Kirsi Walas on Sirpa Karjalaisen (s. 1951) salanimi. Hän on kirjoittanut omalla nimellään kansanperinnettä ja mm. jouluaiheisia lastenkirjoja 1979-: https://www.kirjaverkko.fi/kirjailija/Sirpa+Karjalainen . Kirsi Walas -nimellä ei ole julkaistu muita kirjoja kuin Jelena ja pohatta.
Vaasan kaupunginkirjastolla ei ole omistuksessaan näitä kirjoja mutta sen sijaan Pohjanmaan museolla muutama ja Vähänkyrön kirjastolla yksi. Vähänkyrön kirjaston kotisivuilta ( http://lib.vaasa.fi/vahakyro/ ) löytyy myös kirjastonhoitaja Tuula Eerolan lyhyt artikkeli ko. aiheesta.
Voisikohan kyseessä olla Rudolf Koivun kuvittamia satuja. Hän on kuvittanut mainitsemiasi satuja. Kyseistä satukirjaa en valitettavasti löydä. Satakieli ja Pieni merenneito löytyvät kauniisti kuvitettuina teoksesta "Rudolf Koivun satuja ja tarinoita" (1992, WSOY, Helsinki).
Voit tarkistaa saatavuuden HelMetistä: http://www.helmet.fi/
ADHD-lehti ei tänä vuonna tule Lahden kirjastoon. Ensi vuodeksi lehti voidaan tilata.
Lahden kirjastoon tulevien lehtien luettelo löytyy sivulta http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/lehdet.htm
Rudyard Kiplingin runosta "The Female of the Species" (1911) ei valitettavasti ole vakiintunutta suomennosta.
Runon suomennosta on kysytty palvelustamme aikaisemminkin. Aikaisempi vastaus löytyy Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta, jos kirjoittaa hakulaatikkoon esimerkiksi runon nimen.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Kyseessä lienee Anne-Marie Dalmais’n kuvakirja ”12 iloista eläinperhettä” (Sipoo : Kolibri, 1991) tai ”Matkalla maailmalla” (Helsinki : Kirjalito, 1998).
Pingviiniperheestä kerrotaan molemmissa kirjoissa: toisessa tarinan nimenä on Jääkimpaleen perhe, toisessa Lumen ja jään maassa. Teksti on vähän erilainen, mutta kuvitus sama. ”12 iloista eläinperhettä” (1991, 144 s.) on vanhempi ja ohuempi kuin ”Matkalla maailmalla” (1998, 241 s.)
J. W. Goethen runon Der Schatzgräber (1815) on suomentanut Otto Manninen. Suomennos Aarteenkaivaja sisältyy teokseen Johann Wolfgang von Goethe: Runoja (1928).
Muita suomennoksia runosta ei löydy.
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
http://laura.siba.fi/xwiki/bin/view/Laura/WebHome
https://finna.fi/
Kannattaa katsoa PRH:n sivua: Virheellinen osoite yrityksen tai yhdistyksen tiedoissa
https://www.prh.fi/fi/tietoa_prhsta/tietosuoja/virheellinen_tieto/virhe…;
Löysin Pienten Helsinki sivustolta listauksen Helsinki-aiheisista lastenkirjoista. Linkki listaan.
Kirjoista ainakin Noora Lehtisen Hilma-täti ja kuutamoseikkailu. Linkki Helmet hakuun
ja Iida Siimeksen Juniorimatkailijan Helsinki. Linkki Helmet hakuun. Voisivat sopia.
Anniina Holmbergin Karkausyön ratikkamatka : lastenkirja Helsingistä on kylläkin kuvakirja, mutta voisi silti olla hauska lahja. Linkki helmet hakuun.
Kun hain Helmetistä hakusanalla Helsinki ja rajasin aineiston lastenkirjaksi, sain 92 kirjan listan (osa toki saman kirjan eri painoksia ja kuvakirjoja) Linkki Helmet hakutulokseen
Listan kirjoista voisi harkita koirafaneille Antti Ala-jokimäen Armas Karviainen : dimangein ja smaragdein koristellun...
Ele kopioitiin Italian fasistipuolueen tervehdyksestä 1920-luvun alkupuolella. Siitä tuli kansallissosialistisen puolueen virallinen tervehdys vuonna 1926.Fasistit väittivät tervehdyksen olevan peräisin antiikin Rooman valtakunnasta. Väitteelle ei kuitenkaan ole löytynyt näyttöä. Ilmeisesti käsitys "roomalaisesta tervehdyksestä" syntyi ranskalaisen Jacques-Louis Davidin maalauksesta Horatiusten vala vuodelta 1784. Myöhemmin sitä käytettiin antiikin Roomaan sijoittuvissa näytelmissä ja elokuvissa. Benitio Mussolinin esikuvana pidetty nationalisti Gabriele D'Annunzio otti tervehdyksen käyttöön, kun hän valtasi joukkoineen Fiumen kaupungin vuonna 1919 ja julisti itsensä sen valtiaaksi. Hitler puolestaan ajatteli, että roomalaiset olivat...
Teatterin historiaa käsitteleviä kirjoja olet varmaan jo tutkinutkin, esimerkiksi The Cambridge companion to Greek tragedy / edited by P. E. Easterling
(Cambridge : Cambridge University Press , 1997) tai Wickham, Glynne: Teatterihistoria (Teatterikorkeakoulu[n] julkaisusarja, ISSN 0783-3385 ; 24). Seppo Tolpon Draamataiteen psykohistoria (Europen, 2000) on varsin tuore teos. Netissä sinun kannattaa tutkia ARSCAa, joka on useiden taidealan kirjastojen yhteinen kokoelmatietokanta: https://finna.fi Jos löydät sieltä jotain hyödyllisiä viitteitä, voit tiedustella niitä lähikirjastostasi tai tehdä kaukolainatilauksen kirjastossasi. Tätäkin linkkiä voit vilkaista: http://www.linkkitalo.fi/SPT--FullRecord.php?ResourceId=2241.
Aleksi-tietokannasta...
Näyttää siltä, että ainoa kysymäsi runon suomennos sisältyy kokoelmaan : FERLIN, Nils : Surkimuksen lauluja ; Outolainen ; Lasit. Tornio 1990. (Niin nukkuu kuolleet. Suomentaja Leo Saukkoriipi.)Runo on ilmestynyt alunperin kokoelmassa Goggles v. 1938. Aale Tynni on suomentanut joitakin Ferlinin runoja ainakin antologiaan Tuhat laulujen vuotta ja Aappo I. Piippo kääntänyt kokoelman Dan Andersonin ja Ferlinin runoja (Lauluja elämälle. 1980). Lisäksi Leena Krohnin suomentamaan ja toimittamaan ruotsalaisen ja suomenruotsalaisen runouden valikoimaan Runon portilla (1985) sisältyy Ferlinin runoja. Näistä ei kuitenkaan tarkoittamaasi runoa löydy.
Kirja ei ole rikoskirjallisuutta, vaan psykologinen jännityskertomus.KUstantaja kuvailee kirjaa näin:"Dekkarikuningatar räjäyttää pankin uudella psykologisella trillerillään naisesta, joka saa tarpeekseen ja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä.Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut ”koko paketin”: ihanan aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholmassa. Todellisuudessa hän tasapainoilee pitääkseen äksyn miehensä tyytyväisenä ja kärsii jatkuvasta itseinhosta. Kun Faye eräänä päivänä yllättää Jackin sängystä kollegan kanssa, hänen silmänsä aukeavat.Kultahäkki on jännitysromaani, joka luotaa ihmismielen varjopuolta ja kurkistaa syvimpään pohjaan. Se ottaa kantaa ajankohtaiseen me too -keskusteluun ja kysyy, mitä tapahtuu siinä...
Emme pysty neuvomaan yksityiskohtaisissa lakiasioissa, mutta Verohallinnon sivuilta ja oikeusaputoimistosta saa ohjeita perintöasioissa.
Perintöoikeutta säätelee perintökaari.
Kirjallisuutta aiheesta:
Juha Koponen: Kuolinpesän osakkaan opas (2020)
Matti Norri: Perintö ja testamentti (2017)
Informaatioteknologiaa voi opiskella useimmissa Suomen yliopistoissa: Aalto-yliopistossa, Jyväskylässä, Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Vaasassa, Itä-Suomen yliopistossa, Lappeenrannassa ja Åbo Akademissa.
Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta on alallaan Suomen vanhin ja suurin.
Lisätietoa it-alan yliopisto-opinnoista löydät muun muassa yliopistojen omilta verkkosivuilta ja osoitteesta http://liimatukka.org/it-alan-opiskelu-suomessa/.
