussa "Käynti Genovan hautausmaalla" lauseessa: "Hän on parhaassa ijässään oleva nuorukainen, puettuna viimeisen muodin mukaan, silinteri päässä, redangotti päällä, kaulus ja kaulahuivi kaulassa." (Aho 2006, s. 105). Asiayhteydestä käy siis selväksi, että redangotti on jokin (hieno) vaatekappale. Etsin sanaa useammasta saatavillani olevasta suomen kielen sivistyssanakirjasta. Nimenomaan Ahon käyttämää kirjoitusasua en niistä löytänyt, mutta kyseessä on todennäköisesti kirjailijan "suomalaistama" muoto ranskan sanasta redingote. Veli Valpolan Suuren sivistyssanakirjan (WSOY 2000) mukaan redingote-sanan merkitys on "pitkähkö, tiukka...
Tiedustelin asiaa Jyväskylän kaupungin kaupunkirakenteen neuvonnasta. Sain heidän kauttaan vastauksen, että Idankuja on nimetty alueella toimineen Jyväskylän tyttökoulun ja tyttölyseon johtajan Ida Matilda Granathin mukaan. Granath johti koulua vuosina 1874-1914 eli silloin, kun koulu siirtyi Vapaudenkadun tiloihin. Jyväskylän tyttölyseo oli maailman ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu, jonka perinteitä ovat ansiokkaasti jatkaneet Voionmaan lukio ja Schildtin lukio. Teoksia Jyväskylän tyttölyseosta Keski-Finna-verkkokirjastossa.
Muisteltu teksti on alun perin kustantajan "pakinakokoelmaksi" luonnehtimasta Robert Fulghumin kirjasta Sänky oli jo tulessa kun asetuin makuulle (Art House, 1990), suomennos on Eeva-Kaarina Arosen. Yksittäisiä pakinoita ei ole otsikoitu, mutta etsitty juttu löytyy kirjasta heti tekijän alkusanojen jälkeen sivuilta 11–12.
