Nimi Kaius on muunnos nimestä Caius, alkuaan ehkä roomalainen etunimi, joka antiikin latinassa on äännetty Gaius (maata omistava, maallinen). Kirkon pyhimyshistoria tuntee lähes 20 Caiusta, alkukirjaimina vaihtelevat C ja G. Valtaosa heistä on vanhan ajan marttyyreja. Nimestä ovat rinnakkaisia asuja Caijus, Cajus ja Caj, saksassa ja suomalaisessa nimistössä tavataan muodot Kaius, Kajus, Kai ja Kaj.
Lisää tietoa nimistä löytyy mm. kirjoista LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja ja RIIHONEN, Eeva: Mikä lapselle nimeksi.
Helluntai on kristillinen Pyhän Hengen vuodattamisen juhla, jota vietetään kristillisen seurakunnan perustamisen muistoksi. Helluntai on hyvin vanha juhla, juutalaiset viettivät sitä sadonkorjuujuhlana jo kauan ennen Jeesuksen syntymää. Kristillinen seurakunta on viettänyt helluntaita 200-luvulta lähtien. Helluntain paikka kalenterissa on 50 päivää pääsiäisestä, se vaihtelee toukokuun 10. päivästä kesäkuun 13. tai 14. päivään.
Kansanperinteessä helluntai on sään ennustamisen sekä naimaonnen nostattamisen päivä. Helluntain säässä nähtiin enteet koko kesän sääoloihin ja helluntaisauna oli kansan parissa tärkeä tapahtuma. Helluntai oli erityisesti nuorisolle iloinen juhla, jolloin järjestettiin tansseja ja etsiskeltiin kesäheilaa ja...
Jouko Vesikansan toimittaman Nykysuomen sanavarat –kirjan mukaan suomen kielen vanhoja omaperäisiä sanoja ovat ne , jotka ovat peräisin vähintään kantasuomesta, eli ainakin 3000 vuoden takaa (WSOY, 1989). Sanoja on lainautunut ja lainautuu suomen kieleen, kuten kaikkiin muihinkin kieliin, eri aikoina jatkuvasti. Alkuperäisiä kantasanoja, jotka yhä kuuluvat kielemme jokapäiväiseen ydinsanastoon, on hyvin vähän.
Vanhimmat suomen kielen sanat, jotka siis olivat yhteisiä kaikille uralilaisille sukukielillemme, liittyvät kirjan mukaan ruumiinosiin ja fysiologisiin toimintoihin, luonnonympäristöön, sukulaisten nimiin, tulentekoon, keittämiseen ja metsästykseen. Ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi sanat emä, me, muna, nimi, pala, pesä, poski...
Pirjo Mikkosen kirjasta Sukunimet löytyy tieto, joka näyttäisi vahvistavan käsityksesi nimen alkuperästä: "nimeen sisältyy ortodoksinen ristimänimen karjalainen muunnos Laama, venäjän Láma
Kustaa Vilkunan Suuri nimipäiväkalenteri kertoo, että Rasmus tulee sanasta Erasmus, joka tarkoittaa kreikan kielessä "rakastettava". ”kaivattu”. Almanakassa nimi on Diocletianoksen vainoissa 300-luvun alussa surmatun, legendan mukaan Syyrian Antiokian piispan Pyhän Erasmuksen muistona. Katolisessa kirkossa hänet on luettu yhdeksi neljästätoista ns. hädässä auttajasta, joiden puoleen käännytään varsinkin sairauksien ja tapaturmien sattuessa. Erasmus on ollut erityisesti merenkulkijoiden suojelija. Rasmuksen nimipäivä on 24.10.
Roope, myös Roopertti on kansanomainen asu nimestä Robert. Vanhojen nimien puhuttelumuodot löydettiin virallisiksi etunimiksi 1980-luvulla, niin myös Roope. Nimi otettiin uudelleen almanakkaan vuonna 2000; nimipäivä...
Oliver-nimi on tullut viime vuosikymmeninä erittäin suosituksi (tietoa yleisyydestä https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1). Suomalaisessa kalenterissa se on ollut 15.4. vuosina 1792-1796. Vuodesta 2005 nimipäivä on 29.5. (Vanhat kalenterit luettavissa osoitteessa (http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/index.html). Nimen alkuperästä on kolme teoriaa. Se voi olla lähtöisin myöhäislatinan sanasta olivarius 'oliivipuu', se voi olla keskieurooppalainen muoto Olavista tai todennäköisimmin se on muunnos muinaissaksalaisesta nimestä Alfher 'keijuvihollinen'. Muinaissaksalainen vaihtoehto on todennäköisin sen vuoksi, että Oliver oli Kaarle Suuren ylimyksiä ja hänen kollegojensa nimet olivat yleensä muinaissaksalaisia. LÄHTEET: ///Kustaa...
Fraktuurakirjaimissa on tosiaan kaksi erikorkuista pikku-s-kirjaista. Jukka K. Korpela on kirjoittanut kirjaimista laajan tutkielman ja käsitellyt siinä myös fraktuuran kahta ässää. Tutkielma on luettavissa kokonaisuudessaan alla olevan linkin kautta:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf
Tutkielman mukaan kumpikin s-kirjain lausuttiin samoin, eli tavallisena yksittäis-s-kirjaimena. Pitkä ässä oli alkuaan lyhyttä tavallisempi muoto. Lyhyttä käytettiin vain sanan lopussa. Kahden ässän yhdistelmässä ensimmäinen s oli pitkä ja toinen lyhyt. Myöhemmin lyhyen-s-kirjaimen käyttö laajeni ja lopulta antiikvakirjaintyyppi syrjäytti pitkän s-muodon kokonaan.
Korpelan mukaan kyse oli samanlaisesta ilmiöstä kuin kreikkalaisessa...
Nämä Astrid Lindgrenin klassikoiksi muodostuneet saturomaanit tekevät vaikutuksen hyvinkin eri-ikäisiin lukijoihin ja kuulijoihin. Ääneen luettuna ne sopivat alle kouluikäisillekin, joskin voivat olla paikoin todella pelottavia, etenkin Veljeni, Leijonamieli.
Veljeni, Leijonamieli -kirjan kuolemateema voi tuntua pelottavalta pienimmistä lukijoista. Siinä käsitellään myös heikomman puolustamista, itsensä uhraamista yhteisen hyvän puolesta taistelussa pahaa vastaan.
Ronja, ryövärintytär puolestaan kuvaa hienolla tavalla lapsen kehitystä nuoreksi, lähestyvää murrosikää, itsenäistymistä ja samanaikaista kaipausta turvalliseen lapsuuteen. Lisäksi siinä pohditaan oikeudenmukaisuutta ja rauhan rakentamista.
Kummassakin kirjassa rohkeus ja...
Venäläisen talonpojan Feodor Vassilyevin (1707 – n. 1782) ensimmäistä vaimoa pidetään maailman eniten lapsia synnyttäneenä naisena. Joissakin yhteyksissä vaimon nimeksi sanotaan Valentina, mutta esim. ennätyksen sivuilleen listannut Guinness World Records ei mainitse etunimeä lainkaan.
Rouva Vassilyeva synnytti yhteensä 69 lasta. Kaikki raskaudet olivat monisikiöisiä: 16 kaksoset, 7 kolmoset ja 4 neloset. Synnytyksiä kertyi näin ollen 27. Aikalaislähteiden mukaan lapset syntyivät vuosina 1725–65, ja vain kaksi heistä kuoli lapsuusiässä. Feodor Vassilyev meni myöhemmin uudelleen naimisiin, ja tästä avioliitosta syntyi vielä kuudet kaksoset ja kahdet kolmoset eli yhteensä 18 lasta.
Tapaus tuli laajemmin tunnetuksi, kun Nikolskin luostari...
Kaari liittyy rangaistuspotkuihin. Sääntöjen mukaan rangaistuspotkun aikana rangaistusalueella saa olla ainoastaan maalivahti ja rangaistuspotkun suorittaja. Muiden pelaajien tulee olla- pelikentällä- rangaistusalueen ulkopuolella- rangaistuspotkupisteen takana ja- vähintään 9,15 metrin päässä rangaistuspotkupisteestä.Tämä 9,15 metrin säde on merkitty pelikentälle vain osittain; ainoastaan rangaistusalueen ulkopuolelle jäänyt kaari merkitään, koska rangaistusalueella ei muutenkaan saa olla muita pelaajia.Rangaistuspotkukilpailun aikana säännöt ovat hieman erilaiset. Sen aikana kaikkien pelaajien, lukuun ottamatta kahta maalivahtia sekä potkun potkaisijaa, pitää pysyä keskiympyrässä.Jalkapallosäännöt https://www.palloliitto.fi/sites/...
Aivan kaikki ei sovellu pakastettavaksi, ainakaan käsittelemättä. Monen tuotteen rakenne kärsii pakastuksen ja sulatuksen vuoksi, niin kuin juuri raa'an perunan tai muiden tuoreiden juuresten. Tuoreiden yrttien lailla niitä kuitenkin voidaan pakastaa, kun ne on ensin ryöpätty eli kiehautettu vedessä ja sen jälkeen nopeasti jäähdytetty.
Toiset perunalajikkeet sopivat myös pakastettavaksi paremmin kuin toiset. Paras lajike pakastettavaksi on vastanostettu tasakokoinen 'Siikli'. Pakastusta varten perunat ensin pestään ja laitetaan veteen kiehumaan pariksi minuutiksi. Sitten perunat jäähdytetään nopeasti kylmän veden alla ja niiden annetaan kuivahtaa. Lopuksi perunat pakastetaan annospusseissa.
Lähteet:
Ilkka Isotalo & Santeri...
Tonteri-nimen historiasta löytyi seuraavaa tietoa:
"TONTERI (631)*
Vanhimmat tiedot Tonder, Tonteri-nimistä ovat Etelä-Karjalasta. Jääsken tilikirjoihin on merkitty Staffa tond 1546 l. tonderijn 1546 ja l tondheri 1564, vuonna 1625 oli Jääsken lautamiehenä Lasse Tonteri. Antreassa on kirjattu Thomas Tonderi 1726 ja Tuomas Tonteri 1888. Raudussa on Tontereita asunut ainakin 1700-luvulla, ja Kivennavalla on Tonteri kiteytynyt kylänkin nimeksi. Siirtolaisina on Tontereita tullut sotien jälkeen runsaasti ennen kaikkea Hämeeseen Antreasta ja Vuoksenrannasta, mutta jonkin verran myös Kirvusta, Vuokselasta ja Kivennavalta, Tonder-nimisiä (74) Muolaasta. Pohjanmaalta on kirjattu Jåp tonderssn 1543. Nimen taustalla on ilmeisesti germaanista lainaa...
Vilma on Vilhelmiina-nimen lyhennys. Se taas on muinaissaksalaisen Vilhelmin sisarnimi (Vilhelmille kuuluva, mahtava suojelija).
Vilhelm tarkoittaa lujatahtoista kypäränkantajaa (der Wille "tahto", das Helm "kypärä").
Selina on venäjässä pyritty johtamaan kreikan kuuta merkitsevästä sanasta, mutta englantilaiset tutkijat pitävät luultavampana lähtönimenä ranskan Celineä (latinan Coelina ´taivas´).
Tietoja etunimistä löytyy esim. teoksista Vilkuna, Kustaa: Etunimet,
Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi? ja Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja.
Max on lyhentymä Max-alkuisista nimistä kuten Maximilian, Maximus ja Maximinus, kaksi jälkimmäsitä alunperin latinan sanasta maximus `suurin'.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Erkki Kaleb Laurokarista löytyy hyvin vähän tietoa. Hän on säveltänyt ja sanoittanut Kohtalon kukka -kappaleen, joka tuli laajemmin tunnetuksi Taisto Ahlgrenin levyttämänä (1970). Kappaleen oikeuksia puitiin oikeudessa ja Laurokari pystyi todistamaan kappaleen omakseen. (Suuri Toivelaulukirja 6, s. 182.)
Tiettävästi Erkki Kaleb Laulokarin laulama Kohtalon kukka äänitettiin Hakaniemensillan alla Maria Schulginin radio-ohjelmaa varten marraskuussa 1967. (HS verkkolehti 10.6.2008 http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=121872&messageID=21056…; 28.1.2009)
Joulupukki ja papukaija -runon on kirjoittanut Oiva Paloheimo. Runo löytyy ainakin vanhasta koulukirjasta Kotoa ja muualta, 1953 sekä Lapsuuden joulu 1 -kokoelmasta, 1979. Nämä kirjat löytynevät useimmista kirjastoista.
Hopearannan aarre -kirjassa Kristiania ei tavata. Sen sijaan ponitallilaiset tapaavat kuuluisan esteratsastajan, Timo Södermanin, joka tarjoutuu pitämään heille ratsastusleiriä Päivi Kiisken sedän entisessä kartanossa Hopearannassa. Leiri muuttuu aarrejahdiksi. Kikka ja Repe eivät seurustele, vaikkakin loppupuolella kirjaa vaihtavat lämpimän kädenpuristuksen.
Runo on Lauri Pohjanpään Palokärki. Löytyy ainakin teoksesta Kiurun tupa (1958) sekä kokoelmasta Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot /toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen(1996).
