Discogs-tietokannan mukaan ainakin LP-llä Grace soittivat seuraavat kaverit: Kitara – Vesa RaasumaaKitarasoolo – Steve Lee Valley (kappaleessa: B5)Laulu, basso – Olli OikariLaulu, rummut – Tarvo LaaksoLaulu, kitara – Kalle SangiLaulu, kitara, koskettimet – Jussi Perämäki https://www.discogs.com/artist/3854365-Grace-52
Opetusministeriö kerää vuosittain kirjastojen tilastoja. Sieltä selviää myös aineistokulut.
https://tilastot.kirjastot.fi/
Valitsemalla kaikki kunnat ja rajaamalla vuodeksi 2020 ja valitsemalla tilastoksi Talous ->Toimintakulut tilastovuonna -> Kirjastoaineistokulut saa kaikkien Suomen kuntien aineistokulut/vuosi.
Esimerkiksi Turku käytti vuonna 2020 1 111 116 € aineistokuluihin.
Olisikohan kyseessä Jedd ja Todd Widerin dokumentti Luoja ties missä minä olen (God Knows Where I Am, 2016)?
Dokumentti kertoo Linda Bishopin tarinan. Bishop löydettiin menehtyneenä autiotalosta New Hampshiressa, vieressään päiväkirja. Bishop kärsi vakavista mielenterveyden ongelmista ja selviytyi talven ajan autiotalossa omenoita syöden ja sadevettä juoden. Päiväkirjaansa Bishop kirjoitti ainakin piilottelustaan autiotalossa sekä kuvittelemastaan aviomiehestä.
Dokumentti esitettiin Ylellä alkuvuodesta 2018.
https://en.wikipedia.org/wiki/God_Knows_Where_I_Am
Käännöstietoja voi toki etsiä monienkin kirjastojen tietokannoista, mutta mainitsemasi kansallisbibliografia Fennica on niistä kattavin ja luotettavin. Fennicassa luettelointitiedot ovat yleensä täydellisemmät kuin muissa kirjastotietokannoissa, joten tarvitsemasi alkukieli on siellä todennäköisimmin mukana.
Hyödyllistä lisätietoa teoksen kääntämisestä saattaisi löytyä mm. Outi Paloposken artikkelista 1800-luvun Tuhat ja yksi yötä suomalaisittain. Artikkeli on julkaistu Sananjalassa, Suomen kielen seuran vuosikirjassa 45 : 2003.
Jaakko Hämeen-Anttila kertoo omasta Tuhat ja yksi yötä -suomennoksestaan Helsingin Sanomissa 10.12.2010 artikkelissa nimeltä "Supersatua on kerrottu yli tuhat vuotta : Hämeen-Anttila suomensi Tuhannen ja yhden yön...
Sotilasmusiikkia koskevaa kirjallisuutta kannattaa tiedustella Kansalliskirjaston musiikkiosastolta, ks. http://www.lib.helsinki.fi/palvelut/Kokoelmat/kokoelmaluettelo.htm.
Puolustusvoimien uudelta sotilasmusiikkisivustolta, www.mil.fi/sotilasmusiikki,löytyy yhteystiedot suomalaisiin asiantuntijoihin. Suomen sukututkimusseuran kirjastossa, www.genealogia.fi, saattaa löytyä tietoa 1600 -luvun ruotsalaisesta sotaväestä.
Ruotsinmaalaisista lähteistä kirjallisuutta voi tiedustella esim. sähköpostitse, mutta usein sivustoilla on olemassa myös kirjallisuuden sähköinen hakupalvelu.
Hyviä lähteitä ovat:
- Krigsarkivet, www.ra.se/kra/
- Statens musikbibliotek,www.muslib.se/
- Militärmusiksamfundet, www.militarmusiksamfundet.com sekä...
Kirjoja poikien välisestä ystävyydestä on valitettavan vähäisesti. Tässä kuitenkin muutama lukuvinkki.
Veera Salmen Mauri-sarja
Maarit Nurmen Eemun tarinoita -sarja
Tuula Kallioniemen Pätkämäki -sarja
Tuula Kallioniemen Valopäiden veljeskunta
Helena Brossin Eeli ja Omar -sarja (tavutettu)
Kalle Veirton Henkkaa ja Kivimutka -sarja
Jenny Pearsonin Freddien Superihmeellinen maailma
Jari Mäkipään Masi Tulppa -sarja
Klassikoista voi mainita myös Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut
Muita kirjavinkkejä, jossa päähenkilönä seikkailee poika
Timo Parelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 -sarjaa.
Max Brallieri ja Douglas Holgaten Maailman viimeiset tyypit -sarja
Timo Parvela ja Pasi Pitkäsen Pate -sarja
Kari...
Hei!
Olisikohan kyseessä tämä hyvä kirja, jonka olen itsekin lukenut: Sachar Louis: Paahde
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789511255291&q…
Tällä Helena Anhavan runolla ei ole nimeä. Se kuuluu runoihin, joista puhutaan ja jotka merkitään vain alkusäkeellä.
Runo löytyy Anhavan kokoelmasta Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974) ja kokoelmasta Anhava Runot 1971-1990.
Ohjaaja Ere Kokkosen muistelmateoksen Muisti palaa pätkittäin mukaan ensimmäinen Uuno-elokuva tehtiin "mustavalkoisena videotekniikalla ja valmis tarina siirrettiin Lontoossa 35 millimetrin filmille". Kansallisfilmografia puhuu "tv-tekniikasta" ja lisää, että elokuvan "ulkokuvat otettiin 16 mm:n filmimateriaalille". Uuno Turhapuro (1973) ei ollut ainoa Spede Pasasen tuottama elokuva, joka kuvattiin filmin asemesta videolle - esimerkiksi Hei kliffaa hei (1985) "toteutettiin jälleen videotekniikalla, mutta nyt väreissä ja siirrettiin filmille peräti Yhdysvalloissa saakka" - mutta se on kuitenkin ainoa Turhapuro-elokuva, josta tutkimieni lähteiden perusteella voi varmasti sanoa, että sitä ei kuvattu 35 mm...
Olisikohan kyseessä ehkä Kukko tunkiolla (Brass), jota esitettiin meillä ainakin keväällä 1984 MTV:n ohjelmistossa keskiviikkoisin 15.2.–9.5.? 30-luvulle sijoittuvassa farssisarjassa seurataan kahta perhettä, varakkaita Hardacreja ja työväenluokkaisia Fairchildeja. Hardacren perheen pää on kaivos- ja teollisuuspohatta Bradley Hardacre (Timothy West), joka omistaa suurin piirtein koko Utterleyn kaupungin.
Kukko tunkiolla (TV Series 1983–1990) - IMDb
Sarjan kaikki kolme tuotantokautta on julkaistu Britanniassa DVD:nä.
PIKI-verkkokirjaston kautta on käytettävissä Medici.tv-palvelu, jonne löytyy linkki tältä sivulta: https://piki.finna.fi/Content/eresources. Palveluun kirjaudutaan kirjastokortin numerolla ja tunnusluvulla.
Ihan tuolla nimellä ei runoa löytynyt, mutta voisiko kyse olla jommasta kummasta seuraavista:
Saima Harmaja : "Rajalla" (löytyy mm. kirjoista "Tämän runon haluaisin kuulla 1-2")
tai
Arvi Kivimaa : "Rajan lapsi" (Löytyy teoksista "Runo on vapaa" ja "Sotatalvi")
Pokemon tulee sanoista "poketto monsutā", joka on japanilainen muoto sanoista "pocket monsters" eli taskuhirviöt.
http://pokemondb.net/etymology
http://time.com/4411912/pokemon-go-word-origin/
Voisiko muistelemanne novelli olla Maila Talvion ”Leijona-nappi” novellikokoelmasta ”Lokakuun morsian : kertomuksia” (WSOY, 1948)? Se sisältyy myös hänen novellikokoelmaansa ”Rakkauden riemut ja tuskat : valittuja novelleja” (WSOY, 1949) ja kirjaan ”Kootut teokset”, osaan 12. Novellissa muistoksi jää leijonanappi.
J. Karjalainen kertoo ”Ankkurinapin” synnystä Populaarimusiikin verkkomuseon (Pomus) artikkelissa. Laululla ja Talvion novellilla ei näytä olevan mitään yhteyttä.
Talvio, Maila: Kootut teokset:
https://www.satakuntalainenosakunta.fi/mailatalvio/
J. Karjalainen ”Ankkurinapista” Populaarimusiikin museon artikkelissa:
http://wiki.pomus.net/wiki/Ankkurinappi
Lyhyttavara-kustantamon verkkosivuja en onnistunut löytämään, mutta Lyhyttavara-nimisen Facebook-sivun kuvauksessa sanotaan seuraavaa: "Lyhyttavaroita ovat esimerkiksi neulat, napit, halvat korut ja laukut. Me julkaisemme runoutta." Instagramissa Lyhyttavara-nimistä tiliä pitää runoilija Karri Kokko, ja Outi Ojan artikkelissa Kun Pegasos ryhtyi käymään vieraissa (Muuttuva tekijä: kirjoituksia tekijänoikeudesta ja taiteesta, Helsingin yliopisto 2020) kerrotaan näin: "Karri Kokko’s Next Work (2009) puolestaan syntyi Kokon aloitteesta neljän muun kirjoittajan kirjoittamana. Teostaan varten Kokko etsi leikkimielisesti Lyhyttavaraliike-nimisessä runousblogissaan kirjoittajia seuraavalle kaunokirjalliselle teokselleen."
Vaikuttaa siis siltä,...
1960-luvulla Ville Vallattoman sunnuntaisarjoja julkaistiin ainakin Seura-lehdessä. Ainakaan Sarjainfo-lehden numerossa 2/2005 ilmestynyt Ville-artikkeli ei mainitse muita.
"Ville Vallaton on merkillinen ilmiö. Suomessa hahmon tunnistavat kaikki, mutta vain harva on sarjaa alkuperäismuodossaan lukenut. Seura julkaisi Villen sunnuntaisarjoja iät ja ajat ja hahmolla on ollut myös oma sarjakuvalehtensä. Ironista kyllä, nämä olivat ne sarjan osa-alueet, jotka Hank Ketcham useimmiten jätti assistenttien käsiin. Hän itse keskittyi piirtämään sarjan päivittäistä sanomalehtiversiota, yhden ruudun pilakuvaa. Meillähän yksiruutuisista lehtisarjoista ei oikein tunneta muita kuin Gary Larsonin Harhama, mutta tässä samaisessa muodossa myös Ville...
