Ei tarvitse. Esimerkiksi meillä pääkaupunkiseudulla HelMet-kirjastojen käyttösäännöissä todetaan kirjastokortin hankkimisesta seuraavasti:
Henkilökohtaisen kirjastokortin, lainausoikeuden ja tunnusluvun saat mistä tahansa HelMet-kirjastosta tai kirjastoautosta. Kortin saat, kun ilmoitat osoitteesi ja esität kirjaston hyväksymän voimassaolevan henkilötodistuksen, jossa on valokuva ja henkilötunnus. Kirjastokortin myöntämiseen tarvitaan Suomessa oleva osoite.
Tervetuloa siis asiakkaaksi!
Tätä asiaa on ennenkin kysytty kirjastojen tietopalvelusta. Ilmaus ei liity Mauno Koivistoon vaan on tunnettu eri puolilla Suomea jo kauan ennen Koiviston aikaa. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisussa Kielikellossa todetaan, että manu ei suinkaan ole erisnimi, vaan ’mestaria, ammattimiestä’ merkitsevä yleisnimi, joka juontuu ruotsalaislainasta manni ’mies’. Suomen murteiden sana-arkiston lipuista sekä etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä (1995) löytyy lisäksi manu-sanalle merkitys ’etevä, kykenevä, taitava’ – mitä ammattimiehet ovat eittämättä alallaan olleet. Korvauksena tuon verrattoman ammattitaidon hyödyntämisestä talon tuli ilman muuta tarjota palkan päällisiksi ateria kiertelevälle...
Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaisesti julkistetusta teoksesta (laillisesti valmistetusta ja välitetystä) saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Tämä koskee myös äänitteitä. Kopiosuojaamattoman levyn voi ilman muuta kopioida myös mp3-soittimeen ja kopiosuojatunkin, jos kopioinnin voi tehdä kiertämättä tai purkamatta levyllä mahdollisesti olevaa "tehokasta teknistä toimenpidettä" eli suojausjärjestelmää. Kiistanalaista on, mikä on tehokas suojaus. Nykyisellä tekniikallahan äänitallenteiden suojaus on melko vaivattomasti purettavissa. Tämän voinee tulkita niin, että tehokkaana suojauksena pidetään menetelmää, joka purkaminen edellyttää varta vasten valmistettua tietokoneohjelmaa tai teknistä laitetta.
Lähde :...
Kielitoimiston mukaan ruotsinkieliset lapset virpovat suomeksi tai karjalan kielellä. Ruotsinkielistä virpo-lorua ei heidän mukaansa ole, https://www.sprakbruk.fi/-/pasktraditioner.
Kuitenkin ruotsiksi kuulee käytettävän tällaista lorua:
”Virvon varvon, må ni vara
Friska, glada utan fara!
Ris till dig, lön till mig!”
Totti on Torsten ja Torsti –nimien puhuttelumuoto. Torsten tarkoittaa Thor-jumalan kiveä.
Totti viettää nimipäivää Torstin päivänä 27.2.
Vuosilta 2000 -2006 Totteja löytyy 84 ja kuluvana vuonna Totti –nimen on saanut 12 poikaa..
Lähteet: Saarikalle, Anne, Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Helsinki 2007
Vilkuna, Kustaa, toim. Pirjo Mikkonen:: Etunimet , Helsinki 2005
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/
Suomalainen noitatutkimus on paljolti keskittynyt noitavainojen aikaan ja aineistoa löytyy myös 1900-luvun uusnoituudesta kuten wiccalaisuudesta. Yksinomaan 1800-luvun suomalaisesta noidasta ei löytynyt lähteitä, mutta seuraavista kirjoista varmaankin on apua :
Suomen kansankulttuurin kartasto 2 : Suomen perinneatlas=Folklore/Matti Sarmela. 1994. (luku Samaanit, tietäjät ja noidat)
Virolainen, Merja : Samanismin ja noituuden käsikirja. 1994.
Nenonen, Marko : Synnin palkka on kuolema : suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700-luvulla.
Siikala, Anna-Leena : Suomalainen samanismi. 1992.
Simonsuuri, Lauri : Kansa tarinoi: tutkielmia kansantarinoiden salaperäisestä maailmasta. 2006.
Noidat ja noituus (Mystiikan maailma-sarja). 1992.
Hill,...
Paavo Cajanderin käännös Henrik viidennen kolmannen näytöksen ensimmäiseen kohtaukseen alkaa seuraavasti:
Kuningas Henrik:
Viel´, ystävät, viel´yksi ryntäys,
(Tai ruumiillamme muurit peittäkäämme!...)
Lähde:
Shakespeare, William (1958). Kootut draamat VII (2. painos).(Suom. P.Cajander). WSOY: Porvoo
Lentävien lauseiden sanakirjan (Suomen kielen sanakirjat 5, toim. Maunu Sinnemäki) mukaan yleinen tulkinta on oikea, eli että köyhässä talossa porsaita on vain yksi ja siksi kuljetaan "jonossa".
Iiris on suomalaistettu kirjoitusasu alkuaan kreikkalaisesta antiikin jumalattaren nimestä Iris, joka pohjautuu kreikan 'sateenkaarta' tarkoittavaan sanaan. Iris oli kreikan mytologiassa sateenkaaren jumalatar sekä ylijumala Zeuksen ja tämän puolison Heran sanansaattaja. Siivellisenä nopeasti pitkin sateenkaarta kulkevan Iriksen erityistehtävänä oli erottaa kuolevien naisten sielut heidän ruumiistaan. Lisäksi sanan kantamuodon merkitys on 'värillinen kehä', ja tätä kautta iiris-sanalla viitataan myös silmän värikalvoon. Carl von Linné nimesi erään kurjenmiekkakasvien suvun Irikseksi kuvatakseen sitä, miten kyseiset kasvit kukkivat kaikissa sateenkaaren väreissä.
Etunimenä Iris esiintyy 1700-luvun ruotsalaisessa runoudessa, Englannissa sitä...
Nämä tapahtumat löytyvät seuraavista kohdista:
Albus Dumbledoren kuolema: Harry Potter ja puoliverinen prinssi, luku 27
Sirius Mustan kuolema: Harry Potter ja Feeniksin kilta, luku 35
Remus Lupinin kuolema: Harry Potter ja kuoleman varjelukset, luku 31
Dobbyn kuolema: Harry Potter ja kuoleman varjelukset, luku 23
Televisiolähetykset laajenivat koko maan kattaviksi verrattain nopeasti. Viidessä vuodessa (1958-63) televisio saatiin neljän miljoonan suomalaisen ulottuville.
Varsinkin 1960-luvulle tultaessa aloittaneet uudet suurasemat laajensivat television näkyvyyttä nopeasti. Esimerkiksi Ylöjärven suuritehoinen lähetin levitti katselualueen liepeet Vaasan ja Keski-Suomen lääneihin saakka. Syksyllä 1961 Lapuan asema toi television näkyviin Etelä-Pohjanmaalla, ja ennen joulua aloittivat vielä Jyväskylän ja Kuopion asemat. Vuoden lopussa television näkyvyysalueella asui yli kolme miljoonaa suomalaista, kun määrä ennen Ylöjärven suurasemaa oli ollut noin 1,7 miljoonaa.
Vuonna 1962 Joutsenon lähetin toi Etelä-Karjalan television piiriin ja Kolin lähetin...
Ensimmäinen kirjastokortti on aina ilmainen. Jos hukkunut kortti on Aaltokirjastokortti (sininen kääntöpuoli) tai uusi Keskikirjastokortti (musta tai valkoinen), niin kortin hinta on kaksi euroa. Vanhempien korttien vaihtaminen uuteen Keskikorttiin ei maksa mitään.
Jos haluat vaihtaa Aaltokorttisi uudempaan Keskikirjastokorttiin, niin sekin maksaa kaksi euroa. Vanhat Aaltokortit toimivat kuitenkin aivan kuin ennenkin uudesta korttimallista huolimatta.
Tapio Saario kirjoittaa Kuka kukin oikeasti on -teoksessaan (BTJ Kirjastopalvelu, 1996) Kenttäläisestä seuraavasti:
"Paavo Kenttäläinen perustuu suurelta osin Salaman nuoruudentoveriin, kirjailija Jorma Kannilaan (1934-[2010]). Salama ja Kannila olivat tutustuneet Tampereen Klassillisessa lyseossa, ja heitä yhdisti kirjoittamisharrastus. Salama lopetti koulun jäätyään viidennelle luokalle vuonna 1954. Muutamaa vuotta vanhempi Kannila auttoi Salamaa ensin kirjoittamisen alkuvaiheissa, mutta ystävysten välit viilenivät Kannilan saatua ensimmäisenä menestystä kirjoittajana. Esikoisteoksen Salama sitten kuitenkin sai julki pari vuotta ennen Kannilaa."
"Salaman osalta Kenttäläisen hahmo on luultavasti syntynyt aluksi jonkinlaisena kostona siitä...
Kyseinen katkelma on Väinö Hannikaisen laulusta Marja-Liisa, jonka sanat ovat L. Onervan runoilemat. Laulun nuotti ja sanat löytyvät esimerkiksi Suuren toivelaulukirjan osasta 3 (s. 23).
Runo Marja-Liisa sisältyy kokonaisuudessaan L. Onervan runokokoelmaan Helkkyvät hetket (1922) ja se on luettavissa esimerkiki L. Ornervan runojen antologiasta Liekkisydän : valitut runot 1904-1964 (Tammi, 2010).
https://finna.fi
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Rattijuopumus kriminalisoitiin erillisenä rikoksena Suomessa vuonna 1926. Samana vuonna annettuun tieliikennelakiin otettiin kielto kuljettaa moottoriajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Laki jätti eri näytön varaan, milloin henkilön katsottiin olevan alkoholin vaikutuksen alainen. Oikeuskäytännössä rangaistavan humalatilan raja oli noin promillen paikkeilla eli suuri osa rattijuopumuksesta jäi lain ulottumattomiin
Liikenteen ja alkoholinkulutuksen kasvaessa myös rangaistuksia kovennettiin vuosina 1937, 1950 ja 1957. Kun alkoholi- ja kriminaalipolitiikka liberalisoituivat 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa rangaistukset lievenivät ja lainsäädäntö muuttui. Rattijuopumusta koskevat säännökset siirrettiin tieliikennelaista rikoslakiin ja...
Hei,
Löysin haastattelun, jonka mukaan uusi kirja on työn alla. Kirja kulkee kahdessa aikatasossa (1800- ja 1960-luvuilla), ja kertoo naista, joka muuttaa Englannista Yhdysvaltoihin). Suon villiä laulua hän kirjoitti kymmenisen vuotta, mutta tämä valmistunee lyhyemmässä ajassa. Hän on myös kirjoittanut miehensä kanssa muutamia muistelmakirjoja (Cry of the Kalahari, The Eye of the Elephant, Secrets of the Savanna). Odotellaan, milloin kirja valmistuu (jos valmistuu). Todennäköisesti kirja tullaan suomentamaan Suon villin laulun suosion siivittämänä.
Fraasi on John Steinbeckin teoksesta "Cannery row", joka on ilmestynyt Jouko Linturin suomentamana nimellä "Hyvien ihmisten juhla". Englanniksi fraasi menee: "There's nothing like that first taste of beer".
Vuoden 1866 10 pennin arvo vaihtelee sen mukaan, missä kunnossa kolikko on.
2€ Raha on huomattavan kulunut, sen yksityiskohdat ovat epäselviä.
6€ Raha on tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista, mutta lähes kaikki yksityiskohdat ovat selviä. Yleisvaikutelma on vielä miellyttävä.
45€ Rahan korkeimmissa kohdissa on hyvin pieniä käsittelyn jälkiä, muuten yksityiskohdat ovat teräviä. Leimakiiltoa ei enää ole.
250€ Rahassa ei ole kulumisen jälkiä ja sen pinta on ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut.
Jos raha on virheetön ja täysin leimakiiltoinen, sen arvoa ei ole määritelty ja se kuuluu harvinaisiin rahoihin. Tällöin kolikon arvo on korkeampi.
Jos rahassa ei ole normaali vuosiluku (1866), vaan viimeinen "6" on stanssattu...
Rääppä tai räämä ovat murteellisia, mm. Etelä-Pohjanmaan murteessa, käytettyjä sanoja, joiden merkitys on samantapainen kuin yleiskielisemmän sanan "rämä". Ne tarkoittavat huonoa, kulunutta esinettä, hylkyä, renttua ja voimatonta. Eri murteissa sanat tarkoittavat myös mm. kalan sisälmyksiä tai silmän rähmää. (Lähde: Suomen kielen etymologinen sanakirja 4, 1969).
Rääpän raato on sitten varmasti jotakin todella surkeaa, surkeampaa kuin reporankana makaaminen, jolloin on lähinnä hyvin väsynyt tai uupunut. Mutta samantapaisesta ilmiöstä on kuitenkin kysymys.
Suomeksi Lincolnista ei ole kovin tuoretta elämäkertaa. Laajempia elämäkertoja ovat Emil Ludwigin ”Lincoln” (WSOY, 1930) ja W. M. Thayerin ”Uutisasukkaan poika ja kuinka hänestä tuli presidentti: Abraham Lincolnin elämäkerta” (Gummerus, 1902). Lincolnin pienoiselämäkerta löytyy Johannes Karman teoksesta ”Politiikan voimamiehiä” (WSOY, 1934) ja Yrjö Karilaan teoksesta ”Suurmiesten seurassa” (2. uudistettu painos; Werner Söderström, 1927). Täytynee kai mainita vielä A. W. Gruben ikivanha elämäkerta ”Apraham Lincoln” (Kansanvalistus-seura, 1883), jonka sijaan kannattaa ehkä kuitenkin valita mieluummin joku uudempi teos.
Englanniksi tarjontaa on paljon enemmän suhteellisen tuoreita Lincoln-elämäkertoja ovat David Herbert Donan yli 700-sivuinen...
