Mainioissa kielipakinoissaan Ernst Lampén käsitteli pätö-sanaa kahdessa yhteydessä: merkitykseltään jokseenkin yhtenevän eto-sanan kanssa ja suhteessa sanaan pätevä.
"Eto-sana tällaisenaan ei koskaan merkitse muuta kuin pienuutta, vähäpätöisyyttä, mutta ilmaisee samalla ihmettelyä siitä, että tämä vähäpätöinen on saanut suuria aikaan. 'Eto l. pätö asiasta viihtivät riiellä'."
"Pientä ja pienuutta [pätö] merkitsee niinkuin etokin ja on yhtä taipumaton kuin eto ja aitokin."
"Mutta pätevähän merkitsee vallan toista ja on yleisesti kirjakielessäkin käytännössä kaikkine johdannaisineen, kuten pätevyys, epäpätevä, epäpätö. Siis tässä viimeisessä esimerkissä pätö-sanaa on käytetty pätevän asemesta. -- Pätö olisi niin ollen pätevän kielteinen...
V. A. Koskenniemeltä löytyy runo "En tahdo ma tietää, minne". Olisikohan tämä etsimäsi runo?
Runo alkaa:
"En tahdo ma tietää, minne/
mun hautani kaivetaan./
Puuristi te pankaa sinne,/
joka lahoo aikanaan."
Runo ilmestyi alun perin kokoelmassa Uusia runoja (1924), ja se löytyy myös Koskenniemen Kootuista runoista (Wsoy 1998).
Löytämäni viimeisin tarkka suomalaisten keskipituuksia koskeva virallinen tilasto löytyi THL:n 2018 julkaisemasta raportista Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus. Se on tosin rajattu vanhimman ikäryhmän osalta niin, että vanhimmat tilastossa mukana olevat henkilöt ovat tuolloin olleet 74-vuotiaita. Raportin mukaan 18-74-vuotiaiden suomalaismiesten keskipituus oli vuonna 2017 178cm ja naisten vastaavasti 164cm. Raportissa on lisäksi eroteltu miesten ja naisten keskipituudet yhteensä neljän ikäryhmän osalta erikseen. Miesten keskipituus näyttää tasaisesti kasvaneen, mutta naisten toisaalta pysyneen melko samana 164-165cm:ssä. Ainoastaan kaikkein vanhimmassa ikäryhmässä (65-74-vuotiaat) ...
Jo 1500-luvulla toltti on tarkoittanut 12 kappaletta. Sitä on käytetty kappalemittana lautakaupassa ja pinojen laskemisessa. (Lähde: Tiima, tiu, tynnyri: miten ennen mitattiin / Jarmo Grönros ... [et al.])
Kioski-merkityksestä ei löytynyt tietoa. Voisiko sana olla käytössä esimerkiksi jossakin murteessa?
Oletan kysyjän tarkoittavan 'levyillä' musiikkiäänitteitä.
Kirjaston äänilevyjä sai ja saa edelleen tekijänoikeuslain mukaan kopioida omaan käyttöön.
Rajoituksina äänilevyjen kopioinnissa omaan käyttoön on "jos aineisto on laillisesti saatettu yleisön saataville ja jollei tekninen suojaus estä kopiointia". Tallenteessa mahdollisesti olevaa kopiosuojausta ei saa purkaa kopion tekemistä varten, mutta pelkkää kuuntelua varten sen saa tehdä.
Edellä mainitut asiat koskevat myös DVD-levyjä.
Lisätietoa saa esimerkiksi opetusministeriön sivulta http://www.minedu.fi/ linkistä 'Tekijänoikeus'.
Etsitty unkarilaiselämästä kirjoittava suomalainen lienee Maija Asunta-Johnston. Unkari-aiheisia kirjoja häneltä on julkaistu neljä: Punapukuisen naisen talo (2000), Onnellisen naisen vuosi (2002), Naiset eivät syö retiisejä (2003), Punainen jääkaappi : kuuntelijan keittiössä (2006).
Ulkomailla asuvien tai innokkaasti matkailevien suomalaisnaisten kirjaamista kokemuksista nauttivaa lukijaa saattaisivat kiinnostaa esimerkiksi seuraavat teokset. Ruokaohjeita ei, tosin, kaikista löydy - toisista sitten sitäkin enemmän:
Marika Burton, Ihana Irlantini : tarinoita ystävistä, rakkaudesta ja elämän ihmeellisyydestä uudessa kotimaassa
Ella Kanninen, Ellan Toscana : kyläelämää Italiassa
Ella Kanninen, Ella : kotona Italiassa
Pirkko Koskenkylä...
Päätalo-kirjallisuudesta ei löytynyt selitystä "synneille ja tossuille", eivätkä Päätaloa esimerkkiaineistonaan hyödyntäneen Alpo Räisäsen kirjoituksetkaan Kainuun ja Koillismaan murteesta tarjonneet lisävalaistusta asiaan. Itse arvelisin, että tossuissa voisi ehkä olla kyse ruotsin kielestä lainatun typerää tai tyhmää tekoa merkitsevän "tosseri"-sanan johdannaisesta, jolloin pyydettäessä anteeksi syntejä ja tossuja anottaisiin anteeksiantoa synneille ja typeryyksille.
Kirjallisuutta:
Alpo Räisänen, Kainuun kieltä ja paikannimiä
Unto Ylisirniö, Iltapihti pirtin päälle : kirjailija Kalle Päätalon sanastoa
Leipäjuusto ja juustoleipä ovat, niin kuin arvelit, maantieteellisesti jakautuneita nimityksiä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan juustoleipä on Kainuun seudulla käytetty termi, kun taas leipäjuustoa tavataan laajasti Pohjanmaalla ja Perä-Pohjolassa. Kielikello-lehdessä kerrotaan näin: "Tuorejuustoihin kuuluva perinteinen suomalainen talonpoikaisjuusto on leipäjuusto, jonka kainuulainen nimitys on juustoleipä. [...] Yleiskielessä pitäisi käyttää nimeä leipäjuusto, joka luokittelee tuotteen juustojen luokkaan, juustoleipä ryhmittyisi leipien luokkaan."
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=qs-article&sms_id=SMS_716ee71304ba8df246d…
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=juustoleip%C3%A4&sms_id=...
Antiikin ajan näytelmissä jumalia esiintyy henkilöinä jonkin verran, mutta varsinaisesti näytelmää, jossa olisivat jumalat päärooleissa ei ole säilynyt jälkipolville. Antiikin kreikkalaisten tragedioiden sisältö on kuitenkin lähes pelkästään mytologiaan pohjautuvaa, joten jumalat ovat läsnä näytelmien sisällössä ja tapahtumissa hyvin merkittävästi. Usein kuoro, joka on osana näytelmän rakennetta, kertoo jumalten rooleista tapahtumissa. Näytelmän oletetaan syntyneenkin osana uskonnollisia menoja. Kreikkalaisista suurimmat tragediankirjoittajat ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides. Euripideen Bakkantit käsittelee Dionysioksen palvontaa, Euripideellä Hippolytos -näytelmässä esiintyvät Afrodite ja Artemis, Troijan naisissa Pallas Athenes ja...
Tiarnia-sarja on saanut nimensä Pohjanmeren Tjörnin saaresta. Tiarnia viittaa myös Tristiaan, roomalaisen Ovidiuksen maanpaossa Mustameren rannalla kirjoittamaan elegiaan (Pekka Tarkka HS 3.1.1994).
Tiarnia-sarjan ensimmäisestä kokoelmasta Tanssilattia vuorella Pekka Tarkka kertoo näin:
"Välsinginin talon vierellä nousevasta, järkkymätöntä rauhaa säteilevästä vuoresta tuli Saarikosken runon tapahtumapaikka. Tjörnillä käynyt 14-vuotias Juri Saarikoski rakensi sen kallioille sammaleesta, kävyistä ja tikuista leikkikaupungin, jolle Saarikoski antoi nimen Ugarit ja jonka hän sijoitti runoonsa. Se oli alkua, pian hän alkoi lapsen tavoin sommitella vuorelle runon maailmaa".
Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski. [II] : Vuodet 1964-1983 2.p. 2003 (s....
Lastenmusiikin historiasta löytyy vähänlaisesti kirjallisuutta. Ani Suikkanen on kuitenkin tehnyt suomalaisesta lastenmusiikista pro gradu -työn Jyväskylän yliopistoon otsikolla Kehtolauluista Känkkäränkkään : suomalaisen lapsuuden ja lastenmusiikin vaiheita kalevalaiselta kaudelta 1980-luvulle.
Tämä gradu on luettavissa myös verkossa osoitteessa: http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/g/1678.pdf ja sen lähdeluettelosta löydät lisää lähteitä.
Muita teoksia, joista voi olla hyötyä näkökulmastasi riippuen:
Pajamo, Reijo: Lehti puusta variseepi : suomalainen koululauluperinne, 1999.
Jalkanen, Pekka: Pohjolan yössä : suomalaisia kevyen musiikin säveltäjiä Georg Malmsténista Liisa Akimofiin, 1992.
Kirsi, Anna-Liisa: Levytetty lastenmusiikki 1930...
Hei,
Kiitos kysymyksestäsi! Saimme selville, että talo on kyllä pystyssä, mutta se on yksityisomistuksessa. Väriltään talo on nyt punainen.
Leppävaaran tila sijaitsee Mouhijärvellä. Mouhijärvi on liittynyt osaksi Sastamalan kaupunkia vuonna 2009.
Facebookissa on ryhmä Metsolat, jossa käydään vilkasta keskustelua sarjaan liittyvistä asioista, joten sieltä
saisi varmaan lisää mielenkiintoista tietoa.
Soila, Soile ja Soili ovat rinnakkaisnimiä, joista Soile on ilmeisesti varhaisin. Sitä on käytetty jo 1800-luvulla. Soila-nimeä suositteli kouluneuvos Yrjö Karilas vuonna 1919. Nimen merkitys on epävarma, mutta lähtökohtana saattaa olla "soile, soilu", joka tarkoittaa revontulten loimua. Sanalla on ilmaistu myös auringon säteitä puunrunkojen välissä. Soilua-verbi taas merkitsee veden pinnan ja aaltojen liikettä. Luontoaiheisesta nimestä on siis kyse, mutta ei saamelaisesta.
Lähde: Lempiäinen Pentti, Suuri etunimikirja (WSOY 2001)
En osaa pysyä yhdessä lehdessä kieliryhmää kohden, sen verran laajasta valikoimasta on kyse. Naapurimaassamme on kaksi päälehteä, joista Dagens Nyheter on sitoutumaton liberaalilehti, kun taas Svenska Dagbladet on sitoutumaton oikeistolehti. Isossa-Britanniassa laatulehdistä The Guardian on keskusta-vasemmistolehti, kun taas The Times nojaa enemmän oikealle. Yhdysvalloissa suurimmat lehdet ovat vasemmisto-oikeistoakselilla The New York Times, The Washington Post ja The Washington Times. Saksan kohdalla suosittelisin Süddeutsche Zeitung-lehteä. Toivottavast löydät näistä itsellesi sopivat lehdet.
Tarhonen on samaa alkuperää kuin Tarhanen. Nimen taustalla lienee tarha-sanan sisältävä asuinpaikan nimi kuten Tarhala, Tarhalehto tai Tarhamäki. Alunperin Tarhonen sijoittui erityisesti Saimaan seudulle. Nykyään Tarhosia on varsinkin Ristiinassa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Puumalassa, Savonlinnassa ja Taipalsaaressa.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja (1988)
Jermi (Jeremi) Volotinen ja Ivan (Iivana) Volotinen kuuluvat Sissosten runonlaulajasukuun. Kirjassa ”Runojen ranta - Mekrijärven Sissola” (toimittaneet Jorma Aho, Laura Jetsu; Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995) esitetään Sissosten suvun sukutaulu. S. 105-106 löytyy tietoa Sissos-Volotisista: Jermistä ja Jermin Iivanasta. Kirjassa viitataan seuraaviin lähteisiin:
Kalevalaseuran vuosikirja nro 60 (1980); Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura.
(Kirjassa Väinö Salmisen artikkeli ”Mietelmiä työmailtamme” jossa kuva Volotisesta Salmisen seurassa).
Kalevalaseuran vuosikirja nro 39 (1959). (Kirjassa on Vappu Vainion artikkeli ”Mekrijärven Sissosia ja Huohvanaisia vuosina 1683-n. 1900”).
Härkönen, Iivo: Runon hirveä...
Helsingissä on mahdollista käyttää ompelukonetta Etelä-Haagan, Töölön, Pasilan, Kontulan ja Laajasalon kirjastoissa sekä keskustakirjasto Oodissa. Espoossa on ompelukone asiakkaiden käytettävissä Tapiolan, Sellon, Ison Omenan, Entressen ja Soukan kirjastoissa. Sinun kannattaa olla suoraan yhteydessä em. kirjastoihin ja varata aika koneen käyttöä varten. Kirjastojen yhteystiedot löydät Helmet-palvelusivustolta.
Lainattavia ompelukoneita ei Helmet-kirjastoilla ole.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Louna -sukunimeä ei löytynyt Mikkonen-Paikkala: Sukunimet -kirjasta (2000) eikä Uudesta suomalaisesta nimikirjasta (1988). Suomen sanojen alkuperä -kirjassa (1995) louna mainitaan lounas -sanan murteellisena muotona, merkitys joko ilmansuunta tai puolipäivän ateria. Lempiäinen: Suuri etunimikirja mainitsee Lounan harvinaisena etunimenä, joka on saatu ilmansuunnan nimestä; kirjan mukaan nimi tuo mieleen leppeän kesäpäivän lämpimän tuulen, esim. lounatuuli.
Tarkempaa tietoa nimistä voi tiedustella Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=181.
