Churchillin kirjoituksia ja puheita kuuluu julkaistun 20 miljoonan sanan verran, mutta ainakaan toistaiseksi ei näiden joukosta tarinan sitaattia ole löydetty. Kyseessä on siis mitä todennäköisimmin yksi monista "lainauksista", jotka ovat joko mielikuvituksen tuotetta tai etääntyneet niin kauas siitä mitä alun perin on sanottu, ettei alkuperäistä lähdettä ole enää mahdollista tunnistaa. Churchill-tuntijoiden mukaan hänen sanomisistaan hengeltään lähinnä kysymyksen lausahdusta saattaisi olla seuraava ajatus: "The Arts are essential to any complete national life. The State owes it to itself to sustain and encourage them…. Ill fares the race which fails to salute the arts with the reverence and delight which are their due." Tämänkin Churchill...
Kutituspolkka löytyy Puukellovalssi : pelimannisävelmiä Pohjois-Karjalasta, osa 2 -nuottikokoelmasta sekä Poljentoa Pohjois-Karjalasta -nuottikokoelmasta. Molemmat löytyvät Turun kaupunginkirjaston kokoelmista.
Tilastokeskuksen väestötilastojen mukaan vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi, ei ollut yhtään satavuotiasta asukasta. Vuonna 1940 heitä oli ensimmäisen kerran kerralla jo 14 henkilöä.
Dagobert von Mikuschista vaikuttaa löytyvän hyvin vähän tietoa. Saksan kansalliskirjaston tietojen mukaan hän eli 1874 - 1950. Hän asui Berliinissä. Von Mikusch kirjoitti 21 teosta ja käänsi paljon teoksia saksaksi. Saksalaisissa sanomalehdissä hänen nimensä esiintyi usein ja häntä tituleerattiin mm. tunnetuksi itämaiden tuntijaksi. Mistään ei suoranaisesti ilmene, mikä oli hänen koulutustaustansa tai tekikö hän esimerkiksi tutkimustyötä eri maissa.
Kysymyksen paljon lainattu Bradbury-sitaatti ei ole peräisin romaanista Fahrenheit 451, vaan The Seattle Times -lehdessä 12.3.1993 julkaistusta kirjailijan haastattelusta. Sen voi löytää myös muutamasta artikkelin jälkeen ilmestyneestä sitaattisanakirjasta (esim. The Times book of quotations).
Verkossa on Bradburyn lausahduksesta parikin toisistaan vain hieman poikkeavaa suomenkielistä tulkintaa: kysymyksessä mainittu "Ei kulttuurin tuhoamiseen tarvita kirjojen polttamista. Riittää kun ihmiset lopettavat niiden lukemisen." [esim. Sitaatteja kirjoittamisesta (pasikarppanen.net)] ja ”Kulttuurin tuhoamiseen ei tarvita kirjojen polttamista. Siihen riittää se, että ihmiset lakkaavat lukemasta.” [Ray Bradbury (risingshadow.fi)]....
Kysymyksenne on hyvin laaja ja siihen on vaikea antaa täsmällistä vastausta. Hyviä tietoja saa esim Heikki Ojan kirjasta Aikakirja (Otava, 1999), jossa kuvataan sekä ajanlaskun (päivät, viikot jne) että ajanmittauksen (päivää lyhemmän ajan) kehitystä sekä maailmalla että Suomessa. Myös kirjasta Suomen kulttuurihistoria 2 : tunne ja tieto löytyy tietoa kalentereista ja kelloista.
Tässä muutamia otteita molemmista kirjoista:
* 7-päiväinen viikko on ollut ajanlaskumme vanhin samanlaisena pysynyt ajanjakso, sillä jo yli 2500 ajan viikonpäivät ovat toistuneet
* almanakka oli tärkeä tiedonlähde ja 1787 alkaen niissä käytettiin viikonpäivistä alkukirjaimia
* tavallisten suomalaisten elämään kello alkoi vaikuttaa merkittävämmin vasta 1800-luvun...
Kirja on Timo Sandbergin Jäähyväisratsastus (1994).
Lastenkirjainstituutin tietokannassa https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto/onnet-tietokanta
kirjasta kerrotaan näin:
"Ystävykset Piri eli Pirita ja Sanna touhuavat kuin kotonaan Sireenin ratsastuskoululla, sillä vuosien varrella ovat ihmiset, paikat ja ennen kaikkea hevoset tulleet läheisiksi. Pirin elämään astuu yllättäen Olli, ristiriitainen ongelmakimppu, johon Piri ei oikein osaa ottaa kantaa. Pirillä on poikaystävä Suke, joka parhaillaan toipuu leikkauksesta sairaalassa. Sannan kipeimpiä kokemuksia on jäähyväisratsastus Veeralla, joka on päätetty lopettaa. Vaihtelua arkeen tuo jäyhä ja totinen Kalevi, johon Sanna suhtautuu luonteensa mukaisesti mutkattoman railakkaasti. -...
Laulajat tukkivat toisen korvansa oikean sävelkorkeuden varmistamiseksi: korvan tukkiminen auttaa kuulemaan itseään paremmin. Toinen korva on pidettävä auki, jotta kuulee muut eli sen, mitä säveltä on tavoiteltava. Se, tukitaanko vasen vai oikea korva, voi perustua puhtaasti yksilölliseen tottumukseen, mutta siihen voi vaikuttaa myös laulajan asema esiintymislavalla suhteessa toisiin esiintyjiin ja äänenlähteisiin.Nykyaikaiset korvamonitorit ovat tehneet tällaisen "sormimonitoroinnin" tarpeettomaksi, joten enää sellaista ei useinkaan näe, minkä takia se vaikkapa Saimaa-ilmiötä katsellessa on saattanut herättää huomiota.The Evolution of In-Ear Monitors – PS Audio
Ymmärrän kysymyksesi tavoitteen, mutta näin yleisesti muotoiltuna siihen ei voi kukaan vastata kunnolla. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä mitään ja opinnäytteiden eräs tarkoitus lienee saada tekijä itse pohtimaan mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja tosiasioiden pohjalta. Yritän siksi jotenkin vastata nykyisyyttä koskevaan puoleen, vaikka en ole amk-kirjastojen musiikkipalveluiden erityistuntija (siltä osin ota yhteyttä Jaska Järvilehtoon). Jätän myös tarkemmin pohtimatta, miten monesta näkökulmasta voidaan käsitettä "asema" lähestyä. Sitäkin kannattaisi tekijän vähän problematisoida. Käsitteen sisältö kun riippuu ratkaisevasti siitä, käyttääkö sitä päättäjä, työntekijä vai asiakas ja tarkastellaanko asiaa kulttuurisesti vai...
Esimerkiksi Olympiakomitean sivuilla kerrotaan valmentajan tehtäviin hakeutumisesta. Omaa urheilutaustaa pidetään suotavana. "Alusta alkaen on tärkeää lähteä kouluttautumaan. Valmentaminen on oma tieteen ja taiteen lajinsa, jossa on paljon mielenkiintoista opittavaa. Urheilijalla on usein paljon kokemusta valmentautumisesta, mutta valmentajan osaaminen ei synny vain urheilijakokemuksesta. Koulutuspolkuja on tarjolla monia."
Suomen valmentajat -yhdistyksen verkkosivuilla mainitaan viime päivien uutisoinnissa puhuttaneet kahdelle muodostelmaluisteluvalmentajalle annetut sanktiot epäasiallisesta käyttäytymisestä. Liitto peräänkuuluttaa epäkohtiin puuttumista ja edellyttää lisää ymmärrystä hyvästä valmennuksesta ja hyvästä valmentajuudesta....
Käsitys on varsin vanha, ja se mainitaan esimerkiksi Matkailulehden 1.8.1914 jutussa Uiskenteleva Suomi: "Saaristolainen uhmailee kylläkin merta purressaan, mutta jos hän joutuu veteen, vaipuu hän kuin riippa pohjaan. Asun saaristossa, lähimmät naapurini, eräs 30-vuotias kalastaja, eivät osaa uida vähääkään, toinen, kaljaasin kulettaja, yhtä vähän."Nopea verkkohaku englanniksi paljastaa, että käsitys saarten asukkaiden (ja merimiesten) uimataidottomuudesta on kansainvälinen. Mitään yksimielisyyttä ei kuitenkaan tunnu olevan siitä, miksi näin olisi tai pitääkö käsitys edes universaalisti paikkansa.Vaikuttaa siltä, että saaristossa on joskus tosiaan asunut ainakin joitain ihmisiä, jotka eivät ole osanneet uida. Nykyään uimataito lienee...
Suomesta ei ole yhtä helppoa löytää runsaasti täydellisen soikeita pienehköjä kiviä sisältäviä rantoja kuin joistain muista maista, mutta tässä eräitä ranta-alueita, jotka voisivat olla mieleesi:Utsjoen Outakoski - Kuvia: https://www.vastavalo.net/teno-deatnu-joki-lohijoki-tenojoen-kivista-rantaa-435577.html sekä https://www.vastavalo.net/kivi-kivet-hiottu-hiotut-meren-hiomat-kivet-4…Hangon tulliniemi - tässä linkki aluetta käsittelevään blogiin, joka sisältää kuvia kivistäkin https://www.mustikkapasta.fi/2020/06/saastutettu-suojeltu-luonto-ja-reitilta.htmlPorin Yyteri - tässä kiviä sisältävä kuva alueelta https://www.vastavalo.net/meri-kivi-penkki-kivet-kivinen-penkki-748594.htmlKolin Pielisen järvi - tässä kiviä sisältävä kuva alueelta...
Kyseessä lienee Lynne Reid Banksin Intiaani lipastossa (WSOY, 1996). Siinä Omri-poika saa syntymäpäivänään veljeltään kujalta löytyneen vanhanaikaisen kylpyhuoneen kaapin. Hän panee niin ikään lahjaksi saamansa muovi-intiaanin kaappiin, jossa tämä muuttuu eläväksi. Omrille selviää, että kaappi muuttaa kaikki muovilelut eläviksi. Omri paljastaa kaapin salaisuuden ystävälleen Patrickille, joka – ilman Omrin lupaa – panee sinne muovisen cowboyn hevosineen...Intiaani lipastossa | Kirjasampo
Satakirjastoissa, joihin mm. Rauma kuuluu, tätä kirjaa ei enää ole, mutta joistakin kirjastoista muualta Suomesta se löytyy. Kysy kaukolainamahdollisuutta omasta lähikirjastostasi.
Toivottavasti seuraavista teos- / artikkelitiedoista on hyötyä. Opinnäytetöitä saa yliopiston laitoksilta ainakin katsottavaksi ja niitä voi yrittää kaukolainata lähikirjaston kautta. Artikkeleita (viitteessä lukee ARTO) voi kysyä esim. yliopistonsa kirjaston kautta:
Tofferi, Heile, Illokutiivisen sävyn ilmeneminen englannissa / Heile Tofferi [Turku] , 1987. Pro gradu -työ : Turun yliopisto , englantilainen filologia.
Ropponen, Sirpa, Der illokutionäre Akt : ein sprechakttheoretischer Ansatz / Sirpa Ropponen. Helsinki : Helsingin yliopisto , 1999. Pro gradu -työ , Germaaninen filologia
Lähteenmäki, Mika, Ironian loogis-pragmaattisista malleista (artikkeli kokoomateoksessa). Puhekulttuurit ja kielten oppiminen : AFinLAn vuosikirja 1994....
Vaikka aivan kaikki yksityiskohdat eivät vastaa kysymyksessä esitettyjä, tekisi mieleni ehdottaa Nora Robertsin irlantilaisista legendoista ammentavaa trilogiaa, johon kuuluvat kirjat Morriganin risti, Jumalten tanssi ja Hiljaisuuden laakso.
Morriganin risti alkaa prologilla, jossa tarinankertoja, vanha mies, alkaa kertoa lapsille tarinaansa, jota kirjan takakannen esittelyteksti kuvaa seuraavasti:
Mahtava irlantilaisvelho Hoyt janoaa kostoa. Hurja vampyyrikuningatar Lilith on vietellyt hänen veljensä Cianin. Hoyt matkustaa 1100-luvulta omaan aikaamme, jossa hän kohtaa vampyyriksi muuttuneen Cianin, kipakan wicca-noita Glennan sekä vampyyrinmetsästäjä Blairin.
Nelikko joutuu yhdistämään voimansa, sillä Lilithin kokoama pimeyden...
Hei,
kiitos viestistä.
Kyseessä on Kultakypärä-niminen kappale, esittäjänä Hauli Bros.
Kappale on kuunneltavissa Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=bzs6The426Q&t=94s
Bändin omat sivut http://haulibros.com/index.php
