"Paras ystävä" -nimisiä lauluja tunnetaan useita (tekijöinä mm. Riitta Korpela, Jaakko Löytty, Juhani Rasinkangas, Matti Ruohonen ja Juha Töyrylä), mutta Kari Tapion tulkitsema "Paras ystävä" on alkujaan Wayland Holyfieldin 1970-luvulla tekemä sävellys "You're my best friend", johon Raul Reiman on tehnyt suomenkieliset sanat.
Laulun nuotit löytyvät seuraavista kokoelmista:
* Suuri toivelaulukirja 17 (F-kustannus, 2003) s. 28
* Tapio: Olen suomalainen (F-kustannus, 2001)
* Suuri toivelaulukirja : Hengellisiä lauluja (Warner/Chappell 2002)
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Kyseessä on suomennos englanninkielisistä sanoista. Lewis Carroll kirjoitti alkuperäisen runon The Walrus and the Carpenter toisessa Liisa-kirjassaan Liisan seikkailut peilimaassa (Through the Looking-Glass) vuonna 1871. Runossa mainitaan kaaleista ja kuninkaista seuraavanlaisesti:
The time has come,' the Walrus said,
To talk of many things:
Of shoes — and ships — and sealing-wax —
Of cabbages — and kings —
And why the sea is boiling hot —
And whether pigs have wings.'
Tässä tapauksessa voisi olettaa, että on tullut aika puhua monista eri asioista kuten kaaleista ja kuninkaista. Disneyn elokuvassa Alice in Wonderland (1951) esiintyy Carrollin runoon pohjautuva laulu, jossa mainitaan alkuperäisten...
Kirjavinkkejä löytyy monelta kirjallisuussivustolta sekä kirjastojen palveluista.
HelMet-kirjaston lukuvinkkejä löytyy täältä http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit
Kirjavinkit-sivustolla on esitelty paljon laadukasta kaunokirjallisuutta ja sivuston pitäjät valitsevat mielestaan kunkin vuoden parhaat teokset: http://www.kirjavinkit.fi/
Dekkareita esitellään Dekkarinetissä:
http://www.tornio.fi/index.php?p=DekkariNetti
ja scifi- ja fantasiakirjallisuutta osoitteessa Risingshadow-sivustolla:
http://fi.risingshadow.net/
Kirjasampo on sivusto, jossa esitellään kaunokirjallisuutta, lukusuosituksia ja kirjailijoita. Hakumahdollisuuksia on aina kansikuvahakua myöten:
http://kirjasampo.fi/
Kirjallisuusblogeja löytyy myös...
Säkeet Riikka Pulkkisen Rajan sivulla 36 ovat Tomas Tranströmerin runosta Lentolehtinen, joka sisältyy Brita Polttilan suomentamaan kokoelmaan Eläville ja kuolleille (Tammi, 1990).
Vänrikki Kariluotoa pyytää rukoilemaan Tuntemattoman sotilaan kuudennen luvun I jaksossa hänen lähettinään toiminut vapaaehtoinen poika, jonka nimeä ei mainita.
- Vänrikki... rukoilkaa te... minä en jaksa... muista... polttaa... minä kuolen.
Muistelmateoksessaan Marski ja hänen hovinsa Taru Stenvall kirjoittaa: "Marsalkka poltti enimmäkseen Strengbergin tupakkatehtaan valmistamia La Planta -sikareita."
Strengberg valmisti myös sotapäällikön nimikkosikarin Fältmarskalkens cigarrin vuonna 1942.
Mannerheim noudatti kurinalaisuutta päivittäisessä sikariharrastuksessaan: aitoja kuubalaisia hän poltti vain juhlahetkinä tai antoi lahjaksi. Hän huomautti parissakin yhteydessä, että havannalaiset tulee säästää juhlavampiin tilanteisiin ja arkisissa oloissa on tyydyttävä polttamaan ”huonoja sikareita”. Aasian-matkallaan Mannerheimin tiedetään polttaneen Hollannissa käärittyjä El Aguila -sikareita. Toiselle kuuluisalle suomalaiselle sikari-intoilijalle Jean Sibeliukselle Mannerheim...
Kirjassa Keksinnöt kautta aikojen (Valitut Palat 1982) kerrotaan näin:
1931 RCA-Victor julkaisi ensimmäisen äänilevyn, Beethovenin Viidennen sinfonian, jonka kierrosnopeus oli 33 1/3 kierrosta minuutissa. Columbia ryhtyi valmistamaan LP-levyjä vuonna 1948.
Perusteellisempi selvitys äänilevyn historiasta löytyy hakuteoksesta Otavan iso musiikkitietosanakirja.
Tarkkaa ja täsmällistä vastausta ensimmäisistä koteihin tulleista induktioliesistä en valitettavasti onnistunut löytämään. Suuntaa-antavia vihjeitä voi kuitenkin saada jäljittämällä aiheen vähittäistä tuloa lehtiin ja muihin tiedotusvälineisiin.
Vaikka tutkimieni induktioliesiä käsittelevien lehti- ja muiden kirjoitusten mukaan Euroopassa induktiolla valmistettiin ruokaa jo 1980-luvulla - alkuun tosin vain ravintoloissa - suomalaiskoteihin induktioliedet alkoivat toden teolla levitä vasta tämän vuosituhannen puolella.
Varhaisin vastaani tullut artikkeli, jossa esiteltiin induktion hyödyntämistä ruoanvalmistuksessa, oli vuodelta 1989. Kuitenkin vielä vuonna 1992 suuri kotimainen pannu- ja kattilavalmistaja mainosti...
Runon on kirjoittanut La Fontaine, ja se löytyy Urho Somerkiven Lasten
neljännestä lukukirjasta (1967):
Maamies ja hänen lapsensa
KUORO I:
Tee työtä, ahkeroi ja raada,
parempaa aarrett' et voi saada
Kun muuan rikas peltomies
jo kuolinhetken tulleen ties,
hän kutsui lapset luo ja puhui hiljaa heille:
MAAMIES:
"Jää teille talo tää, ei myydä sitä saa,
tilanne hyvin hoitakaa,
sen taatot jättäneet on meille;
ja aarteen kätkee tämä maa.
En tiedä paikkaa sen, mut onnenne voin taata,
jos tarmoll' etsitte ja kaivelette maata.
Kun vilja korjuuss' on , niin pellot kääntäkää,
syvältä kuokkikaa; mut pitäkää myös huoli,
ett' ala pieninkään ei möyrimättä jää!"
KUORO II:
Näin taatto kehotti ja kuoli.
Mut pojat myllersivät maan,
niin hyvin kääntäin sen -...
Sukunimistä meiltä on kysytty ennenkin. Nykyisen lainsäädännön mukaan ei enää ole olemassa varsinaisia suojattuja sukunimiä vaan kaikki käytössä olevat sukunimet ovat suojattuja. Voit ottaa elossa olevan henkilön käytössä olevan sukunimen käyttöösi, jos voit osoittaa haetun sukunimen kuuluneen esivanhemmillesi korkeintaan viidennessä polvessa. Eli käytännössä voit siis ottaa isoäitisi sukunimen käyttöön. Nimen muutos maksaa 120 € ja asia hoituu käytännössä sähköisesti Digi- ja väestöviraston sivuston kautta. Maksu täytyy maksaa etukäteen ja sinun täytyy tarvittaessa varautua todistamaan sukulaisuutesi.
Linkin sukunimenmuutoslomakkeeseen löydät sivulta:
https://dvv.fi/sukunimen-muuttaminen
Lisätietoa:
https://...
Tabloidi on sivukoko, joka on noin puolet broadsheet-koosta eli n. A3 (Koskinen Pertti, Hyvä painotuote, 2001.
Wikipedia-verkkotietosanakirjan artikkelissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tabloidi
sanotaan näin: "Tabloidi on sanomalehti, joka on kooltaan puolet ns. suurikokoisesta broadsheet-formaatista. Suomessa tabloid-sivuformaatin koko on yleisesti leveys 280 millimetriä ja korkeus 400 millimetriä."
Koska tabloidin koko on likimääräisessä suhteessa A3-kokoon ja koska A3 ja A0 kuuluvat molemmat samaan arkkokokojen A-sarjaan https://wiki.uef.fi/display/opkmateriaalit/Arkkikoot
on perusteltua sanoa että tabloid on likimääräisessä suhteessa A0 -arkkikokoon.
Tabloidi-sanan etymologia ei selvinnyt käytettävissä olevilla lähteillä. Tätä asiaa...
Kyseisessä oppaassa on monia selityksiä, joista osa on osuvampia kuin toiset. Studia Generalia -selitys pyrkii osoittamaan virheelliseksi käsityksen uuden oppimisen vaikeudesta.
Myönnämme syyllistyneemme fraasirikokseen, josta rangaistuksena tutustumme huolellisesti kokoelmissamme oleviin fraasisanakirjoihin ja jätämme puutyöt kapuloineen ja rattaineen niitä paremmin hallitseville.
Kyseessä on tosiaan juhlaraha, ei normaaliin rahaliikenteeseen tarkoitettu kolikko. Sen arvo ei kuitenkaan näytä juuri ajan myötä nousseen, pikemminkin päin vastoin. Tutkimissani verkkokaupoissa sen myyntihinta on yleensä 5-10 euron tietämissä (ks. esimerkiksi http://www.antiikinvuoksi.fi/product/15501/juhlaraha-50-markkaa-1981--p…, http://www.kerailyraha.fi/verkkokauppa/shop.php?sivu=tuote&tuoteid=19237, http://www.jncoins.com/product/7/50-markkaa-1981--presidentti-uk-kekkon…-). Kolikon hintaa selittänee sen suuri painosmäärä, peräti puoli miljoonaa kappaletta.
Heikki Poroila
Apoptoosi ja autofagia ovat eri asioita.
Apoptoosi eli ohjelmoitunut solukuolema on sekä kudosten normaaliin kehitykseen että moniin sairauksiin liittyvä, geenien ohjaama solujen kuolema. Siinä solu ja tuma hajoavat pieniksi solukalvon ympäröimiksi rakenteiksi. Koska solukalvo säilyy ehjänä koko tapahtumaketjun ajan eikä solun sisältöä vapaudu solulimaan, apoptoosi ei aiheuta tulehdusta.
Autofagia on prosessi, jossa solu ympäröi solulimassa olevia proteiineja tai soluelimiä solukalvolla. Lysosomeiksi kutsuttujen soluelinten avulla näin syntyneen rakkulan eli autofagosomin sisältö hajotetaan ja kierrätetään takaisin solun käyttöön (nimitys tulee kreikan sanoista autos = itse ja phagein = syödä). Solu voi hyödyntyää autofagiaa esimerkiksi...
Luhkan teko-ohjeet ja mallit löytyvät Karen Jomppasen kirjasta Lapin käsitöitä (1982), s. 88-90. Tämä krija näyttäisi olevan Kittilän kirjastossa paikan päälläkin juuri nyt.
Luhkan malleja myös kirjassa Samisk husflid i Finnmark (1987)s. 21-25 joka on Kittilässä mutta parhaillaan lainassa. Tämän ja muita kirjoja voi myös kaukolainata Lapin maakuntakirjaston Suomen saamelaisen erikoiskirjaston
saamelaiskokoelmasta kirjaston Lappi-osastolta.
Sotakorvauskuunareita tutkinut Sirpa Wahlqvist mainitsee tarinan väitöskirjassaan. Tarinaa kerrottiin jo kuunariajalla, mutta sen todenperäisyyttä ei tiedetä. Wahlqvist arvelee tarinan kertovan työntekijöiden suhtautumisesta venäläisiin, joita ei sopinut sotakorvausaikana avoimesti arvostella. Mikko Uola on Hollming Oy:n historiikissaan myös epäillyt tarinan todenperäisyyttä, ja hänen mukaansa se onkin lähtöisin saunojen seiniin puupaneloinnin alle tulleista kuparilevyistä.
Uola, M. (2001). Hollming 1945-2000: Sotakorvausveistämöstä monialakonserniksi. Hollming.
Wahlqvist, S. (2012). Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy: N telakalla Raumalla 1945–1952. Turun yliopisto....
Weber sävelsi mestarillisten oopperoiden (erityisesti Taika-ampuja) ohella paljon klarinetille sävellettyä musiikkia. Näistä useat oli tarkoitettu mestariklarinetisti Heinrich Bärmanin esitettäviksi. Nuotissa oleva vuosiluku ja omistus viittavat vuonna 1815 sävellettyyn B-duuri klarinettikvintettoon, jonka opusnumero on 34. Sävellyksen teema/variaatiot-rakenne viittaa kuitenkin toisaalle.
Etsimäsi sävellys onkin todennäköisesti "Introduktion, thema und variationen". Sävellys on alunperin merkitty Weberin tekemäksi, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut kappaleen säveltäjäksi Joseph Küffnerin (1776-1856). Sävellyksen nuotit ja mahdolliset levytykset ovat kuitenkin yleensä julkaistu Weberin nimissä.
Bote & Bock on julkaissut sävellyksen...
HSY ohjeistaa tosiaan lajittelemaan liimautuvat muistilaput sekajätteeseen. Post-it -merkkisten muistilappujen valmistajan nettisivuilta löytyy kuitenkin tieto, että kyseiset muistilaput voi kierrättää paperina. Syyksi mainitaan, että suurin osa lappujen sisältämästä liimasta poistuu siistauskäsittelyssä, jossa lapuista poistetaan myös väri:
https://www.3msuomi.fi/3M/fi_FI/post-it-notes/contact-us/FAQs/
Ilmeisesti lappujen sisältämä väri on yksi syy siihen, miksi ne on neuvottu kierrättämään sekajätteenä. Helsingin kaupunginkirjastolta on vastattu muistilappujen kierrätystä koskevaan kysymykseen vuonna 2010. Kun paperista tehdään uusiomassaa, siitä poistetaan painoväri, mutta läpivärjättyjen muistilappujen kohdalla tämä ei aina...
"Paska" on ikivanha suomalais-ugrilaisen kieliperheen sana, joka on kuulunut suomen kirjakieleen Agricolasta lähtien. Se ei ole ollut alatyylinen ilmaisu muuten kuin siltä osin, ettei ulosteista puhuminen ylipäätään ole ollut "sopivaa". Sittemmin sana on otettu käyttöön myös selkeästi kirosanan luonteisena, jolloin sen käyttö koetaan helposti alatyylisempänä kuin mikä sanan vanha merkitys on ollut.
Heikki Poroila
