Suurkuvatulostimia löytyy keskustakirjasto Oodista sekä Kontulan kirjastosta.
Oodin laitteella käytetään kirjaston omaa julistepaperia. Materiaalimaksu on 15€ / tulostettu metri. Minimiveloitus on 7,5 euroa. Yhden varauksen aikana voit käyttää enintään viisi metriä materiaalia.
Lisätietoja: https://varaamo.hel.fi/resources/awbpfgq2bgrq
Kontulan suurkuvatulostimen tulosteen minimikoko on 0,4 m eli 3,20€. Käytettävä kirjaston materiaalia.
Lisätietoja: https://varaamo.hel.fi/resources/axyphpkfxmmq?date=2024-01-23
Espoon omatoimikirjastojen sääntöjen mukaan "asiakkaan tulee poistua kirjastotilasta omatoimiajan päättyessä ja kirjaston sulkeutuessa." Eli jos omatoimiaika päättyy klo 22, on kirjastosta poistuttava siihen mennessä.
Alta löytyvät linkit Helmet-kirjastojen omatoimikirjastoihin ja Espoon kirjastojen sääntöihin:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Omatoimikirjastot
http://www.helmet.fi/download/noname/%7B7F4E703F-ED1D-4265-BCBF-1D1F18E31AC9%7D/60110
Terveisiä Lieksasta, Kolin kaupungista!
Vaikka Koli onkin aikojen saatossa innoittanut monia taiteilijoita, niin sangen vähän sinne sijoittuvia romaaneja kuitenkaan löytyy. Muutaman onnistuin kuitenkin löytämään (Finna.fi:ssä Hakuehdot: (Kaikki osumat:koli AND Kaikki osumat:84.2; Aineistotyyppi: Kirja):
Kukkonen, Jussi. Tuomiovuoren varjossa: historiallinen romaani. Jyväskylä: Pohjola, 1955.
Määttänen, Eino. Koli ja Rakkaus satuverhossa. Koli: Tekijä, 1936.
Tuo Määttäsen teos sisältää siis kaksi lyhyempää kaunokirjallista tekstiä, joista toinen on nimeltään Koli.
Jos Kolin kaunokirjallisempi kuvaus kiinnostaa, niin vinkkaan vielä muutaman löydön alla.
Juhani Ahon lastu Käynti Kolilla löytyy mm. seuraavasta:
Aho,...
Lappeenrannan maakuntakirjaston kokoelmissa ei ole Lempaalasta varsinaista pitäjänhistoriaa. Hakusanalla Mustiala ei löydy mitään. Lempaalasta meiltä löytyy seuraavanlaista materiaalia:
Kirjat:
Hietamies, Laila: Siellä jossakin : romaani. 2003. Otava
Ikävalko, Pentti: RjP 2:n korpraali kertoo. 1990
Karjala nyt 1: kartta. 1987. Sun press
Peitsara, Tapio: Kertomus jääkäripataljoona 6:n vaiheista vuosina 1943-44 Suomen ja Neuvostoliiton välisesä nk Jatkosodassa. 1976.
Rajajääkäripataljoona 1 : kuvitettu sotapäiväkirja 1941-1944. 1993. Rajajääkäripataljoona 1:n asevelitoimikunta.
Lehtiartikkelit:
Hirvonen, Martti: Risti Inkerinmaan vehreässä lehdossa : matka Inkerinmaalle Lempaalaan, Toksovaan ja Kelttoon 9.-12.8.1996. // Inkeriläisten viesti...
Uudempia ja nuorempia Itä-Saksasta kertovia kirjailijoita on Jenny Erpenbeck, häneltä on suomennettu kaksi teosta Kodin ikävä ( Avain, 2011) ja Vanhan lapsen tarina ( Avain, 2011). Ingo Schulzelta löytyy myös kaksi teosta Adam ja Evelyn ( Otava, 2011) ja Simple storys ( Otava, 2011). Itä-Saksasta kertovia romaaneja ovat lisäksi mm. seuraavat: Kathrin Schmidt: Et sinä kuole ( WSOY, 2011), Birgit Vanderbeke: Simpukka-ateria ( Lurra Editions, 2009) , Michae Kumpfmuller: Hampelin edesottamukset ( Tammi, 2004). Suomalaisia Itä-Saksasta kertojia ovat esim. Pia Pesonen: Urho Kekkonen Strasse ( Teos, 2011), Juha Ruusuvuori: Stallari ( WSOY, 2009) ja Juhani Seppovaara: Itä-Berliinin taivaan alla ( WSOY, 2006)
Kirjojen saatavuustiedot...
Kesko sopi aikanaan tytäryhtiönsä Kauppiaitten Kustannus Oy kustannustoiminnan siirtämisestä Kynämies Oy:lle, joka on Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n tytäryhtiö. Pirkka tuli osaksi Kynämiestä 2001. 2000 Yhtyneet Kuvalehdet tuli Kynämiesten omistajiksi 70 % osuudella. 2002 omistajuus nousi 100%. Sittemmin yhtiön nimeksi on tullut Otavamedia, https://otavamedia.fi/tietoa-meista/otavamedian-historia/
Suomen murteiden sanakirjan mukaan kromeli on nomini, jota käytetään puhuttaessa isokokoisesta tai laihasta:
"Kylläpäs on aikas kromeli." (Muurla) [isokokoisesta, laihasta hevosesta]
"Noi huanekalut on ihan kauheet kromelit mihinkä ne pannaan." (Karkku)
"niitä on ihmisiäki semmosia laihoja kromeleita." (Himanka)
Toisaalta E. A. Saarimaan Selityksiä Aleksis Kiven teoksiin määrittelee kromelin (laivan) rungoksi.
"Laiva, jolla seilasimme, maailman hirvein oli; sen kromeli, tervaa täynnä, kuin puinen jättiläislinna meressä uiskenteli ja maston kärjet pilviä piirsit." (Aleksis Kivi, Nummisuutarit)
Nykypäivittely on sangen moniulotteista toimintaa. Kielitoimiston sanakirjasta löytyy sille koko joukko merkityksiä: ihmetellä, hämmästellä, ällistellä ääneen (tav. monisanaisesti); harmitella, siunailla, surkutella, voivotella; ihastella. Varhaisin näistä päivittelyn merkitysulottuvuuksista lienee surkutella; tässä merkityksessä siihen voi törmätä esimerkiksi Kalevalan 22. runossa: "Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan, rautasuisen surkutella, suuripäisen päivitellä!"
Surkutteluna päivittelyn näkee myös Christfrid Ganander, jonka Nytt finskt lexiconissa (1787) sana sai ensimmäisen kirjallisen esiintymänsä. Gananderin teos oli ensimmäinen suomen kielen sanakirja, jossa kuvattiin sanojen käyttöä laajasti esimerkkiaineiston...
Iliaassa Heran (Here tekstissä) epiteetti (vakiintunut määrittelevä sana) on λευκώλενος joka on käännetty Liddell and Scott sanakirjassa white armed. Se on muodostettu sanoista λευκός, "leukos" hohtava, vaalea etc. ja ’ωλενη, "oolenee" käsivarsi, kyynärpää. Otto Mannisen käännöksessä sana on käännetty helo-olka. Ilmausta helo-olka käytetään myös esimerkiksi P. Mustapään runossa Odysseia. Esimerkiksi Marianna Bundouvisin pro gradu -tutkielmassa on tutkittu Homeroksen epiteettejä suomen kielellä:Marianna Bundouvis: Päilyväsilmä Athene : Erisnimiin liitettyjen epiteettien kääntäminen Homeroksen Odysseian suomennoksissa https://www.utupub.fi/handle/10024/145961
50-60 -luvun koulukirjoista tuo runo löytyy nimellä Pääskynen visertää (s. 185) Laurisen ja Valtasaaren Kolmas lukukirjani -teoksesta (1. p.1953, 7. p. 1965).
Runo löytyy myös nimellä Pääskysen laulu mm. Teuvo Pakkalan Aapisesta vuodelta 1908.
Tarkkaa tietoa sauvaluteen eli Ranatra lineariksen hengittämisestä jään alla ei valitettevasti löytynyt. Ranatra lineariksen amerikkalaista sukulaislajia Ranatra fuscaa käsittelevän vanhan englanninkielisen opinnäytteen Plant, Jean. (1916). A Contribution to the Life History of the Water Scorpion (Ranatra fusca, Pal. B.). Retrieved from the University of Minnesota Digital Conservancy http://conservancy.umn.edu/bitstream/handle/11299/179298/una-theses-033… sivuilla 5-6 kerrotaan, että kyseinen vesilude (joka ulkomuodoltaan muistuttaa suuresti eurooppalaista sukulaistaan) kerää siipiensä alle ilmavaraston ja hengittää sen avulla käyden täydentämässä sitä pinnalla. Amerikkalaisten yliopistojen Ask an Expert -asiantuntijapalvelu oletti, että...
Helsingin Autokomppanian toiminta loppui talvisotaan, jolloin henkilöstö hajaantui eri joukko-osastoihin. Moottorialan varusmieskoulutus Taivallahden kasarmilla alkoi uudestaan 1947, jolloin Helsingin Komennuskomppanian Auto-osasto siirtyi sinne. Organisaatiomuutosten jälkeen koulutustoiminta siirrettiin 2002 Santahaminaan. Toiminta jatkuu nykyään Kaartin Pataljoonan Kuljetuskomppaniassa.
Talvisodan historia 1-4 (Sotatieteen laitos 1977-1991) kertoo että Helsingissä perustettu 7. AutoK olisi keskitetty 16.10.1939 Nuijamaalle Kannaksen Armeijan alaisuuteen. Maaliskuun alussa 1940 7. AutoK kuului II Armeijakunnan Esikunnan alaisuuteen, ilmeisesti edelleen Nuijamaan suunnalla.
Talvisodan ajalta 7. Autokomppanian sotapäiväkirjaa ei löydy...
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa on mm. etu- ja sukunimihaku http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ Sen mukaan Sinikoita on 245, vuodet 2010-2015.
Piela nimestä etunimenä ei nimikirjoista löydy tietoa. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Piela etunimiä on annettu vuodesta 1920 lähtien 16 naiselle. 2000-luvulla Piela nimen on saanut 4 naista. Lisätietoja: http://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 . Sukunimenä Piela on lähtöisin Koivistolta, jossa on useita Piela-alkuisia paikannimiä. Pitäjännimi Pielavesi yhdistetään mm. sanaan pieli eli piela ’reuna, vieri’.
Miliaana nimestä tarkasti kirjoitettuna ei löydy taustatietoa, mutta nimi voitaneen yhdistää Miljaana nimeen. Nimi Mili esiintyy naisten nimenä ja se on lyhentymä nimestä Emilia. Muita Emiliasta johdettuja nimiä ovat mm. Milja, Milka, Miili ja Miljaana. Emilia nimi on lähtöisin latinalaisesta Aemilius-...
Lause on tullut tunnetuksi latinankielisessä muodossa Repetitio est mater studiorum. "Keskiaikainen sanonta, mahdollisesti saksalaista alkuperää. Esikuvana lienee Horatiuksen runousopin kohta, jossa puhutaan siitä, kuinka joistain taideteoksista jaksaa nauttia ties kuinka usein ja kuinka niistä silti aina saa jotain /Ars Poetica). "
Lähde:
Kivimäki, Ato
Carpe diem : hauskaa ja hyödyllistä latinaa
Karisto, 2000
7. tarkistettu painos
K. A. Applegaten koko nimi on Katherine Alice Applegate. Kirjailija käyttää myös salanimiä Beth Kincaid, Katherine Kendall ja Francine Pascal. Mervi Kosken kirja ulkomaisia nuortenkertojia 1 (Btj 2001) kertoo kirjailijasta lisäksi, että hän on nähnyt paljon vaivaa pysyäkseen tuntemattomana. Hän ei välitä julkisuudesta, minkä vuoksi hänen henkilöstään on syntynyt monenlaisia arvailuja. On jopa uskottu, että tuotteliaan kirjailijan taakse kätkeytyy kokonainen joukko haamukirjailijoita.
K. A. Applegaten perheeseen kuuluvat av(i)omies ja Jake-poika.
Lisätietoja kirjailijasta saat mainitsemastani teoksesta Ulkomaisia nuortenkertojia 1 sekä esimerkiksi seuraavilta nettisivuilta
http://www.scholastic.com/kaapplegate/index.htm
http://www.kidsreads...
Etunimi Liona on peräisin italialaiselta kielialueelta ja se tarkoittaa naaraspuolista leijonaa. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on 31 ihmisellä nimi Liona.
Kyseessä voisi olla Filmihalli Oy:n tuottama, Mika Haaviston ja Antti Välikankaan ohjaama dokumentti Paraguayn viidakkosuomalaiset, joka on valmistunut vuonna 2004. Se kertoo Paraguayhin 1920-luvulla muuttaneiden, luonnomukaista elämäntapaa etsineiden suomalaisten siirtolaisten viimeisistä jälkeläisistä. Se on esitetty YLE TV2:ssa Ulkomsuomalaisen tarina -sarjassa (http://www.filmihalli.fi/tuotanto/yletuotanto.html).
Dokumentista ja sen tekijöistä on ilmestynyt juttu Apu-lehdessä, ja se on luettavissa osoitteessa http://www.apu.fi/reportaasi/article117423-1.html.
Kyseinen hallitsija oli Ranskan kuningas Henrik IV (1553 - 1610), joka oli alun perin protestantti. Saadakseen katolisen liigan hyväksymisen kuninkuudelleen hän kääntyi muodollisesti katolilaisuuteen. Tällöin hänen kerrotaan sanoneen, että "Paris vaut bien une messe" eli "kyllä Pariisi aina yhden messun arvoinen on".
http://www.larousse.fr/encyclopedie/personnage/Henri_IV/123595
http://global.britannica.com/biography/Henry-IV-king-of-France
http://www.uudetkirjat.fi/Media/83390.pdf
