Kristoforoksen henkilöllisyydestä ei ole yksiselitteistä tietoa. Sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa Pyhä Kristoforos, "Kristuksen kantaja", on kunnioitettu suojeluspyhimys. "Kultaisen legendan" mukaan hän oli pelottavan näköinen ja pitkä mies, joka halusi palvella suurinta kuningasta joka on olemassa. "Kreikkalaisessa legendassa" häntä kuvaillaa "koirankuonolaiseksi". Pyhän Kristoforoksen legendoista on lyhyt tiivistelmä suomenkielisessä Wikipediassa, enemmän tietoa löytyy englanniksi ja muilla kielillä.
Pyhä Kristoforos. Wikipedia.
Suomenkielisiä painettuja lähteitä, joissa käsitellään Pyhän Krisoforoksen legendaa ja merkitystä löytyy yleisistä kirjastoista pari kappaletta.
Lois Rock: Kalastajaprinsessa sekä muita...
Varastokirjastosta löytyy kirja Veistoa veistäjille. 1, Veistomalleja kansakoulua varten/ Rantakari, Arvi ; Aalto, Pentti. Varastokirjaston aineistoa voi tilata lähikirjastoon oman kirjaston kautta.
Lisäksi vihkoset Kansakoulun veistopiirustuksia salkut 1 ja 2 löytyvät monesta kirjastosta, Vaskista löytyy salkku 2, mutta tuo 1 pitäisi tilata kaukolainana oman kirjaston kautta.
Lisäksi on olemassa sarja Kansakoulun veistomallipiirustuksia, joita on PIKI-kirjastossa eli nekin pitäisi tilata kaukolainana.
Myös Puutyöpiirustuksia löytyy useista kirjastoista.
Valitettavasti kirjojen kuvailutiedoissa ei näy, mitä ohjeita ne sisältävät.
Kuusiosaisen runon 12.9.1973 V osa päättyy: "Kuulen: pimeän näyttämön taakse kohoaa vanha kulissi, / rosoinen, luotien hakkaama, pysty vuorenseinä / Andalusiasta Andeille, minä kuulen / monen runoilijan äänen, kahdentuneet kaiut. / Viime hetkilläsi, Neruda, / se ehti sinunkin taaksesi: / fasismin vahvistin, / tämän vuosisadan / kammottava kaikupohja."Allendea käsitellään runon II, III ja IV osissa, V osan aiheena on Pablo Neruda. Runo sisältyy myös Saaritsan vuonna 1973 julkaistuun kokoelmaan Syksyn runot.
Vinkki löytyy ma 15.7.2024 Maaseudun tulevaisuudesta otsikolla Leena Luodon vinkkejä luomuviljelyyn (s. 10). Siinä Leena Luoto kertoo muun muassa, että siementen itämistä estävä tuijan lehtisilppu voi toimia hyvin esimerkiksi vuohenputken torjumisessa.
Kyseessä on kaiketikin Viktor Rydbergin teos Tonttu (1945, Tomten), jonka on suomentanut Valter Juva. Teoksen varsinainen teksti on siis Rydbergin runo. Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi on säveltänyt runon lauluksi, ja kirjan lopussa on myös laulun nuotti. Kuvitus on Martta Wendelinin. Kirjan teksti alkaa näin: "Pakkasyö on, ja leiskuen / pohja loimuja viskoo. / Kansa kartanon hiljaisen / yösydänuntaan kiskoo. .."
Rydbergin Tomten-runosta on toinenkin suomennos, Kotitonttu (1960). Sen on kääntänyt Yrjö Jylhä ja kuvittanut Harald Wiberg.
Kumpikin käänösversio Viktor Rydbergin Tomten-runosta on lainattavissa Helmet-kirjastoista.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Postin vastaus aiheesta Voiko vanhoja postimerkkejä käyttää: https://www.posti.fi/lahettaminen/kirjeet-ja-postikortit/postimerkit-ja-kuoret#voiko-vanhoja-postimerkkeja-kayttaaVanhoja ikimerkkejä voi käyttää lähetyksissä (1. ja 2. luokka käyvät molemmat). Myös vanhat tietyn arvoiset merkit käyvät niihin merkityn arvon mukaan (euroarvoiset merkit, eivät siis vanhat markka-aikaiset merkit, jotka eivät ole enää käytössä).
Löytyneet lehdet ovat niin vanhoja, että niillä saattaa olla (ainakin osalla niistä) tutkimuksellista arvoa. Kysyjä ei mainitse lehtien nimiä, joten emme tiedä, onko kysymys suomenkielisistä vai joistain muista lehdistä. Suomenkieliset lehdet löytyvät pääosin Kansalliskirjaston kokoelmasta, mutta vain asiantuntija pystyy arvioimaan, onko laatikossa sellaisia lehtiä, joita ei kokoelmaan jostain syystä ole saatu hankituksi. Suosittelen yhteyden ottamista osoitteella kk-palvelu@helsinki.fi, jotta löytö voidaan arvioida.
Lisää aiheesta: http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/sanomaleh…
Heikki Poroila
Helmet-kirjastoissa Rumba-lehden vanhoja numeroita ei ole enää luettavissa. Lehden vanhat vuosikerrat on säilytetty Kansalliskirjaston kokoelmissa. Voit käydä lukemassa vanhoja Rumba-lehtiä siis Kansalliskirjaston tiloissa. Lisätietoja voit lukea Kansalliskirjaston sivuilta.
https://finna.fi/
https://www.kansalliskirjasto.fi/
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
Kyseessä on varmaankin Banerjee-Louhijan vuonna 1999 ilmestynyt romaani Valon kantaja. Sitä on tällä hetkellä saatavilla useassakin kirjastossa, osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/ voit tarkistaa mistä kirjastosta saat sen itsellesi kätevimmin.
Kyllä ko. kirja on eduskunnan kirjaston kokoelmassa. Voit tilata sen kaukolainana lähikirjastosi kautta. Eduskunnan kirjasto on kävijöiltä suljettu toistaiseksi.
Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista, mutta väestötilastossa on eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia kuten äidinkieli ja syntyperä.
Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan mukaan Suomessa vakituisesti vuoden 2020 lopussa asuneista 30-34-vuotiaista henkilöistä joka seitsemäs oli ulkomaalaistaustainen. Vuonna 2014 Suomen maahanmuuttopalvelu arvioi afganistanilaisten kokonaismäärän Suomessa olevan 4000. (Lähde: AFGANISTAN - Info4Migrants)
E. N. Setälä ei ollut ainoa suomen kielen oppikirjojen tekijä, mutta käytetyin kyllä – ainakin tamperelaisissa kouluissa. Varsinkin oppikoulut nojautuivat vahvasti Setälään, kansakouluissa hajontaa oli enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka "Setälän kielioppi" on nimenä saavuttanut miltei käsitteen aseman, Setälä oli tosi asiassa tehnyt useita paljon käytettyjä äidinkielen oppikirjoja – Suomen kielioppi oli vain yksi monesta.Tamperelaisissa kansakouluissa 1920- ja 30-luvuilla tavallisimmat lukukirjat olivat Valistuksen lukukirja ja Kansakoulun lukukirja. Kansakoululaisten Setälä oli Lyhyt äidinkielen oppikirja. Sille rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia kirjoja olivat esimerkiksi A. Kannisen Äidinkielen opas, K. Merikosken Omin voimin...
Bolívarin patsas sijaitsee yliopiston tiloissa osoitteessa Unioninkatu 38.
Lähde:
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen
Unioninkatu 38 tunnetaan nykyisin nimellä Topelia
https://kartta.helsinginseutu.fi/
Löysin runon Anne Granlundin ja Heidi Peltolan oppinnäytetyöstä Toiminnallinen pyhiinvaelluspolku Lahden kirkkopäivillä 2011 Theseus.fi
He mainitsevat runon lähteeksi Paletti kortin. https://www.paletti.fi/paletti-tanaan/
Tarkempaa tekijää ei mainita, mutta kenties Paletissa vielä muistetaan onko runo omaa tuotantoa vaiko laina jostain.
Enid Blytonin teosta Enchanted Wood ei ole suomennettu. Myöskään Racey Helpsin teoksesta Footprints in the Snow ei ole suomennosta.
K. M. Peytonin teos Flambards on suomennettu vuonna 1982 nimellä Kartanon varjoissa. Suomentaja on Sirkka Salonen. Peytonilta on suomennettu myös teokset Flambards divided eli Uusilla teillä (1983) ja Flambards in summer, suom. Takaisin kartanoon (1983). Myös nämä teokset on suomentanut Sirkka Salonen.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi
Suosittelen kysymään molempien kysymysten osalta Kotimaisten kielten keskuksen Kysy sanojen alkuperästä -palvelusta:
https://www.kotus.fi/kotus/yhteystiedot/yhteydenottolomakkeet/kysy_sanojen_alkuperasta
Suomen sukunimilaki tuli voimaan 1920. 1870- ja 1880-luvuilla sukunimiä alettiin ottaa laajemmin käyttöön, tätä ennen läntisessä Suomessa henkilöt tunnettiin enemmän talon- kuin sukunimellä. Kansallisaatteen noustessa 1900-luvun alussa nimiä suomalaistettiin paljon.
Sirkka Paikkalan kirja Se tavallinen Virtanen - Suomalaisen sukunimikäytännön modernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921 on luettavissa verkossa (pdf).
Suomen sukututkimusseuran sivustolta www.genealogia.fi/henkilonnimet/ löytyy paljon tietoa suomalaisista nimikäytännöistä.
Verkkosivustoihin viitattu 6.10.2023.
Keskiajalla kirjoitettuja runoja löytyy kokoelmasta Tuhat laulujen vuotta (82.2). 1100-luvulla eläneen nunnan Hildegard Bingeniläisen runoja on koottu kokelmaan Hildegard Bingeniläinan : hengähdä minussa vihanta henki (24.11).
Musiikkiosastollamme on keskiajan musiikkia, joista joihinkin LP- tai CD-levyihin liittyy laulujen sanat. Esim Troubadour songs and medieval lyrics (LP 78.912).
Keskiaikaa käsitteleviä kirjoja on todella runsaasti. Niistä on poimittavissa avioliittoon liittyviä tapoja, monista löytyy tekstejä, jotka saattaisivat sopia kysymääsi tilanteeseen. Esimerkkeinä Päivi Setälä: Keskiajan nainen (32.3), Keskiajan kulttuurihistorian lukukirja (91.6), Llitzen: Keskiajan kulttuurihistoria (91.6) ja Ihmeiden peili : keskiajan...
Todennäköisimmin tällaista on tehty Tikkurilan kirjastossa sijaitsevassa Helmet-musiikkivarastossa tai Kirjasto 10:ssä, joissa kummassakin on LP-levyjä. Suosittelisin soittamaan siis Tikkurilan musiikkiosastolle numeroon 09 8392 3583 tai Kirjasto 10:n neuvontaan numeroon 09 3108 5703. Sieltä osataan varmaan ohjata myös eteenpäin, jollei siellä osata neuvoa tässä asiassa.
Aiheesta ei tosiaan näytä olevan Helmet-haun mukaan oikein kirjallisuutta. Osoitteessa http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/archive/index.php/t-42509.html?s… näyttää olevan jonkin verran keskustelua LP-levyjen korjaamisesta ja siihen käytettävistä tekniikoista muttei kovin yksityiskohtaisesti.
