Hei!
Kysymyksessä on meksikolaisen Juventino Rosasin kappale Sobre las Olas, jonka Mario Lanza levytti englanniksi nimellä The loveliest night of the year. Suomeksi valssista tehtiin kaksikin käännösversiota, toisen, kyselemänne Kaunein iltamme -version, käänsi Sauvo Puhtila ja toisen Rainer Kisko nimellä Yli aaltojen. Jälkimmäisen version nuotit löytyvät mm. Suuri toivelaulukirja -sarjan osasta 8, mutta Kaunein iltamme -version sanoilla nuottiä löytyy vain Kansalliskirjaston ei-lainattavasta vapaakappalekokoelmasta. Voitte siis joko tutkia nuottia paikan päällä Helsingissä tai kaukolainata sen johonkin muuhun vapaakappalekirjastoon tutkittavaksi. Ehkä kätevämpi vaihtoehto on kirjoittaa sanat itse ylös äänitteen pohjalta ja käyttää Yli...
Singer-ompelukoneet, joiden sarjanumero alkaa C-kirjaimella, on valmistettu yhtiön Wittenbergin tehtailla Saksassa. Tehdas aloitti toimintansa 1903, ensimmäiset ompelukoneet valmistuivat 1904. Koneita tehtiin vuoteen 1940 saakka, jolloin valtaosa tehtaan tuotantokapasiteetista otettiin sotatarviketeollisuuden käyttöön. C-sarja oli tuotannossa vuodesta 1908 lähtien. Koneet numeroitiin juoksevasti; C-sarjassa päästiin seitsennumeroisiin lukuihin. Tarkemmat tuotantotiedot ovat kadonneet sodan melskeisiin. Tehtaan laitteisto kuljetettiin Neuvostoliittoon vuonna 1946.
http://ismacs.net/singer_sewing_machine_company/german-factory-wittenbe…
https://www.sewshop.com/date-your-machine.html
http://www.singerco.com/admin-support/machine-serial-...
Ilmeisesti lumiukkoja on tehty etupäässä leikkimielellä, mutta ne ovat voineet olla myös karikatyyrejä ja eroottista tai poliittista taidetta. Vanhimmat tiedot eurooppalaisista lumiukosta ajoittuvat ilmeisesti myöhäiskeskiajalle.
Harri Nyman on kirjoittanut suomalaisia lumileikkejä käsittelevän artikkelin teokseen Leikin pikkujättiläinen (WSOY 2007). Lumiukkoja käsitellään sivuilla 228 - 232. Nykymuotoisia kolmen pallon lumiukkoja on tehty Suomessa ainakin 1800-luvulla. Klassinen porkkananenä yleistyi vasta 1900-luvun puolivälissä - aikaisemmin ruoalla leikkiminen oli tabu. Lumiukon tyypillinen varustus, harja ja silinterihattu viittaavat 1800-luvun nokikolarin virka-asuun. Nokikolari oli aikoinaan tärkeä ja arvostettu henkilö, ja...
Norjanmunkin nimi tulee siitä, että kyseisiä munkkeja leivotaan perinteisesti Norjassa. Norjanmunkit eroavat tavallisista suomalaisista munkeista mm. siten, että niiden taikinaan tulee piimää, ne paistetaan erityisellä munkkipannulla ja niitä ei pyöritellä sokerissa.
Norjaksi norjanmunkit ovat yksinkertaisesti "munker". Tanskassa niiden nimitys on "æbleskiver".
Wikipediassa kerrotaan norjanmunkeista englanniksi ja norjaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/%C3%86bleskiver
https://no.wikipedia.org/wiki/Munker_(bakverk)
Hei,
kartanolle ei ole virallista tai juridista määritelmää. Arkeologi ja historiantutkija Carl Jacob Gardbergin mukaan kartanolle voidaan kuitenkin antaa yksi tai useampi epävirallinen määritelmä: " Kartano on useimmiten yksinäistalo, joka ei muiden talojen kanssa liity kylään. Kansanomaisen kuvauksen mukaan kartano on yksinäistalo, jolla on vähintäin viisi torppaa, viisikymmentä hehtaaria viljelymaata ja vähintään viisisataa hehtaaria metsää. Kartanoille ominaisia ovat asuinrakennusten ja taloussiipien muodostamat erilliset rakennusryhmät." Kartanoiden omistajat olivat alkujaan aatelisia tai muita säätyläisiä, mutta myöhemmin myös talonpojat ovat voineet omistaa kartanoita. Osa kartanoista juontaakin juurensa keskiajan suurmiestaloihin....
Vaikka Googlen avulla löytyy oluttölkeillä päällystettyjä taloja, autoja ja huonekaluja, oletamme , että kysyjä tarkoittaa pienikokoista keinutuolia. Kyselimme Tieto-listan kirjastoihmisiltä ymmärrystä asiaan. Tässä kooste heidän tietämyksestään:
Hakusanalla "tin can rocking chair" toi kuvamateriaalia Googlessa. Litistettyjen tölkkien metallinauhasta on rakennettu nukentuoleja ja tuolinnäköisiä neulatyynyjä ynnä muita. Työt voinee luokitella kategoriaan "tramp art", kulkumiesten =hobojen, hippien ym. valmistamiin esineisiin.
Seuraavaksi oikeita teko-ohjeita:
Ohje 1. "Leikataan tölkistä kansi pois taitereunan alta.
Leikataan tölkin sivut noin 3 mm suikaleiksi siten, että pohjan reunukseen jää noin 1 mm: n pelivara. Tölkin pohjasta tulee...
Muistelunne osui oikeaan. Kunnan nimi perustuu järvennimeen, joka perustuu saamen talvikylään perustuvaan sanaan siida.
Kustaa Vilkunan mukaan paikalla on sijainnut vanha saamelainen talvikylä mahdollisesti järven pohjoispäässä Siilinlahden rannoilla. Tiedot perustuvat ensi jouluksi ilmestyvän Suomalaisen paikannimikirjan käsikirjoitukseen.
Suoraa vastausta arveluusi ei etymologisista sanakirjoista löydy. Suomen sanojen alkuperä: etymologisen sanakirjan (1995) mukaan leväperäinen kuuluu sanan levä yhteyteen (levä merkityksessä levällään) ja tarkoittaa huolimatonta, välinpitämätöntä (henkilöä, jolta asiat jäävät levälleen).
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) määrittely sanasta levä on: "Alkuaan vedessä tai veden pinnalla kasvavaa sammalta tai muuta kasvillisuutta sekä kosteaa maastoa merkitsevällä levä-sanalla ei ole vastineita sukukielissa. Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä...
Suomen sanojen etymologisen sanakirjan mukaan täkkä tarkoittaa (riista)linnun rintalihaa. Sanaa on käytetty Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan alueilla. Norjanlapissa on vastaava sana dæk`ke, mikä tarkoittaa luutonta, paksua lihaa tai lihasta. Raimo Jussilan Vanhat sanat -kirjan mukaan sanan täkkä vanhin kirjallinen esiintymä on vuodelta 1770 muodossa Linnuntäckä. Se esiintyy Salomon Kreanderin ja Juhana Canstrénin teoksessa Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen.
Tarkempia tietoja voi kysyä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, minkä yhteystiedot löytyvät WWW-osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=114.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja / [Ulla-Maija Kulonen ... et al.]. Helsinki...
Sanonta tullee korttipelistä, jossa määriteltyä korttia ei saa pelaamalla pois pelistä, vaan se kiertää pelaajalta toiselle. Pelistä on useita versioita, mutta yhdessä vanhassa on konkreettisesti Musta Pekka. Se, jonka kädessä kyseinen kortti on pelin päättyessä, häviää.
Yleisenä sanontana ilmaisu tarkoittaa porukan huono-onnisimman tilannetta, kun esimerkiksi jää ainoana maksamaan yhteistä ravintolalaskua, saa kiertävän herkkukulhon kohdalleen juuri kun se on tyhjentynyt tai ottaa ison riskin ja häviää.
Heikki Poroila
Useimpien löytämieni lähteiden mukaan Voittoratsukko -kirja todella kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Esimerkiksi Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (BTJ 2005) väittää niin. Toisaalta itse kirjassa ei missään kohtaa mainita, että se kuuluisi Nummelan ponitalli -sarjaan tai mihinkään muuhunkaan sarjaan. Kirjan henkilöt eivät ole samoja kuin selaamissani aikaisemmin ilmestyneissä Nummelan ponitalli -sarjan kirjoissa. Suomen kansallisbibliografia Fennicassa ei Jalon Voittoratsukko -kirjan tiedoissa liioin ole merkintää siitä, että se kuuluisi mihinkään sarjaan. Nummelan ponitalli -sarjaa on kustantanut Otava vuoteen 2001 asti, jolloin kustantajaksi vaihtui WSOY. Voittoratsukko -kirja on ilmestynyt kustantajan vaihdoksen jälkeen...
Kyseinen trilogia tunnetaan tosiaankin englanniksi nimellä “Valois Romances” ja se koostuu kolmesta osasta, jotka mainitset. 1. osasta käytetään englanniksi ”Marguerite of Valois”-nimen lisäksi myös nimiä ”Margaret of Navarre” tai ”The massacre of St. Bartholomew’s eve” ja 2. osasta ”Chicot, the Jester”-nimen lisäksi myös nimiä ”Diana of Meridor” tai ”The Lady of Monsoreau”. Ranskaksi trilogian osien nimet ovat ”La Reine Margot”, ”La Dame de Monsoreau” ja ”Les Quarante-Cinq”.
Kaikki kolme trilogian osaa on suomennoksissa jaettu 11 erilliseen teokseen:
La Reine Margot:
1. Pariisin verihäät
2. Kuningatar Margot
(Herttuattaren rakkaus)
3. Velisurmaajat
La Dame de Monsoreau:
4. Méridorin kaunotar
5. Narri ja munkki (1. p. 1931 nimellä...
Eeva Kilpi on omaa sukua Salo. Hän oli avioliitossa vuosina 1949 - 1966 Mikko Kilven kanssa.
Lähde: Kuka kukin on (Otava, 2004)
Sukunimestä Kilpi kerrotaan Suomen kansallisbiografiassa (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005) seuraavaa:
"Sukunimi Kilpi ei ole suojattu, mistä syystä eri puolilla maata on lukuisia tämännimisiä sukuja. Kustavista lähtöisin olevan Kilpi-suvun nimen otti ensimmäisenä käyttöönsä tuleva kirjailija (->) Volter Kilpi Turun klassillisen lyseon alaluokilla 1886. Hänen isänsä oli merikapteeni David Ericsson (1843 - 1919). Ericsson oli vakiintunut sukunimeksi edellisen luotsi- ja kapteenisukupolven aikana. Suvussa oli useita Erik Ericsson (Eriksson) -nimisiä talollisia"
Volter Kilven suvusta kerrotaan enemmän Päiviö...
Nurmi-Tuomas (joskus myös Turve-Tuomas) on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä kiertoilmaus kuolemalle: kun ihminen joutuu Nurmi-Tuomaalle, hän kuolee. Nurmi-Tuomaan nukkuminen käen kukkuessa kytkeytynee tunnetuimpaan monista käkeen liitetyistä enteistä: kevään ensikäen kukunnan säkeiden lukumäärästä ihmiset voivat laskea jäljellä olevat elinvuotensa.
Lähteet:
Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja
Juha Haikola & Jarkko Rutila, Käki
Mainitun palvelun sivuilta löytyy toteamus, jonka mukaan WatchSeries on hakukone, ei palvelu eli kyseessä ei ole ainakaan ns. laillinen ohjelmapalvelu tyyliin Netflix.
Vapaasti kaikkien ulottuvilla olevan verkkopalvelun perimmäinen laillisuus tai laittomuus ei kuitenkaan ole sen käyttäjän vastuulla. Tämän sivuston kautta elokuvaa katsova ei siten syyllisty laittomuuteen.
Heikki Poroila
Suomalainen fraasisanakirja viittaa sanonnan "lastu lainehilla" kohdalla juuri
Kalevalaan, toisen runon 211:een jakeeseen. Ja kyllä Kalevala antaa ymmärtää, että tieto joen yläjuoksun uudesta asukkaasta tuo Pohjan piialle kostoaikeita
mieleen: Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä. Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an, tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.
Selailin läpi myös Ahon Lastukokoelmat ja Lohilastut ja kalakaskut, niistä en tarinaa löytänyt. Uskonkin sen myöhemmän version olevan uudempi kuin Juhani Ahon tuotanto. Lähtökohta lienee kuitenkin Kalevalassa.
Aiheesta löytyy yllättävän hankalasti tietoa, eikä suomenkielisiä julkaisuja ole hakemani perusteella juuri lainkaan. Kysymykseen ei pysty antamaan kovin lyhyttä vastausta, sillä hammaslääketieteen historia on käynyt läpi monia vaiheita, jotka kaikki kuitenkin liittyvät siihen, miksi hammaslääketieteestä on tullut osittain muusta lääketieteestä erillinen osa-alueensa. Keskityn tässä pääasiassa hammaslääketieteen kehitykseen Euroopassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa. Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta olen yrittänyt poimia joitakin keskeisimpiä kohtia vastaukseen.
Hammaslääketieteen historiaa tutkiessani kävi ilmi, että ensimmäiset ”hammaslääkärit” olivat itse asiassa partureita, jotka muun laajan toimenkuvansa ohessa olivat...
Tiede-lehden numeron 3/2013 Kuka tietää -osastossa professori ja sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki vastasi kysymykseen "Mihin nälkään kuoleva kuolee?". Mustajoki selvitti nälkäkuoleman fysiologiaa seuraavasti:
Jollei energiaa ja muita ravintoaineita tule ruoasta, ne otetaan omista kudoksista. Eniten saa rasvakudoksesta ja lihaksista, mutta puutteen pitkittyessä ihminen alkaa "syödä" omia elimiään, mikä johtaa ongelmiin. Kun painosta on syöty 40-50%, kuolema on lähellä. Kuolinsyy vaihtelee yksilöstä toiseen.
Nälkiintymisen loppuvaiheessa useat elimet alkavat olla niin heikkoja, ettei kokonaisuus enää toimi. Silloin kuolema johtuu "monielinvauriosta". Usein kuolema kohtaa jo sitä ennen. Vaikea yleisinfektio voi viedä hautaan...
Bussi-sana tulee latinan sanasta 'omnibus', joka tarkoittaa 'kaikille'. Sanan alkuosa tulee sanasta 'omnis' ('joka, jokainen', monikossa 'kaikki') ja sanan loppuosa -bus on datiivin pääte.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. SKS, 1992.
Heikel: Latinalais-suomalainen sanakirja. Otava, 1935.
Tämä on mahdollista. Henkilö voidaan voimassa olevan perustuslain (54 §) mukaan valita presidentiksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi. Tämä periaate on Suomessa ollut voimassa vuodesta 1991 lähtien (1074/1991, 1075/1991).
Asiaan liittyvässä hallituksen esityksessä (HE 232/1988) kuitenkin silloin myös todettiin, että ”on pidetty tärkeänä rajoittaa presidentin valintaa nimenomaan ja vain peräkkäisten kausien osalta. Uudelleenvalinnan tulee voida olla mahdollista jo yhdenkin väliin jäävän toimikauden jälkeen:”
”Sääntely ei estäisi kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi valitun presidentin myöhemmin tapahtuvaa uudelleenvalintaa, mikäli kahden peräkkäisen toimikauden ja mahdollisesti kysymykseen tulevan uuden toimikauden välissä...
