Suomalaista kalaa kannattaa syödä monesta syystä.Terveyden näkökulmasta kotimaisen kalan syöntiä on tarkasteltu hiljattain Valtioneuvoston tutkimuksessa. Tässä suora lainaus: "Kotimaista kalaa kannattaa syödä, sillä suomalaisten nykyisillä kulutusmäärillä kalan käytön terveyshyödyt ylittävät vierasaineiden saantiin liittyvät haitat kaikissa ikäryhmissä. Kalan käytön lisääminen nykyisestä olisi myös väestön terveydelle eduksi. Erityisesti vähän hyödynnettyjen kalalajien, kuten särkikalojen, käyttöä kannattaa lisätä. Tulokset käyvät ilmi tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin kalaan kertyvien ravinto- ja vierasaineiden pitoisuuksia kotimaisista kalalajeista ja -tuotteista." Toisin sanoen kotimainen kala on hyväksi terveydelle siitä...
Tiiviit ja selkeät yhteenvedonomaiset määritelmät eri oppimiskäsityksistä voi löytää vaikkapa Martti Hellströmin kirjasta Sata sanaa opetuksesta : keskeisten käsitteiden käsikirja (s. 274-277). Hieman laajemmin aihetta lähestytään Marja-Liisa Julkusen toimittamaan Opetus, oppiminen, vuorovaikutus -kirjaan sisältyvässä Jorma Enkenbergin artikkelissa 'Uuden pedagogiikan perusta'. Oppimiskäsitysten historiaa ja taustaa valaisevat esimerkiksi Maija-Liisa Rauste-von Wrightin ja Johan von Wrightin Oppiminen ja koulutus sekä Oiva Ikosen Oppimisvalmiudet ja opetus.
Sanonnalla ei ennusteta tulevaisuuden olevan valoisa, vaan uhkaava. Sanonnalla viitataan nahkojen käsittelyssä tarpeellisiin kuivausvälineisiin.
Sanonta on osa repliikistä kirjassa Tuntematon sotilas. Lause on alunperin kirjoitettu kersantti Penttisen sanomaksi ja kuuluu: "Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan."
Ilkka Remekselle ei ole yhtä selkeästi pääteoksiksi nostettavia kirjoja kuin monilla muilla kirjailijoilla. Esimerkiksi Ari Haasion teos ”Kotimaisia dekkarikirjailijoita” ei nosta mitään kirjassa esitellyistä Remeksen teoksista ylitse muiden, joskin siinä todetaan, että Remeksen esikoisromaani ”Pääkallokehrääjä” oli suomalaisen jännityskirjallisuuden kannalta merkittävä teos. Sen voisi hyvin laskea minustakin yhdeksi Remeksen tärkeimmistä teoksista.
Painosten lukumäärää tarkasteltaessa yksi Remeksen romaaneista nousee ylitse muiden: ”Ruttokellot”, josta on otettu Fennica-tietokannan mukaan perätä 18 painosta. Kirja herätti aikanaan keskustelua, kun silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kritisoi sitä. Teos sai kuitenkin myös positiivisia...
Kirjastokorttia ei voi tilata internetin kautta, koska vastaanottaessaan kirjastokortin asiakas allekirjoittaa sen ja näin sitoutuu noudattamaan kirjaston käyttösääntöjä. Kirjastokortin saa siis vain käymällä kirjastossa.
Ihan ensimmäinen kortti on ilmainen, mutta kadonneen kortin tilalle annettu uusi kortti yleensä maksaa, esim. Seitti-kirjastoissa 3 euroa.
Omakotiasujille tarkoitetulla Suomela-sivustolla on artikkeli ampiaisen torjunnasta: http://www.suomela.fi/1498.html Tällä sivulla tosin on enimmäkseen kyse pesän hävityksestä.
On olemassa torjunta-ainetta käyttävä hyönteisansa: http://www.fi-service.fi/syottiasema.html
Eräs neuvo on: ”Älä jätä houkuttelevia herkkuja tai mehuja avonaisina esille: ampiaiset saattavat pujahtaa sisään mehupulloihin ja tetroihin. Jos itse siedät hajuja, voit paistaa rasvaa tai sipulia pannulla tai keittää viinietikkaa kattilassa. Pistele valkosipulinkynsiä sitruunaviipaleisiin ja jätä esille. Kirjoittaja ei ole testannut, mutta ainahan voi yrittää.....” (http://www.transmeri.fi/torjunta/index.cfm?cd=21314&doc=530&language=Fi… ) Toisaalta pullon...
Kattava teos yökkösten toukista on Matti Aholan ja Kimmo Silvosen kaksiosainen "Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat", mutta se keskittyy siis vain yökköslajien toukkien esittelyyn. Eri kiitäjä- ja kehrääjälajien toukista on aika hyvin valokuvia kirjassa "Suomen kiitäjät ja kehrääjät" (toim. Olli Marttila). Valokuvia myös päiväperhosten toukista on eri perhoslajien esittelyjen yhteydessä jonkun verran joskaan ei kattavasti esim. Seppo Parkkisen kirjassa "Perhoset". Perhosista on luonnollisesti paljon muitakin teoksia, mutta muista kirjastossamme nyt paikalla olevista perhoskirjoista en löytänyt yhtä paljon perhostoukkien valokuvia.
Internetissäkin on monia sivuja aiheesta. Hyvä suomalainen vaikkakin englanninkielinen sivusto on
- Larvae of...
Kirjakaupasta voi ostaa valmiita lomakkeita perunkirjoituksen tekoa varten. Myös asiakirjamalleja sisältävissä kirjoissa samoin kuin perunkirjoitusoppaissa on valmiita malleja.
Lain mukaan perunkirjoitus on toimitettava jokaisen Suomessa kuolinhetkellään vakituisesti asuneen
henkilön jälkeen.
Kirjassa Puronen, Pertti: Näin teen perukirjan itse (Kauppakaari, 1999) mainitaan että perunkirjoituksen
toimittamisvelvollisuus on ensisijaisesti sillä kuolinpesän osakkaista, jonka hoidossa pesä on (eloonjää-
neellä puolisolla, vainajan perillisillä tai testamentinsaajilla).
Teoksen mukaan ns. tavallisen pesän perukirjan pystyy maallikkokin tekemään itse. Sen sijaan "jos pe-
sään kuuluu yritysvarallisuutta tai se on huomattavan laaja, tai...
Veijo Meri arvelee kirjassaan Sanojen synty, että mustasukkaisuus on mahdollisesti käännösvirheen sisältävä lainasana ruotsista. "Ruotsissa mustasukkaisuus on svartsjuka, mustankipeys, oikeammin mustasairaus. Sjuka on sairaus. Ehkä tuo sjuka kuultiin Suomessa väärin sanaksi sock ja socka, jotka tarkoittavat sukkaa. Ruotsalaisella runoilijalla Lucidorilla oli 1669 sanonta bära svarta strumpor, pitää mustia sukkia. Ruotsin murteissa on sanonta draga svarta strumpor, ottaa mustat sukat, merkitys: olla mustasukkainen. Suomen sana on voitu saada näistä sanoista."
Mihin voin viedä vanhat kirjat -kysymykseen on vastattu esim. Suomen keräystuotteen sivulla http://www.suomenkeraystuote.fi/fi/lajittelu/usein-kysytyt-kysymykset. Siellä ja myös Kierrätysinfossa http://www.kierratys.info/laji_paperi.php kerrotaan, että kirjat ilman kansia voi laittaa paperinkeräykseen. Jyväskylän kaupungin jätehuollon sivulla http://www.jyvaskyla.fi/jate/kodinjatteet/paperi sanotaan myös, että pehmeäkantisia kirjoja voi laittaa paperinkeräyksen. Kannet (ja kirjat kansineen, jos niitä ei irroteta) ovat paikkakunnasta riippuen energia- tai sekajätettä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan hiukoa ja huikoa ovat saman sanan rinnakkaismuotoja. Niitä voi siis molempia käyttää. Kolmas muoto on hiukaista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/hiukoa?order=entry&field=&baseforms=false
Yleensä Sara-nimi yhdistetään Saaraan, jonka merkitys heprean kielessä on 'ruhtinatar' (alunperin Sarai). Nimi on yli 4000 vuotta vanha ja tunnetaan kaikkialla maailmassa. Vanhassa testamentissa Saara oli patriarkka Abrahamin puoliso. Useissa kielissä esiintyvä Sarah vastaa alkuperäistä heprealaista muotoa.
Pentti Lempiäisen mukaan Saraa voidaan suomen kielessä pitää myös luontonimenä (sarat = kasvisuku).
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Vilkuna, Kustaa: Etunimet, 2005.
Poliisin sivuilta ei tosiaan suoraan löydy tietoa, milloin uutta passia voi aikaisintaan hakea. Sehän saattaa riippua siitä, kuinka ahkerasti henkilö matkustaa ja passi täyttyy leimoista. Poliisi.fi:ssä sanotaan näin:
"Kun haet passia verkossa, sinun ei tarvitse käydä poliisiasemalla, jos
-olet käynyt passivirkailijan tunnistettavana ja antamassa sormenjälkesi passi- tai henkilökorttihakemusta varten enintään 6 vuotta sitten
-nimesi on sama kuin edellisessä passissasi
-lupavirkailija pystyy toteamaan, että uusi passikuvasi esittää samaa henkilöä kuin edelliset passikuvasi
Kaikkien kolmen edellä mainitun ehdon on täytyttävä. Ei siis riitä, että sormenjäljet on joskus otettu, vaan sen on täytynyt tapahtua viimeisten kuuden vuoden...
Tampio esiintyy talon- ja sukunimenä Kainuussa ja Itä-Lapissa. Nimi Tambio on esiintynyt jo 1600-luvun lopulla Sotkamon käräjillä. Nimi saattaa liittyä muihin Suomessa esiintyviin Tamppi-nimiin. Tamppi-nimien arvellaan perustuvan esimerkiksi paikannimiin. Tamppi eli tamppimylly (ruotsin stamp) toimi veden avulla ja siinä tampattiin eli vanutettiin sarkaa tai puitiin rukiintähkiä. Tamppi on ollut myös sepän työkalu. Ruotsin damm merkitsee höyryä ja usvaa sekä myös pölyä ja tomua. Enemmän nimestä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet, Otava, 2000.
Pentti Lempiäinen kertoo "Suuressa etunimikirjassaan" Kira-nimen (Kyra) olevan alunperin katolisen kirkon pyhimysluettelosta löytyvän syyrialaisen pyhimyksen nimi 400-luvulta. Erakkotytön kerrotaan eläneen täysin vaiti koko vuoden helluntaipäivää lukuunottamatta. Suomen ortodoksisessa kalenterissa nimipäivä 28.2. Eeva Riihosen teoksessa "Mikä lapselle nimeksi?" kerrotaan taas nimen olevan venäläinen muunnos nimestä Kyra (alkuaan kreikan Kyrene, "kyrenelainen nainen). Kiran suomalainen muunnos on Kiira. Eero Kiviniemen teoksissa "Rakkaan lapsen monet nimet" ja "Iita Linta Maria. Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen" kerrotaan Kira- ja Kiira-nimien yleisyydestä. Esim. vv.1980-1991 annettiin Kiira-nimi 133 kertaa ja Kira 135 kertaa. Kira on...
Rauhansymboleista oli juttu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (nro 15/03). Tämä on suora lainaus lehdestä: "Tunnetuin rauhanmerkeistä lienee peace-merkki, risti jonka vaakalinja osoittaa päistä alas. Peace-merkki on usein yhdistetty 1960-luvun hippiliikkeeseen, mutta se on ollut käytössä jo 1950-luvulla. Merkin syntyhistoriasta on esitetty eri teorioita. Parhaimman mukaan merkissä olisivat vanhan lippuviestijärjestelmän mukaiset kirjaimet n ja d. Ne viittaavat termiin `nuclear disarmament` (ydinaseiden riisunta). Merkkiä on tulkittu myös muinaissymbolina sekä muunnoksena kristillisestä rististä. Nykyisin peace-merkki on vakiintunut osaksi nuorisomuotia."
Kirjastoista löytyy erilaisia symboli- ja merkkikirjoja sekä -hakuteoksia.
Esim. Bruce...
Selma on kelttiläinen, mm. skotlantilaisen James Macphersonin Ossianin lauluissa (1760-63) esiintyvä paikannimi Shelma (=kaunis näköala), joka teoksen saksankielisessä käännöksessä ymmärrettiin naisennimeksi. Suomessa Selman teki laajemmin tunnetuksi S. Topeliuksen runo Ljungblommor (1845). Myös ruotsalainen Selma Lagerlöf (1858-1940), joka sai etunimensä Franz Mikael Franzenin Selma-laulujen (1810) mukaan, lienee vaikuttanut nimen suosioon. Saksassa Selmaa on lisäksi pidetty lyhentymänä Anselmasta (Anselmin sisarnimi) ja Salomesta. Selma on myös islamilaisessa kulttuurissa käytetty naisen nimi, joka kirjoitetaan joskus muodossa Salma.
Suomalaisessa almanakassa Selma on ollut vuodesta 1857, ja nimi oli todella yleinen 1800-luvin lopussa ja...
