Norjanmunkin nimi tulee siitä, että kyseisiä munkkeja leivotaan perinteisesti Norjassa. Norjanmunkit eroavat tavallisista suomalaisista munkeista mm. siten, että niiden taikinaan tulee piimää, ne paistetaan erityisellä munkkipannulla ja niitä ei pyöritellä sokerissa.
Norjaksi norjanmunkit ovat yksinkertaisesti "munker". Tanskassa niiden nimitys on "æbleskiver".
Wikipediassa kerrotaan norjanmunkeista englanniksi ja norjaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/%C3%86bleskiver
https://no.wikipedia.org/wiki/Munker_(bakverk)
Aiheesta on kysytty aikaisemmin Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-verkkotietopalvelussa. Tuolloin on kysymykseen on vastattu näin:
Enimmän osan aikaa muumeilla on iho, mutta tarvittaessa talvisin heille voi kasvaa turkki. Taikatalvi-teoksessa Muumipeikko herää kesken talviunien:
"Muumipeikon tietämättä hänen ihonsa samettipinta päätti ruveta kasvamaan. Se päätti muuttua vähitellen turkiksi, jota saattoi tarvita talvisin."
http://www.kysy.fi/kysymys/onko-muumeilla-on-iho-vai-turkki
(Tove Jansson: Taikatalvi. 2007)
Lähteitä ja lisätietoja:
Tove Jansson: Taikatalvi. 2007
Olisikohan kyseessä ehkä Pierre et Colette en route, jossa pääosassa oli Citroën 2CV:llä autoillut nuoripari Pierre ja Colette? Tätä ranskan kielen jatkokurssia esitettiin TV1:n kielitelevision ohjelmistossa ainakin vuosina 1979 ja 1982–83. Vuoden 1979 esityskerralla ohjelma tuli kielitelevision tavanomaisella ohjelmapaikalla maanantaiaamuisin ja pikauusintana tiistaina alkuillasta.
Tiede-lehden nettisivuilta löytyi artikkeli tuoksuista, ja sieltä löytyy myös vastaus kysymykseenne:
Ruoho tuoksuu ”vihreältä”
Vastaleikatun nurmen tuoksu hivelee nenää. Sen saavat aikaan eritoten heksenaalin, heksenolin, heksanaalin ja heksanolin isomeerit, joita syntyy ja hulmahtaa ilmaan, kun leikkurin terä viiltää ruohojen lehdet poikki.Nämä haihtuvat yhdisteet laastaroivat vioittuneita soluja: niillä on antibioottisia ominaisuuksia, joten ne ehkäisevät bakteerien hyökkäyksiä. Tämä ”vihreän tuoksu” hoitaa myös ihmistä. Japanilaistutkijoiden mukaan cis-3-heksenoli ja trans-2-heksenaali lievittävät niin stressiä, kipua kuin väsymystä.
Lähteet: Journal of geophysical research 1999, Biopsychosocial medicine 2008, Chemical senses vol 30
Antiikin kreikan patsaiden materiaalina käytettiin yleensä pronssia tai marmoria, koska molemmat materiaalit ovat kestäviä, mutta samalla suhteellisen helposti kuvanveistäjän muovailtavia. On myös luultavaa, että antiikin Kreikassa oli puusta veistettyjä patsaita. Erityisen tärkeissä patsaissa, kuten Ateenan Parthenon-temppelin mahtavassa Athene Parthenos –patsaassa, saatettiin käyttää materiaalina kultaa ja norsunluuta.
Kreikkalainen kuvanveistäjä ei aina veistänyt patsasta esimerkiksi yhdestä isosta marmoripalasta, vaan usein hän teki esimerkiksi kädet ja pään erikseen. Lopuksi erikseen veistetyt palat liitettiin yhteen. Tällainen tapa oli tehokkaampaa ja halvempaa kuin ison kimpaleen veistäminen, mutta tekniikan varjopuolena oli se,...
Hei,
Joensuun kaupungin historia -teossarjasta löytyivät seuraavat tiedot. Pormestarien ja kaupunginjohtajien työnjaosta en tarkkaan tiedä, mutta edellämainitussa teoksessa (osa 2, s. 50) kerrotaan, että "[e]rilaisesta virka-asemasta huolimatta Pyhälä johti Joensuuta kutakuinkin samalla tavalla kuin pormestarit J. A. Nystén ja William Wallenius vuosisadan vaihteessa".
Joensuun pormestarit
Gabriel Ehnberg 1860-1870
Alfred Nystén 1870-1901
William Wallenius 1902-1919
Tauno Berner 1919-1922
Uljas Ruuth (Ruutu) 1922-1964
Joensuun kaupunginjohtaja
Armo Pyhälä 1930-1951
Tauno Juntunen 1951-1975
Aaro Heikkilä 1975–1995
Juhani Meriläinen 1995–2010
Kari Karjalainen 2010-
Launonen on ollut yleinen nimi erityisesti Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Samaa kantaa ovat myös Lopen kylännimi Launonen, Lahden Laune ja Porin Launainen. Muita samantaustaisia nimiä ovat Launainen, Launiainen, Launia, Launiala, Launila, Launo, Launoila ja Launola. Kaikkien näiden nimien taustalla on muinaissaksalainen nimikanta Launa, joka on tarkoittanut iloista.
(Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
Tarkoitatte todennäköisesti seuraavaa kirjaa:
Tenggren, Gustaf, Viisi pientä koiranpentua
(Kuvittanut Gustaf Tenggren). Sarja Tammen kultaiset kirjat ; 64 .
Voisin suositella paria hyvää nuortenkirjasarjaa. Otavan Voltti-sarjasta löytyy mm.Katarina von Bredowin Liian iso rakkaus. Aiheena on kolmiodraama: poika on vaarassa sotkea parhaiden ystävättärien välit. Kariston Siskodisko-sarjassa on mm. Mary Hoganin kirja Tosisuudelma, jossa päähenkilö Libby ja paras ystävä Nadine haluaisivat kokea rakastumisen ja ensimmäisen oikean suudelman. Molemmissa sarjoissa on paljon muutakin mainioita kirjoja.
Mimmu Tihisen Virkkunen ja sata sydäntä kertoo hauskasti seiskaluokkalaisen tytön ensirakkaudesta. Myös Joanna Nadinin Rachel Riley-sarjassa on paljon hulvatonta huumoria ja omalaatuisia henkilöitä. Sarjan uudessa, kolmannessa osassa Rakkaus odottaa, Rachel Riley päähenkilö on juuri aloittanut...
Suomalaiseen sukukulttuuriin liittyvät nimitykset löytyvät yleisestä kirjastosta ehkä vaivattomimmin tietosanakirjasta, esim. Otavan suuri ensyklopediasta, hakusanalla sukulaisuus. Sieltä selviää mm., että miniä on pojan vaimo. Käly on puolison sisar tai veljen (tai puolison veljen)vaimo. Lanko on puolison veli tai tai sisaren (tai puolison sisaren) mies. Nato on miehen sisar. Appi on puolison isä. Myös kirjaa Rahiala Kari, Meidän suvun voima, kannattaisi ehkä tutkia. Asiasanojen perusteella kirja voi liittyä aiheeseen.
Sanonta tullee korttipelistä, jossa määriteltyä korttia ei saa pelaamalla pois pelistä, vaan se kiertää pelaajalta toiselle. Pelistä on useita versioita, mutta yhdessä vanhassa on konkreettisesti Musta Pekka. Se, jonka kädessä kyseinen kortti on pelin päättyessä, häviää.
Yleisenä sanontana ilmaisu tarkoittaa porukan huono-onnisimman tilannetta, kun esimerkiksi jää ainoana maksamaan yhteistä ravintolalaskua, saa kiertävän herkkukulhon kohdalleen juuri kun se on tyhjentynyt tai ottaa ison riskin ja häviää.
Heikki Poroila
Suoraan kreikkalaisten kirjailijoiden ja suoraan kreikankielestä viime vuosina on käännetty sangen vähän. Ja käännökset ovat lähinnä uskontotieteen alalta sekä filosofiaa, runoja ja muistelmia. Tässä oman listanne lisäksi suoraan kreikan kielestä käännetyt romaanit ja antologiat :
Russu, Nikol : Sano Morfiinille et mä etin sen vielä (Kääntöpiiri 2000)
Näkymätön ja näkyvä : nykykreikkalaisia novelleja (Gummerus 2000)
Antiikin runoutta ja draamaa : suomennoksia (Otava 2002)
Ikivanha : antiikin vitsejä ja sukkeluuksia (tammi 2002)
Ruotsissa elävä ja ruotsiksi kirjoittava Theodor Kallifatides
on kirjoittanut mm. dekkarin nimeltä "Kuudes matkustaja" (Like 2003).
Monen muunkin kreikkalaisen kirjailijan tuotantoa voi olla suomennettu kolmannen...
Ruokailuvälineitä koskeva etiketti on erilaista eri kulttuureissa. Eurooppalaisen tavan mukaan haarukkaa pidetään syödessä vasemmassa kädessä piikit alaspäin ja veistä puolestaan oikeassa kädessä. Ruoka paloitellaan sitä mukaa kun se syödään.
Pohjoisamerikkalaisen tavan mukaan kaikki lautasella oleva ruoka paloitellaan suupaloiksi ennen syömistä. Ruokaa paloitellessa haarukka on piikit alaspäin vasemmassa kädessä ja veitsi oikeassa. Syödessä veitsi lasketaan alas, haarukka vaihdetaan oikeaan käteen ja haarukkaa pidetään kädessä lusikkamaisesti eli piikit ylöspäin.
Asiaa hyvin havainnollistava kuva löytyy esimerkiksi osoitteesta https://www.etiquettescholar.com/dining_etiquette/table_manners_6.html
Black-tailed jackrabbit (Lepus californicus) tunnetaan suomeksi nimellä lumikenkäjänis. Samaan tapaan white-tailed jackrabbit (Lepus townsendii) on suomeksi preeriajänis ja antelope jackrabbit (Lepus alleni) antilooppijänis.
National Zoologic Parkin sivuston (http://nationalzoo.si.edu/Animals/NorthAmerica/whataname.cfm) mukaan eurooppalaiset uudisasukkaat kutsuivat Pohjois-Amerikassa näkemiään lumikenkäjäniksiä näiden pitkien korvien ja jalkojen vuoksi nimellä "jackass rabbit", josta sittemmin lyhentyi muoto jackrabbit. Kaikki edellä mainitut lajit kuuluvat Lepus-sukuun ja ovat siis kutsumanimestään huolimatta jäniksiä (engl. "hare"), joten "jackrabbitin" suomenkielinen vastine on "jänis".
Lisätietoa jäniseläinten luokittelusta: http://fi....
Augustinuksen rukous on peräisin hänen Tunnustustensa kahdeksannen kirjan seitsemännestä luvusta. Otto Lakan tarkistetussa suomennoksessa se kuuluu seuraavasti: "Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä."
Olli-Matti Ronimuksen ja Pentti Holapan toimittamassa aforismikokoelmassa Ihminen maailmassa (WSOY, 1973) tämä samainen kohta on muotoiltu näin: "Anna minulle puhtaus ja siveys, mutta älä anna sitä juuri nyt."
Aihetta käsitellään kulttuurilehti Hiidenkiven numerossa 1/1996 (s.44). Asiantuntijana on Kotimaisten kielten keskuksen tutkija. Artikkeli sisältää seuraavat tiedot:
Toulat on alkuaan tarkoittanut jotain kohtaa Toulauden kyläasutuksen halki laskevassa Toulatjärvien ja Toulatjoen vesistössä ja siirtynyt myöhemmin asutuksen nimeksi.
Nimen alkuperää ei ole ratkaistu. Sen syntyä pohdittaessa on tarpeen ottaa huomioon vesistösana toola ~ toula, josta on tietoja Kuusamosta. Sana tarkoittaa 'puronsuun laajentumaa, vesimutkaa, suvantoa'.
Yleiskieliseen käyttöön suositettava taivutusmuoto on Toulauden, Toulaudella. Puhekielessä muotojen epäparisuus pyrkii tasoittumaan, ja nimeä on alettu taivuttaa Toulatissa...
Vaikka Googlen avulla löytyy oluttölkeillä päällystettyjä taloja, autoja ja huonekaluja, oletamme , että kysyjä tarkoittaa pienikokoista keinutuolia. Kyselimme Tieto-listan kirjastoihmisiltä ymmärrystä asiaan. Tässä kooste heidän tietämyksestään:
Hakusanalla "tin can rocking chair" toi kuvamateriaalia Googlessa. Litistettyjen tölkkien metallinauhasta on rakennettu nukentuoleja ja tuolinnäköisiä neulatyynyjä ynnä muita. Työt voinee luokitella kategoriaan "tramp art", kulkumiesten =hobojen, hippien ym. valmistamiin esineisiin.
Seuraavaksi oikeita teko-ohjeita:
Ohje 1. "Leikataan tölkistä kansi pois taitereunan alta.
Leikataan tölkin sivut noin 3 mm suikaleiksi siten, että pohjan reunukseen jää noin 1 mm: n pelivara. Tölkin pohjasta tulee...
Muistelunne osui oikeaan. Kunnan nimi perustuu järvennimeen, joka perustuu saamen talvikylään perustuvaan sanaan siida.
Kustaa Vilkunan mukaan paikalla on sijainnut vanha saamelainen talvikylä mahdollisesti järven pohjoispäässä Siilinlahden rannoilla. Tiedot perustuvat ensi jouluksi ilmestyvän Suomalaisen paikannimikirjan käsikirjoitukseen.
