Uusi suomalainen nimikirja (1988) kertoo, että Kolu on kehittynyt sukunimeksi talon- tai kylännimestä, joka taas pohjautuu johonkin luontonimeen. Kolu-nimien ydinaluetta ovat Satakunta ja Häme, missä tunnetaan sana kolu merkityksessä 'kivikko, louhikko'.
Kivikasoja on tehty eri tarkoituksiin jo esihistoriallisista ajoista lähtien, esimerkiksi hautamerkkinä tai maamerkkinä (https://en.wikipedia.org/wiki/Cairn). Kivipinoja on myös tehty topografiassa (lisätietoa täältä http://mountainlegacy.ca/2018/06/11/whats-up-with-the-piles-of-rocks-on-mountaintops/).
Nykyään jos näkee kivikasoja näköalapaikoilla tai retkeilyreittien varrella kyseessä saattaa olla vain retkeilijöiden jättämiä omaa käyntiä merkkaavia muistomerkkejä.
Itse asiassa viime aikoina on uutisoitu siitä, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sellaisten kivipinojen tekeminen on usein lailla kielletty niiden aiheuttaman vahingon takia. Yle.fi:n vuonna 2018 julkaisemassa aihetta käsittelevässä artikkelissa...
Ukri-sanasta etunimenä ei löydy mainintaa tavallisista etunimikirjoista. Juri Nummelinin harvinaisten etunimien kirjassa on Ukrista mainittu, että se on muinaissuomalainen, mahdollisesti Ukko-nimen muunnos. Ukko esiintyy Kalevalassa ja vanhoissa kansanrunoissa suomalaisten tärkeimpänä jumalana.
Juri Nummelin: Osma, Ranja, Vilmiina : 800 harvinaista etunimeä. 2003.
Eino Leinon Helkavirsissä on runo nimellä Ukri. Siinä Ukri on muinaishistoriallinen heimopäällikkö ja samaanipappi. Nimi sopii runon henkilölle (vrt. sana 'ugri' suomalais-ugrilaiset kansat ja kielet).
Helkavirsien Ukri-runoa onn tutkittu ja Viljo Tarkiainen on kirjottanut siitä kirjassaan: Eino Leinon runoudesta, 1954, s. 117-.
Kuninkaallinen säädös vuodelta 1569 edellytti, että ruotsalaisissa taistelulipuissa tuli olla kultainen tai keltainen risti. Pian tämän jälkeen suunniteltiin Ruotsin kansallislippu, joka on saanut vaikutteita Tanskan lipusta. Värit ovat peräisin kansallisvaakunan (kuninkaan vaakunan) keltaisesta rististä ja sinisistä kentistä. Vaakunakilven ja sen värien historia juontaa juurensa 1100-luvulle. Kerrotaan, että kun kuningas Erik Pyhä teki ristiretken Suomeen, hän tältä matkalta palatessaan näki keltaisen ristin kuvastuvan sinistä taivasta vasten.
Lähteet:
Brian Johnson Barker, Maailman liput
Maailman lippukuvasto
Yhdyskunta tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan suppeahkolla alueella asuvien ihmisten yhteisöä, esim. tehtaan ympärille kehittynyt yhdyskunta.
Infra eli infrastruktuuri taas on samaisen Kielitoimiston sanakirjan mukaan jonkin toiminnan, järjestelmän tm. pohjana olevat rakenteet ja perusedellytykset, usein yhteiskunnan toiminnan mahdollistavat palvelut ja rakenteet (esim. liikenneyhteydet, energian saanti).
Yhdyskunnan infraverkosto olisi siis jonkin tietyn alueen kadut, vesiväylät, radat, jätehuolto, vesihuolto, energiahuolto jne.
Beth Kincaid on salanimi, jonka takaa löytyy amerikkalainen kirjailija K. A. Applegate.
K. A. Applegaten koko nimi on Katherine Alice Applegate. Kirjailija käyttää myös salanimiä Katherine Kendall ja Francine Pascal. Mervi Kosken kirja ulkomaisia nuortenkertojia 1 (Btj 2001) kertoo kirjailijasta lisäksi, että hän on nähnyt paljon vaivaa pysyäkseen tuntemattomana. Hän ei välitä julkisuudesta, minkä vuoksi hänen henkilöstään on syntynyt monenlaisia arvailuja. On jopa uskottu, että tuotteliaan kirjailijan taakse kätkeytyy kokonainen joukko haamukirjailijoita.
K. A. Applegaten perheeseen kuuluvat av(i)omies ja Jake-poika.
Lisätietoja kirjailijasta saat mainitsemastani teoksesta Ulkomaisia nuortenkertojia 1 sekä esimerkiksi seuraavilta...
Käytettävissämme olevien lähteiden mukaan juhannus 24.6. ei ole virallinen vapaapäivä Puolassa eikä sen vietto ole yhtä korostunutta kuin Suomessa. Aihetta käsittelevä kirjallisuuskin näyttää keskittyvän tapoihin, joita joskus on vietetty, mutta jotka nykyään eivät juurikaan ole hengissä. Ainakin tapa laskea aattoiltana kukkaköynnöksiä veteen (usein kynttiläköynnöksiä) näyttää kuitenkin olevan edelleen suosittu. Suuremmilla paikoilla järjestetään ohessa ilotulituksia. Perinteiseen puolalaiseen juhannuksenviettoon kuuluivat erilaiset muuallakin tavalliset käytännöt ja uskomukset jotka liittyivät tuleen, veteen ja kasveihin. Juhannus merkitsi kesän alkua, ei kuitenkaan lomaa vaan työteliään sadonkorjuuvaiheen tuloa.
Menoilla haluttiin...
Silkki-Saara-näytelmä perustuu romaaniin "Irene - helsinkiläisen 'Kamelianaisen', Silkki-Saaran muistelmat", kirjoittanut Eric von Schantz. Romaani ilmestyi v. 1948 hämeenlinnalaisen Nide-kustantamon kustantamana.
Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että Siilinkari kuuluu niihin paikkoihin, joiden nimien synty ja nimeämisperusteet ovat pelkkien arvailujen varassa. "Ehkä se joskus ammoin näytti jostain suunnasta katsoen siililtä. Yhteyttä Reuharinniemen lapinraunioihinkin on väläytelty", kirjoittaa Tuomo Koivisto Tammerkoski-lehdessä julkaistussa Siilinkaria käsittelevässä kirjoituksessaan.
Kielitieteilijät ovat selittäneet suomalaisten siili-alkuisten paikannimien perustuvan saamen kielen 'talvikylää' merkitsevään sanaan siida. Näin esimerkiksi Siilinjärven nimen muotoutuminen on selitetty siten, että se on alun perin ollut Siidinjärvi, ja asu Siilinjärvi on syntynyt, kun nimi on seudulla eräilleiden hämäläisten murteen vaikutuksesta mukautunut...
Itse en ole kuullut tällaista ilmaisua kuin "sivistynyt kieli", mutta usein varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa puhutaan "sivistyskansoista" ja "sivistyskielistä". Näillä ilmaisuilla on tarkoitettu lähinnä eurooppalaisten pitkään harrastamaa näkemystä, jonka mukaan Euroopan suuret maat (Saksa, Englanti, Espanja, Italia ja Ranska) ovat jollain lailla muuta maailmaa "sivistyneempiä" ja vastaavasti näissä maissa puhutut kielet "sivistyskieliä". Näkemys on kuitenkin täysin subjektiivinen, koska ei ole mitään objektiivista tapaa verrata eri kulttuurien "sivistyneisyyttä". Jyrkästi ilmaisten "sivistyskieli" on eurooppakeskeisen ajattelun synnyttämä historiallinen vääristymä, jolla ei ole mitään (kieli)tieteellistä perustaa. Monet ei-...
Pablo Nerudan runo Tämänkin hämärän... alkaa sanoilla "Tämänkin hämärän olemme kadottaneet./Kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin tänä iltana,/ sinisen yön tulviessa yli maan". Voisiko tämä olla kaivattu runo? Se löytyy Nerudan kokoelmasta Andien mainingit Pentti Saaritsan suomennoksena. Kustantaja on Tammi, vuosi 1972.
Sanontaa selitetään tosiaan sillä, että mansikkaa kasvava kaski oli kaskeajan omaa maata ja mustikkaa ja puita kasvava metsä oli muiden käytettävissä. Alla linkit kahteen sivustoon: ympäristökirjailija Juha Kuisman alustukseen ja Seppo-Juha Pietikäisen blogiin Uudesta Suomesta:
https://www.juhakuisma.fi/lehtijutut/37
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sjphki/79873-oma-maa-mansikka-muu-maa-mustikka/
Varmistusta siihen, että selitys on oikea, ei valitettavasti löytynyt.
Jussi Raittisen Nashville, Tennessee on Hillel Tokazierin sävellys ja Kaj Westerlundin sanoitus. Kantri-käännöskappaleita on esim. juuri Jussi Raittisella, Mikko Alatalolla ja Jussi Alangolla (tai Jorma Kääriäisellä tai Kari Tapiolla). Ainakaan Kyyti- ja Viola-tietokannoista ei löytynyt nuottia Jussi Raittisen Nashville-levystä, Mikko Alatalon Kantri-levystä tai Jussi Alangon Jussi Alanko & Alligaattorit –levystä. Jos esim. näistä levyistä löytyy kuuntelemalla jokin mieluisa kappale, voidaan siitä kappaleen nimellä vielä tarkistaa, löytyykö kappaleesta nuotti tai esim. internetistä sanat. Myös Suuri pop-toivelaulukirja –teoksista voi selailemalla löytyä sopiva laulu.
Kaisu Pato-ojan Pielisen balladi -runoelma on julkaistu sekä painettuna että äänitteenä. Äänitteet ovat 1970- ja 1980-luvuilta, ja ne ovat lp-levyjä tai c-kasetteja. Cd-levynä sitä ei ole julkaistu.
Laila Hietamiehen teokset "Kylä järvien sylissä" (1998) aloittaa sarjan, jonka jatko-osat ovat "Siniset Viipurin illat" ja "Kesän korkea taivas".
"Mäeltä näkyy toinen mäki" -teos (1981) aloittaa sarjan, jonka jatko-osat ovat: "Maa suuri ja avara", "Hylätyt talot, autiot pihat", "Vierailla poluilla, oudoilla ovilla" ja "Edessä elämän virrat".
Löydät Laila Hietamiehen (nykyisin Laila Hirvisaaren) äänikirjat verkkokirjastosta http://hameenlinna.kirjas.to, kun rajaat haun tarkennetussa haussa koskemaan vain aineistolajia "äänikirjat".
Tähän kysymykseen on myös vastattu aikaisemmin:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=23828155-a07…
Hietamiehen tuotanto löytyy myös kustantajan verkkosivuilta: http://www.otava.fi/...
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että etunimi ”Jussa” on yksi nimen ”Johannes” kutsumamuodoista; muita muotoja ovat ”Jusa”, ”Juska” ja ”Jusse”, ja myös ”Jussi” on muunnelma ”Johanneksesta”. Aivan varmuudella on toki mahdotonta tietää, onko nimen antamista motivoinut tarkalleen ottaen ”Johannes” vai ”Jussi”. Toisaalta saamelaisten parissa nimeä ”Jussa” on käytetty muunnelmana etunimestä ”Joosef”. ”Jussa” on Suomessa melko harvinainen nimi, sillä sen on saanut väestörekisterikeskuksen osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvän nimipalvelun mukaan alle 100 suomalaista lasta, ensimmäiset 1900-luvun alkupuolella. Suurin suosio näyttää olleen 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja...
Tässä vastaus Suomen etymologinen sanakirja - Kotus mukaan:kommervenkki (1900–) ’outo asia, metku, kikka’murresana (rinnalla mm. komervenkki, kommerfeltti, kommervehje, kommerverkki), jonka taustalla on sana komme (kompeet) ’juoni, metku, konsti; taikakalu(t)’.
HelMet-kirjastoista vain Viikin kirjastossa on lainattava CD-levy, jolla Carola Häggkvistin säveltämä Taivas sylissäni on Katri Helenan esittämänä: albumi nimeltä Hiljaisuudessa. Muilta CD-levyiltä kappale löytyy mm. Eija Korhosen esittämänä.
Pia Perkiön suomeksi kirjoittamat sanat (alkuperäinen sanoittaja Erik Hillestad) löytyvät Suuren toivelaulukirjan viimeisimmästä osasta 19. Se ei ole vielä vastaushetkellä ehtinyt kirjastoihin, mutta tulee kyllä vuoden 2008 syksyn aikana.
Valtion elokuvatarkastamon tehtävänä on tarkastaa Suomessa alle 18-vuotiaille esitettäviä ja levitettäviä kuvaohjelmia ja asettaa niille ikäraja. Valtion elokuvatarkastamon sivuilta http://www.vet.fi/ löytyy tietoa asiasta. Sivuilta löytyy elokuvien ikärajatietokanta http://195.197.150.133/elokuvahaku/EH1200.aspx josta voi hakea jonkun tietyn elokuvan/kuvaohjelman ikärajatiedot. Esim. juuri Lovejoy -sarjan 18 vuoden ikärajakielto löytyy tietokannasta. Kirjaston tulee noudattaa näitä ikärajoja.
