Kyseessä on varmaankin "Da Da Da", saksalaisen Trio-yhtyeen kappale vuodelta 1982. Sekä kappaleen sävellys, sanat että julkaistu musiikkivideo olivat hyvin pelkistettyjä ja humoristisia, millä teos erottui tehokkaasti tuon ajan musiikista ja nousi listoille useissa maissa.
Kokonaisuudessaan nimi kuuluu: Da Da Da ich lieb dich nicht sie liebt mich nicht aha aha aha. Suomeksi siis Da da da en rakasta häntä, hän ei rakasta minua, ahaa ahaa ahaa.
Englanninkielisellä Wikipedia-sivulla on tilastoitu laulun kaupallista menestystä. Laajimmat tiedot ovat saksankielisellä sivulla. Alkuperäinen musiikkivideokin on saatavilla.
- Körö körö kirkkoon on lastenlaulu, jonka sävel ja sanat ovat tuntemattoman tekijän.
- Kierrän, kierrän kaupunkia on suomalainen kansaruno.
- Harakka hyppii maassa on kansanloru.
- Harakka huttua keittää on suomalainen kansanlaulu.
- Tässä on isä tukeva, tässä äiti puuhaisa on suomalainen lastenloru.
- Veetään nuottaa on kansanloru.
- Maanantaina makkarat tehtiin on suomalainen kansanruno.
- Leivon, leivon leipäsiä on suomalainen kansanruno.
Tiedot löytyvät Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannasta: https://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/lastenjanuorten.htm) Monet loruista/runoista on myös sävelletty. Sävellysten tekijänoikeudet on erikseen selvitettävä.
Puun ja sienen suhde on mutualistinen, sillä sieni saa isäntäkasvilta sokereita antaen vastineeksi kasville vettä ja ravinteita. Monilla puulajeilla on oma sienilaji, jonka kanssa ne elävät symbioosissa (esimerkiksi koivu ja kantarelli). Sienillä on ekosysteemissä tärkeä tehtävä, koska ne hajottavat kuolleita eliöitä ja palauttavat niiden sisältämiä ravinteita takaisin luonnon kiertokulkuun.
Lahottajasienet ovat erilaisia sieniä, jotka aiheuttavat luonnon kiertokulussa puuaineksen ja kasvien lahoamista solunulkoisen entsyymitoiminnan avulla. Sieni siis lahottaa puuta
Lähteet:
Peda.net: Sienet
Wikipedia: Lahottajasieni
Hei,
kyseinen säe on osa Faustin viimeisistä sanoista ja kuuluu O. Mannisen suomentamana näin: "(Niin, siihen mieleen menen, siihen jäänkin, se viimeisin on viisaus:)vapauteen vain se kelpaa, elämäänkin, kell' yhä niist' on kilvoitus."
Oppaan Suomen rahahinnasto 2005 : keräilijän opas mukaan rahojen arvo vaihtelee rahan kunnon ja yleisyyden mukaan.
5 penniä vuodelta 1888: hinta 2€ - 240€. Tavallisin kunto-hinta-luokka on 2€.
500 mk vuodelta 1956: hinta 2€ - 50€. Tav. 20€.
20 mk vuodelta 1939: hinta 0,50€ - 30€. Tav. 1€.
10 mk vuodelta 1932: hinta 0,50€ - 150€. Tav. 0,50€.
5 mk vuodelta 1948: hinta 0,50€ - 10€. Tav. 0,50€.
Helsingin Numismaattisen Yhdistyksen verkkosivuilta saat yhteystietoja tahoihin, joilta saat varmempaa tietoa: http://www.hnynumis.org/
Kausikortin voi lainata kirjastokortilla Mikkelin pääkirjaston 1. kerroksen asiakaspalvelupisteessä. Eli kirjastokortti mukaan ja jos kortteja on paikalla lainaus onnistuu. Laina-aika on viikko eikä lainaa voi uusia.
Nuottijulkaisu löytyy Suomen kansallisdiskografian Viola-haulla. Nuotti on tilattavissa kansalliskirjastoon lukusalikäyttöön (Sijainti:Tanssimusiikki 1. a. Kar).
https://finna.fi
Kansalliskirjaston yhteystiedot: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/info/yhteystiedot
Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy tieto, että suurin Suomessa mitattu 10 minuutin keskituulen nopeus on 31 m/s. Sellaiset on mitattu Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsin Moikipäässä 15.12 1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemessä 23.1.1995. Hirmumyrskyn (vähintään 33 m/s) nopeutta 10 minuutin keskituulena ei Suomessa ole mitattu meriasemilla koskaan.
Tunturien huipuilla olevissa mastoissa on mitattu aina silloin tällöin jopa yli 40 m/s keskituulen nopeuksia ja puuskissa noin 50 m/s. Puuskamittauksia on saatavilla vasta lyhyemmän aikaa, joten varsinaista ennätyslukemaa ei ole pystytty määrittämään.
http://ilmatieteenlaitos.fi/tuuliennatyksia
Vanhoja mikrofilmattuja Helsingin Sanomia voit käydä lukemassa Pasilan...
Jussi Törnwall on suomentanut Franz Schubertin (1797-1828) laulun Litanei auf das Fest aller Seelen (1816, san. Johann Georg Jacobi).
Suomenkieliset sanat löytyvät Sibelius Akatemian ylläpitämästä laulutekstien suomennostietokanta.
http://laura.siba.fi/
Viljo Mäkisestä löytyy jonkin verran tietoa seuraavista teoksista: Seitsikko naivisteja (1998) ja Risto Ojanen: Kuvien lempeä kapina: suomalaisia naivisteja (1983). Turun maakuntamuseon vuosikirjasta Aboa 1989-1990 löytyy artikkeli Harri Kalha: "Kupittaan saviosakeyhtiön käyttö- ja koristekeramiikka: tuotannon tyylillisen kehityksen pääpiirteitä", jossa mainitaan myös Viljo Mäkinen.
Lisäksi teoksessa Kuvanveistäjän luona: veistoksia ja piirustuksia (1982) on Viljo Mäkisen lyhyt haastattelu. Lisää Kupittaan saven kuvastoja löytyy Turun kaupunginkirjaston verkkokirjastosta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1045579126 asiasanalla Kupittaan saviosakeyhtiö.
Suomen kielen etymologinen sanakirja (nro 5, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola, 1975) kertoo sanan tölppä merkitsevän mm. tylppää, tylsää, tylsistynyttä, tanakkaa, kömpelöä ja typerää. Paikannimeen voisivat sopia merkitykset kokkare ja paakku tai pientä maankohoamaa merkitsevä tölpänne. (s. 1496). Varsinaista selitystä paikannimi-Tölpälle emme kuitenkaan löytäneet.
Kyseinen romaani voi olla Arto Paasilinnan "Jäniksen vuosi". Veikko Huovisellakin on teoksessa "Mikäpä tässä" lyhyt tarina "Viinankätkijä", joka oli myös episodina TV-sarjassa "Lyhyet erikoiset".
Microsoft 365 Word tallentaa automaattisesti tekemiäsi muutoksia koko ajan. Löydät aiemmat klikkaamalla ohjelman ylälaidasta tiedoston nimen kohdalla ja valitsemalla versiohistoria, jolloin alkuperäinen on päiväykseltään aikaisin. Mikäli tahdot tehdä toisen, erillisen tiedoston, on tuo vaihtoehto "tallenna kopio" oikea.
Helsingin sanomien aikakoneella löydät useitakin Orvokki Autioon liittyviä artikkeleita, joista useissa ainakin viitataan hänen lapsuuteensa. Esimerkiksi artikkeleissa HS 8.4.1990: Mun hyljätähän tänne ja 21.8.1982 : En innostu feminismistä kerrotaan Aution lapsuudesta. Helsingin sanomien aikakone on käytettävissä Helsingin kirjastojen asiakaskoneilla. Kirjaston asiakaskoneilla voi käyttää myös Suomen kansallisbiografiaa sähköisessä muodossa, siinä on artikkeli Orvokki Autiosta.
Kirjastoissa käytössä olevasta Arto-tietokannasta löytyi tiedot ainakin seuraavista lehtiartikkeleista. Lehdet saa luettavaksi Pasilan kirjastosta:
- Tähtiä ja suihkukaivo Et-lehti 1995 nro 12 s. 8-9. Kirjailija kertoo lapsuutensa...
Temperamaalauksen sideaineena on perinteisesti käytetty kananmunaa, valkuainen: LAIHA MUNATEMPERA, keltuainen: RASVAINEN MUNATEMPERA. Sen lisäksi liimasideaineksen pohjana on käytetty kaseiinia eli maidon valkuais- eli juustoainesta, johon sekoitetaan unikkoöljyä ja hartsia, jolloin kyseessä on KASEIINITEMPERA. Arabi- ja kirsikkakumista sekä eläin- ja kasviliimoista voidaan sekoittaa rasvaöljyjen kera KUMITEMPERA. Muovitemperan sideaineena on muoviliimaemulsio. Myös mehiläisvahaa käytetään liima-aineena.
Lähteenä Veikko Kiljusen Taidemaalarin materiaalioppi
Ilmailulaitoksen sivuilta http://www.aviacollege.fi/ilmailulaitos/aviacollege/ saat tietoa lennonjohtaja-koulutuksesta, siihen hakemisesta jne. Yksiselitteistä pääsykoekirjaa ei näyttäisi olevan.
Alan kirjallisuutta voit katsoa Jyväskylän kaupunginkirjaston aineistotietokannasta osoitteessa http://jkl226.jkl.fi:8001/Intro?formid=form1 asiasanalla ilmailu. Alpo Rinta-Opas on kirjoittanut useita alan oppikirjoja.
Tikkakoskella sijaitsee Ilmavoimien esikunnan kirjasto - käyttöoikeus on periaatteessa vain puolustusvoimien henkilökunnalla, mutta harkinnan mukaan myös ulkopuolisilla, http://www.mpkk.fi/fi/kirjasto/kehittaminen/kirjastot.html .
Helsingin yliopiston pääkirjastossa eli Kaisa-talon kirjastossa (Fabianinkatu 30) on erillisiä puhelutiloja useissa eri kerroksissa. Niiden sijainnit voi katsoa osoitteesta http://www.helsinki.fi/kirjasto/files/5714/5631/4210/paakirjasto_kerros… löytyvästä kartasta. Ne lienevät melko hyvin äänieristettyjä.
Aukusti Salon kirjassa Meidän lasten aapinen on tarina Pikku Matin ensimmäinen metsästys. Se vastaa jokseenkin tarkkaan kysymäänne satua. Aapisesta on useita eri painoksia, esim vuonna 2005 ilmestyi näköispainos Otavan kustantamana.
Zacharias Topeliuksen satu Urhea Valtteri susijahdissa muistuttaa etsimäänne satua. Siinä tosin on kesä, ja Valtteri rehentelee kellistävänsä vaikka kolme sutta. Hän menee metsään susijahtiin, mutta yksin ollessaan hän ei enää olekaan ihan niin rohkea. Valtteri juoksee lopulta kotiin susi perässään – paitsi että susi olikin Musti-koira (”Koirahan siellä tosiaan vain oli”). Lopuksi Valtteri toteaa, että hän otteleekin mieluummin karhujen kanssa.
Satu on esimerkiksi kokoelmassa Valtterin seikkailut. Kirjasta on...
